Kilimanjarolle

Hei!
Lukaisepas jo vähän iäkäs juttu, siinä on OK-infoa: http://www.saunalahti.fi/eeromari/vaelluksia/kilimanjaro

Kilille voi mennä turisti eli cokacola reittiä pitkin joka on tyls'ä ja puuduttava loivanousuinen. Jos haluat seikkailua etkä turistilaumassa käpyttelyä valitse muu reitti (machambe) jonka kanssa menette pienellä ryhmällä. Tällöin kysymyksessä on vaellus kantajien kanssa eikä vaellus turistien kanssa.
KUn kilille lähtee paikat on syytä olla kunnossa ja sisäänajettujen kenkien merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Muut tarvikkeet esim rinkaksi kannattaa valita vanha tilava rinkka. Uudet hienot rinkat vaan hajoaa kun kantajat retuuttaa niitä. Ja rinkan voi jättää lopuksi paikan päälle, se on niin paskana reissun jälkeen että sitä on suotta tuoda takaisin. Kuoriasu ja lämpimät välikerrokset on tarpeen koska Kilille mennään aluksi sademetsässä, noustaan sitten varpuvyöhykkeelle ja lopuksi ollaan kuumaisemassa. Joka on yö voi olla pakkasta joten hyvä makuupussi on tärkeä.
Näillä selviää jo pitkälle.

pysy kotona ja kattele vaan luonto-ohjelmia telkusta. Se on ekolokisempaakin, aatteleppa ite.

päätellen siitä, että normaalikuntoinen vaimoni teki sen vähän vajaa kuusikymppisenä muutama vuosi sitten, kävi jossain 5800 metrissä. Keppikävelyä hän harrasti ahkerasti ennen matkaa.

Ihan ensimmäiseksi: Kyllä sinne tosissaan pystyy aivan normaalikuntoinen ihminen nousemaan. Sinulla on puolellasi koko lailla nuori ikäsi. Se tai edes kunto ei kuitenkaan yksin ratkaise kykyä nousta tuohon korkeuteen, vaan kyky sopeutua ohueen ilmaan ja taistella vuoristotautia vastaan. Itse olin 48-vuotias noustessani Kilimanjaron huipulle noin kahdeksan vuotta sitten. Vaimoni taas joutui silloin viimeisenä rankkana yönä noustaessa lähes kilometrin korkuista viimeistä huippua pakotettuna kääntymään n. neljäsosa rinteestä jäljellä paluumatkalle, kun ei muuta enää voinut. Hän pitää edelleen kuitenkin kokemusta upeana, vaikkei huipulle päässytkään. Treenasimme n. ½ vuotta ennen matkaa ihan normaalilla liikunnalla ja minulle se riitti.

Toiseksi: Jos ei sinulla ole aiempia kiipeilykokemuksia, älä usko kehotuksia käyttää muita kuin Marangu-reittiä (ns. cocacola-reitti). Se on on ihan riittävän rankka reissu, jollet ole ennen käynyt tällaisissa korkeuksissa (5.985 metriä on melkoisen paljon), ja kaikkea muuta kuin tylsä ja puuduttava. Jo runsaan 4.000 metrin jälkeen ilman happipitoisuus laskee alle puolen siitä, mitä se on merenpinnan tasolla ja tulet kyllä todella tuntemaan sen kehossasi! Kaikki muut kuin Marangu-reitti (varsinkin tämä erään mainostama Machambe) edellyttävät ainakin jonkin verran teknisiä kiipeilytaitoja. Jos et ole valmis hakkujen, jääkenkien ja köysistöjen käyttämiseen, ja jos ei sinulla ole kokemusta niistä, älä mene sinne! Marangu-reitillä Kibon nousu ajoitetaan viimeiseen yöhön siksi, että löysä moreenirinne jäätyy yöksi ja on paljon helpompi kiivetä. Kipuaminen aloitetaan sen vuoksi ennen puolta yötä tavoitteena olla huipulla auringonnousun aikaan. Itse myöhästyin siitä n. ½ tuntia, mutta sain huippujyrkänteeltä uskomattoman hyvänväriset kuvat auringon esiintulosta.

Kolmanneksi: Pukeudu kerroksittain. Sinulla tulee ajoittain olemaan todella kuuma ja ajoittain tulet jäätymään aivan mielettömästi. Riittävästä määrästä kerroksia tulet olemaan hyvin iloinen. Itselläni oli päällekkäin vain kahdet hansikkaat ja viimeisenä yönä Kibon noin tuhatmetrisen lähes pystysuoralta ainakin pilkkopimeässä vaikuttaneen rinteen ylös huippujyrkänteelle noustuani en muista viimeisestä 1,5 tunnin aika paljon tasaisemmasta vaelluksesta huipulle juuri muuta kuin että käsiä paleli niin paljon, että kaulasta riippuen kaikkien vaatekerrosten alle akun säästämiseksi piilotetun järkkärikameran esille kaivaminen oli aika tuskaa. Ylhäältä ei sen vuoksi tullut kovin montaa kuvaa otettua. Varaudu myös taskulampun lisäksi hyvällä otsalampulla ja riittävällä määrällä vaihtoparistoja, jotka säilytät lähellä vartaloasi mahdollisimman lämpimässä. Tulet tarvitsemaan niitäkin pilkkopimeässä Kibon nousussa.

Neljänneksi: Marangu-reitillä on viisasta varata toiseksi viimeiselle majalle (Horombo Hut, n. 3.700 metriä) yksi ylimääräinen yö elimistön sopeuttamiseksi, jolloin välipäivänä nouset oppaan kanssa ylemmäksi ja palaat taas yöksi Horomboon nukkumaan. En voi sanoa, kun en tiedä, ratkaisiko se itselläni huipulle pääsemisen, mutta varmuudella auttoi siinä paljon.

Viidenneksi: Jos vaellat enemmän kuin yhden hengen porukassa, on hyvä olla sellaisella retkellä, jolla on enemmän kuin yksi opas. Vuorella ei saa vaeltaa ilman opasta. Vaimon pakko kääntyä takaisin viimeisenä yönä olisi merkinnyt sitä, että niin olisi minunkin täytnyt tehdä, ellei meillä olisi ollut oppaan lisäksi apuopas, joka kääntyi saattamaan vaimoani takaisin Kibo Hutille. Minä jatkoin nousua oppaan kanssa.

Kuudenneksi: Arushan kaupungissa tai lähempänä Kilimanjaroa sijaitsevassa Moshin pikkukaupungissa on runsaasti retkitoimistoja, jotka järjestävät Kilin retkiä. Jos kuitenkin haluat englannin sijasta palvelua toimiston suuntaan suomeksi tai ruotsiksi, suositeltava on J.M.Tours Ltd. (löytyy kyllä Googlen avulla), jonka toinen omistaja on suomalaissyntyinen Barbro ja toinen tansanialainen Joshua. He organisoivat meidän retkemme lähes parin vuosikymmenen kokemuksella ja miehistö oli hyvä. Barbro kutsui meidät vielä Arushassa lounaallekin heidän kotiinsa.

Seitsemänneksi: En tarkoita pelotella, mutta pidä silmällä vuoristotautia ja kuuntele koko ajan elimistösi reaktioita. Olemme Himalajalla nähneet melkein tappavia tapauksia ja Kililläkin kannettiin paareilla kolmea kovia kokenutta alaspäin. Taudin kanssa ei ole leikkimistä ja jos homma rupeaa käymään ylivoimaiseksi, käänny alas! Muuta keinoa ei ole.

Seitsemänneksi: Lähde! Kokemus oli ikimuistoinen, vuori on häikäisevän kaunis, ja tapaat paljon mukavia ihmisiä. Ja ennen kaikkea saat tilaisuuden todella mitata omia rajojasi. Se oli mahtavaa kaiken kaikkiaan!

toki mielestäni teen sitä mitä minun olisi pitänyt nuorempana tehdä
Sen verran sanoisin että mene ryhmän kanssa, ja ne järjestetyt ryhmät, jotka huipulle asti menevät, eivät huoli ketä tahansa, vaikka voisit maksaa heidän vaatiman summan.
Oletko aikaisemmin kiivennyt vuoria? Mount McKinley on kuulemma alhaisempi, mutta ehkä kannattaisi kokeilla joitakin pienempiä vuoria ennenkuin teen niin isoa rekeä kuin Kilomanjaro

Ja älä ihmeessä yksin mene, tai sellaisessa ryhmässä missä kukaan ei ole kokenut vuoristomies.

Afrikan maa, tuollaisilla korkeuksilla ei ole apua missään jos sellaista yhtä-äkkiä tarvitset

Kiitos vinkeistä kaikille! Olen itse suunitellut Kilin kapuamista marras-joulukuussa 2011. Tarkoituksena olisi käyttää Machame-Mweka reittiä, jonka pitäisi olla erityisen sopiva acclimizationiin. Olen myös harkinnut läheisen Mt.Merun kiipeämistä "lämmittelyksi". Tietenkin olisi ikävää esim. nyrjäyttää nilkka Merulla, mikä sitten estäisi varsinaisen tavoitteen saavuttamisen, joten saa nähdä mitä tulen tekemään. En omaa varisnaista kiipeilykokemusta vielä, mutta toivon hyvän kunnon ja päättäväisyyden riittävän. Millaisella porukalla olet Aminata ajatellut lähteä reissuun? Itse en ole vielä saanut yhtään kaveria puhuttua mukaan, mutta mieluiten lähtisin reissuun jonkun tutun kanssa. Olen 23 mies ja opiskelen tällä hetkellä Englannissa, jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia: [email protected]

Ap kirjoittaja, millainen oli reissu?

Tänään lyötiin lukkoon Mt. Kilin reissu vuodelle 2013, eli on aikaa kerätä varoja ja nostaa kuntoa. Lähdössä olen Johannesburgilaisen ystäväni kanssa, joka vinkkasi, että edullisin lento voi olla jopa ensiksi Johannesburgiin ja sieltä sitten Nairobiin. Tämä afrikan sisällä lentäminen on pitkälle kiinni "diileistä", eli hinta neuvotellaan (tapauskohtaisesti).

Täytyy odottaa hänen laskelmansa, niin tiedän sitten lisätä viisumilaskelmat mukaan. Vinkkasi hän myöskin, että kannattaa käyttää aikaa etsimällä parhaat ja edullisimmat palveluntarjoajat ja suomalaiset lähtijät tekevät sen todella vasta paikan päällä. Tarpeeksi onnekas olen siinä, että hän pystyy neuvottelemaan diilin siellä päässä jo valmiiksi.

Tuommoinen 2000 euron budjetti on suht realistinen, mutta jos käy säkä niin halvemmallakin voi päästä.