Tammikuussa 2009 alkoivat..Kaikki mahdolliset oireet sekoamisesta sydämenlyönteihin. Kun tiedostin että paniikkihäiriö on oire eikä sairaus alkoi tapahtumaan. Mun kohdalla yksinäisyys ja läheisen ihmisen(pitkäaikaisen tyttöystävän) menetys saivat mielestäni oireet alkamaan,tunnistin myös itsestäni että olin aina ollut herkkä pelkäämään että minulle sattuu jotain vaikka puoli maailmaa olen kiertänytkin. Vaihtoehtoina oli luovuttaa ja alistua tai oppia voittamaan kaikki pelot mitä eteen tuli. Sekoamisen tunteista voin sanoa vaan sen että ne loppuivat kun paniikkikohtaukset loppuivat,saatoin parvekkeelle mennessäni luulla että hyppään alas vaikka mitään sellaista en todellakaan tekisi,kaikki ahdostavat asiat tuntuivat aiheuttavan sekoamisen tunteita. Etsikää tietoa häiriöstä, tunnistakaa syyt mistä kohdallanne johtuu,jutelkaa ammattilaiselle ja ennenkaikkea:MUISTAKAA ETTÄ SIIHEN EI KUOLE,sillä se ruokkii itseään ja mitä enemmän pelkäätte sitä kauemmin olette "sen" orja. valitkaa elämä,valitkaa se mitä haluatte olla ja uskaltakaa mennä tilanteisiin,vaikka itku tulisi.Vertaan paniikkihäiriötä lapseen joka pelkää mörköjä tai muita olemattomia asioita,aikuinen jostain syystä palautetaan"lapsen tasolle" ja pitää "oppia kävelemään uudestaan" eli toisin sanoen oppia että mörköjä ei ole olemassa. Toinen tärkeä asia:Tehkää asioita joista nautitte,älkää toisten mieliksi. Harrastakaa liikuntaa,se auttaa.. Jättäkää alkoholi,kahvin liikajuonti.. Tsemppiä kaikille,mitä nopeammin uskallatte sitä nopeammin olette niskanpäällä!!!
Paniikista 90% parantunut
kovaluu
0279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.