Kaipaisin neuvoja kokeneemilta, puolisollani on diagnosoitu kaksisuuntainen, lievä skitsofrenia ja masennus.
Viikko sitten tuli uusi mania päälle, ensimmäinen oli hiukan yli 2v sitten. Sama kaava kuin viimeksi, mutta nyt hylkäsi lapsensakkin, ja häipyi kokonaan toiselle paikkakunnalle, vastaa viesteihin, mutta ei soittoihin.
Sanoi ensin itse että haluaisi hoitoon, mutta ennekuin ehdin tehdä mitään, katosi.
Käyttäytyy kun toinen ihminen, kieltää tosiasiat kokonaan, täysin tunteeton, kuvittelee olevansa nuorempi kun on.
Tuntuu siltä että on ihan sama mitä viesteihin laitan, kun sillä ei ole vaikutusta.
Pidänkö yhteyttä, vai mitä teen?
Hoitoon en häntä saa, koska en tiedä tarkalleen missä on.Ilmeisesti on lopettanut lääkkeet.
Kuinka kauan tuollainen maniajakso yleensä kestää?
Kaikki vinkit ovat arvokkaita, rakastan vaimoani syvästi, enkä haluaisi mitää pahaa tapahtuvan.
Tuntuu että murrun, mutta lasten takia on yritettävä kestää.
Viikko sitten tuli uusi mania päälle, ensimmäinen oli hiukan yli 2v sitten. Sama kaava kuin viimeksi, mutta nyt hylkäsi lapsensakkin, ja häipyi kokonaan toiselle paikkakunnalle, vastaa viesteihin, mutta ei soittoihin.
Sanoi ensin itse että haluaisi hoitoon, mutta ennekuin ehdin tehdä mitään, katosi.
Käyttäytyy kun toinen ihminen, kieltää tosiasiat kokonaan, täysin tunteeton, kuvittelee olevansa nuorempi kun on.
Tuntuu siltä että on ihan sama mitä viesteihin laitan, kun sillä ei ole vaikutusta.
Pidänkö yhteyttä, vai mitä teen?
Hoitoon en häntä saa, koska en tiedä tarkalleen missä on.Ilmeisesti on lopettanut lääkkeet.
Kuinka kauan tuollainen maniajakso yleensä kestää?
Kaikki vinkit ovat arvokkaita, rakastan vaimoani syvästi, enkä haluaisi mitää pahaa tapahtuvan.
Tuntuu että murrun, mutta lasten takia on yritettävä kestää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei kk!
En voi tietää miltä sinusta tuntuu, mutta voin vain kuvitella, ja olen erittäin pahoillani tilanteestasi. Itse olen elänyt nyt 11 kk elämäni rankinta aikaa eli yhtä kauan kuin ex miesystäväni mania! Välillä on ollut ilmeisesti jnklaista sekamuotoista, siis myös hetkittäistä masennusta (?), koska silloin ottaa yhteyttä minuun, mutta sitten meno taas jopa saman puhelun aikana jatkuu. Hoitoon ei häntä kukaan saa, tiedäthän: ei köyhä, eikä kipeä. Ei kuuntele "järkipuhetta", on täydellinen, ei osaa myötäelää eikä näe tekojensa vääryyttä, ja elää vielä kaiken lisäksi elämänsä onnellisinta aikaa. Mitätöi kaiken ja kenet tahansa, joka estää grandiosa suunnitelmia jne. Tuttuja juttuja...
Me emme olleet naimisissa eikä meillä ollut lapsia: näin olimme "tasanne" vaiheessa sopineet, että parempi niin ja molemmat olivat tyytyväisiä. Meidän maniatarinassa exäni löysi manian alkumetreillä itselleen netistä toisen naisen ja kihlautui tämän kanssa muutaman vkon sisällä, ja ilmeisesti tällä hetkellä ovat jo naimisissa ja mahdollista perheenlisäystä tulossa. Vielä tälläkään hetkellä hän ei ymmärrä (itkuistani ja sanoistani huolimatta), että hän on satuttanut ja satuttaa edelleen viesteillään ja puhelinsoitoillaan minua (vaikka olin jo puoli vuotta vastaamattakin hänelle, niin vielä jaksaa soitella). Välillä haluaa takaisin, välillä haukkuu ja syyllistää ja syyttää. Itse en enää tiedä mikä on totta ja mikä valetta, ja silloin olen itsekin jo vaarallisilla vesillä...
Sinulla on ikävä tilanne, tiedän. Ja vielä lapset, joista pitää myös jaksaa kanta huolta kaiken kaaoksen keskellä. Valitettavasti hoitamattoman manian kestosta ei kukaan tiedä. Eikä sekään helpota, että kaikki me tiedämme, kuinka tällainen henkilö PITÄISI ehdottomasti saada hoitoon! Minä olen saanut neuvoksi asettaa hänelle rajat (helpommin sanottu kuin tehty sekin), ja jatkaa omaa elämää ja antaa hänen jatkaa omaansa (tässä tarkoittaen, että minun osuus hänen sekasortoisista ajatuksista jäisi pois...). Itse aloitin jonkin aika sitten terapian ja olen siihen tyytyväinen. Tunne skaala vaihtelee päivästä toiseen vihasta ikävään, välinpitämättömyydestä huoleen. Mutta tiedän asioiden järjestyvän, tavalla tai toiselle.
Voimia!
ollaan ollu yli 10v yhdessä, ja tämä nainen on suoraan sanottuna elämäni.Hän on erittäin hyvä äiti, ja paras vaimo mitä voi olla, olen niin hukassa kun voi olla.
Toivottavasti kk et saanut viestistäni mielikuvaa, että väheksyisin tunteitasi vaimoasi kohtaan tai vaimosi olisi huono ihminen...En missään nimessä epäile sitä. Päinvastoin, ethän olisi täällä pyytämässä apua, jos vaimosi ei olisi sinulle kaikki kaikessa ja maailman paras äiti lapsillenne! Minäkin rakastan edelleen miestäni, vaikka viestissäni tuli varmasti paljon negatiivista esille = manian aiheuttamaa ja siitä minulle aiheutunutta vihaa tätä sairautta kohtaan, ei ihmistä. Tilanteeni on tosin erilainen, sillä kuvioissa ei meillä ole esim. lapsia ja olen voinut keskittyä muuhun.
Olen siitä huolimatta käynyt tuon saman tuskanhuudon ja epätoivon tunteen läpi, ja käyn ajoittain vieläkin. Olen itkenyt vuorokaudet ympäri, kun kukaan ei vastaa avunhuutooni. Olen kehunut miestäni maailmaan parhaana ystävänäni ja kumpanina (myös manian aikana hänelle!), mutta nyt tuo on riistetty sormen napsautuksella pois. MINÄ en voinut, enkä voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja odottaa : (
Kysyit, että pitäisitkö yhteyttä vaimoosi? Se päätös sinun on tietysti itse tehtävä, mutta jos näin teet, niin älä kuitenkaan mene hänen "juttuihinsa" mukaan vaan pysy rauhallisena ja "ymmärtäväisenä". Muuten käy niin, että karkaa itsekin kauas realiteeteista ja menettää itsensä. Lapsesi tarvitsevat sinua! Lisäksi maanikot ärsyyntyvät erittäin helposti eivätkä halua olla kontaktissa henkilöön, joka yrittää heitä estellä...Siksi heitä on myös vaikea saada hoitoon...Yhteyttä ei varmasti kannata kuitenkaan täysin lopettaa, sillä vaimosi tarvitsee sinua erityisesti silloin, kun tiputus maan pinnalle tapahtuu ja realiteetit tulevat vastaan...Mutta muista itsesi ja lapsesi, se ei tee sinusta missään nimessä huonoa aviomiestä tai vähennä rakkauttasi vaimoasi kohtaan!
Onko vaimosi yhteydessä ystäviinsä? Saavatko hänen sukulaisensa/sisarensa häneen mahdollisesti yhteyttä? Oliko vaimollasi hoitokontaktia - lääkäriä, mtt - johon voisit ottaa yhteyttä ja yrittää saadaa apua tilanteeseen ja erityisesti myös omaan jaksamiseesi?
Itse olen istunut paljon vertaistukipalstoilla lukemassa, lukenut kasan erittäin hyviä kirjoja ja lisäksi tiedän asiasta työni puolesta paljon... Ystäväpiiriini kuuluu psykoterapeutteja ja psykiatreja, joiden apu on tietenkin ollut lyömätön...Parhaimman avun saat hakemalla sitä ammattilaisilta, ja näillä sivuilla kannattaa purkaa pahimmat pahatolot ulos!!
Myötäelän edelleen kanssasi! Ja hae apua ammattialisilta, heillä on avaimet auttaa sinua! sitähän toivot vaimollesikin : )
olen oikeasti kiitollinen tuestasi, on vaan niin vaikea kirjoittaa, en kokenut että mitenkään väheksyt vaimoani. Mulla on helvetin paha olla, tää tilanne on niin vaikea etten osaa edes kertoa. Luultavasti tässä ei ole kyseessä puhdas maniavaihe, vaan joku risteystys, vaimon tunteet ovat ihan nollassa, sama juttu oli viime manian jälkeen, sitten yhtäkkiä hän purskahti itkuun ja kaipasi todella tukea.
Mua vaan pelottaa ihan älyttömästi, en haluaisi pahaa tapahtuvan, tuo hoitoonmeno ei vaan taida onnistua.
Hän on antanut itselleen itse diagnoosin, tämä on niin tuttua..
Kiitos että vastasit viestiini.
kk, minusta sinun kannattaa olla yhteydessä vaimoosi ilman muuta, hänhän on nyt vakavassa kriisissä ja tarvitsee varmasti varmistusta siihen että häntä ei hylätä. Manian kourissa oleva ihminen voi tarvita jonkun joka tuomitsematta kuuntelee mitä hänen sisimmässään tapahtuu, ja kun hän saa jakaa tämän jonkun kanssa ja tuntee että häntä ymmärretään oireet voivat mennä nopeammin ohi. Hoitamatonkin mania menee yleensä itsellään ohi, eikä kestä kovin paljon kauemmin kuin lääkkeillä hoidettu mania. Yritä olla ahdistumatta vaimosi omituisesta todellisuudentulkinnasta, maniassa ihmisen sisällä pyörivä prosessi, ajatukset ja pelot, heijastetaan normaalitodellisuuteen, siitä juontuu omituinen käytös, mutta tämä on ehkä prosessi joka ihmisen vain täytyy käydä läpi.
Olen itse äiti ja koin manian lapseni ollessa 6kk, olin täysin toisessa todellisuudessa muutaman päivän. Minulle oli tärkeää läheisteni ymmärtävä ja kannustava suhtautuminen. Mieheni on nuoruudessaan tehnyt muutaman oman "päänsisäisen retken" huumeiden vaikutuksessa, joten häntä minun sekavuuteni ei niin järkyttänyt.
Kun vaimosi mania on ohitse voisi olla tärkeää jutella kokemuksista ja yrittää löytää niiden merkitys, silloin on luultavampaa että mania ei uusiudu ja vaimosi ei ehkä joudu häpeämään kokemustaan ja masennu sen seurauksena. Uskon kyllä että asiat järjestyy. Voimia sinulle!
kiitollinen kaikille jotka vastaavat, kaikki kokemukset hyödyttävät jollain lailla, en minäkään voi ku uskoa että lopulta kaikki kääntyy hyväksi, niin paljon rakastan vaimoani, enkä halua menettää "uskoani" tähän asiaan, Jos minulla ei ole sitä, ei ole mitään, tänään totesin että lapsemme ovat minä ja vaimoni, ripaus esivanhempia on tosin mukana=)On hyvä ja huono juttu, mutta minkä geeneilleen voi, ei mitään, turhaa miettimistä.Itsellä on ad/hd, vanhemmalla lapsella on sama tauti, sen vaan niin huomaa, mutta sama tyttö veti englanninkokeesta luokan parhaimman numeron, se on ainot joka tässä saa hymyn naamalle=)
positiivista on, sanotaan että ihmisestä tulee kokoajan älykkäämpi, jos vain kaikki osuu kohdalleen, nolona tunnustan, ettei minusta ole kauaa tarkistamaan hänen englanninläksyjään.=))
Toivon vaan että kaikki menisi edes jotenkin hyvin, äidin poissaolo näkyy ikävä kyllä lapsissa, sanoin eilen heille että älkää suotta miettikö näitä asioita, 5v otti puolustuskeinokseen, että hän miettii vaan nameja ja muuta, se vaan jotenkin sattuu, sanoin että itkeä saa, ja itkettiinkin.
Toivottavasti kaikki käänty hyväksi nyt olisi tärkeintä löytää se off-nappula vaimosi mielialan nousuun.
Sitä vain on vaikea väkisin vääntää. Hienoa että jaksat uskoa vaimoosi.
Ihmettelen maitsemiasi diagnooseja siis bipon lisäksi skitsoa ja masennusta. Nuo kun sisältyvät bipon diagnoosiin siis psykoositkit ja masennus.
Minulla aikoinaan rauhoitti kovasti menoa se että puoliso ilmoitti pankki ja luottokorttini kadonneiksi, jos raha loppuu niin loppuu se mahdollisuus riekkua ympäriinsä.
Korteista katoamisilmoitus niin routa ajoi ainakin tämän porsaan kotiin.
Se mikä ärsyttää että puhutaan hoidosta ja sittenkun ihminen on sinne saatu niin asiat olisivat paremmin. Sairaalahoito olisi kuitenkin tässä tapauksessa se paras vaihtoehto, koska on kotona pieniä lapsia. Sairaalahoito on tosiasiassa kaikkea muuta kuin hoitoa.
Rankka psykoosilääkitys toimii yhtä hyvin kotona ellei paremmin kuin sairaalassa.
Vauhdissa unohtuu helposti ihan kaikki, puoliso on rajoite ja häntä voi loukata niin pahasti kuin vain mielikuvitus antaa myöten. Se on kuitenkin sairaus ihmisessä, joka tätä teettää, mutta se silti satuttaa ja kovin.
Tilanteesi on ikävä. Kannattaa olla yhteydessä vaimoasi hoitaviin tahoihin. Sielläkin voi olla ideoita tilanteen selvittämiseksi. Tiedän että se idea on laittaa lanssit ja poliisit perään ja pakkohoitoon. Luulen että se olisi helpoin tie ja varmasti, koska kotona on lapsia, niin hoitotahokin tajuaa tilanteen vakavuuden.
Voimia, tuossa edelllinen vastaaja kertoi 11 kk jatkuneesta maniasta, kai näitä on niinkin pitkiä ja pidempiäkin, mutta kaikki on yksilöllistä.
Siis kaksi neuvoa rahahanat kiinni ja tuonne hoitotahoon yhdeyden ottaminen.