Tuntuu, että täällä ei saa keskustella enää mistään muusta, kuin lapsettomuushoidoista ja auta armias jos olet kärsinyt lapsettomuudesta "vasta" 1,5-2v niin jo tulee katkeraa tekstiä niskaan. Lapsettomuus on kipeä asia, mutta ei se lapsettomuus siitä ihmisestä niin ainutlaatuista tee, että olisi jotenkin oikeutettu päättämään mikä tälle palstalle kuuluu ja mikä ei. Tai siitä, kuka siitä lapsettomuudesta saa kärsiä ja kuka ei. Mä sain plussan, ihan luomuna, 4,5v yrityksen jälkeen. Tutkimuksiin ehdittiin hakeutua, hoitoja läpikäydä.. sit tärppäs ihan yhtäkkiä luomuna. Sen aikana mä kärsin siitä ajatuksesta, että lasta ei tule ja pelkäsin, etten saa niitä lapsia ikinä. Olin siitä jo aika varma. Kävin täälläkin hiljaa lueskelemassa. Silti en kyllä missään vaiheessa muista ajatelleeni, että oma lapsettomuuteni jollain tavalla antaisi minulle erityisoikeuden sormi pystyssä valistaa muille kenen murheet ovat suremisen arvoisia ja kenen eivät. Te joilla tällaista pahemmanlaatuista katkeruutta ilmenee, niin oletteko käyneet psykologin juttusilla? Oletteko lähteneet miettimään, voisiko se oma elämä olla elämisen arvoinen ja arvokas ilman niitä lapsia? Käsitän, kuten sanoin ja omakohtaisesta kokemuksesta, että lapsettomuus on kipeä juttu ja paha identiteettikriisi. En silti vaan voi kun kauhistella kun joku 6v lasta yrittänyt sanoo, että "parempi, kun et saakaan lapsia" tai "et tiedä, millaista on kärsiä, kun ei hoidot auta, kun sulla on tärpännyt ilman" tai "en voinut iloita ystäväni vauvasta" "en voinut iloita, kun vahingossa raskaaksi tullut tuttava kertoi onnellisena raskaudestaan" Mä olen vaan miettinyt siinä kohtaa, et "Ok.. mä en ehkä voi saada lapsia, mutta onneksi mä en sentään vielä toivo muille ihmisille epäonnea siksi, kun mullekin on näin käynyt" Mietin sitä, et jos joku mun ystävä miettis mun rakkaasta lapsestani ja raskaudestani, et miks noi, kun en minä.. Mietin että miks en just minä kärsisi lapsettomuudesta? Kuka olisi minun sijassani parempi kärsimään sitä lapsettomuuden tuskaa? Onneksi ei itse tarvi valita kenelle se osa lankeaa. Kaikille lämpimästi plussaonnea ja valoa tulevaisuuteen.
Tämä on tosi ihmeellinen palsta
purperry
3265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joskus myönnän itse synkimpinä hetkinä sortuneeni samaan. täällä vaan on helppoa purkaa pahaa oloaan,vaikka missään tapauksessa se ei ole reilua eikä mitenkään oikeutettua.
mutta lapsettomuus on pahin katastrofi mitä mulle on käynyt.koko lapsuuen ajan haaveilin 5 lapsen perheestä,ja maalla asumisesta.. no maalla asun,saatiin tyttö ivf hoidoilla..toinen haaveena,ja testi pitäs tehdä 5 pv päästä..
silti en ymmärrä kun esim 4 lapsen äiti on sterilisoittanut itsensä,sitten huutaa tällä palstalla että hän kärsii lapsettomuuesta samalla tavalla kun me muutkin. tuota en usko. hän ei voi tietää mitä se on.hän on saanut lapset,ja itse valinnut sterkun. se ei ikinä missään muodossa ole sama asia.
tottahan se koskee,jos ei kaikki toiveet enää toteudukkaan,mutta sen luen sitten itse valitsemaksi .
minä en ole osaani valinnut.eikä kukaan tiedä miksi en lapsia saa..
toiviotan kaikille tänne onnea matkaan.. haave elää :)
Hei!
Uskon, että täällä on paljon ns. hiljaisia lukijoita, jotka ei kirjoita mitään vaan lukevat.
Moneen juttuun itse olen saanut täältä apua, kun välillä tuntuu että on yksin omien ajatusten kanssa.
Itse luen näitä täältä valikoiden , en jaksa jäädä lukemaan toisten aliarvoimista ja itsensä nostajien juttuja.
Meillä on kaikilla yhteinen tavoite jotka olemme täällä ja varmasti helppoa ei ole ollut kellään täällä olevalla.
Aina pitäisi muistaa kunnioittaa toistakin, kaikki eivät omaa tuskansa läpi näe kuin oman napansa.
Yhdessä, toisten neuvoilla ja kokemuksilla olemme toivottavasti vähän tasapainoisempia.
Onneksi meistä suurin osa osaa kannustaa ja iloita toisten onnistumista.
että väkisin tulee kateellisuuden tunteita ja joskus katkeruuttakin, jos ei itsellä millään tärppää ja lähiympäristössä ihmiset sen kuin sikiävät. Se vain on niin inhimillistä ja kuuluu ihmisluonteeseen. Tuskin kovin moni silti näistä tunteista huolimatta kellekään samaa kohtaloa toivoo. Itse olen välillä kateellinen perheellisille ystävilleni/tutuilleni ja töissä ollessani kiehun nähdessäni niitä paskoja vanhempia (päihdevanhemmat jne). MUTTA ehdottomasti olen ystävieni puolesta myös hyvin onnellinen, vaikka välillä tuntisinkin kateutta! Ja se on ihan totta, mitä kirjoitit lapsettomuuden kestojen vertailemisesta. Se on täysin turhaa, sillä odotitpa sitten 1v tai 10vuotta lastasi, jokainen odotuspäivä kirpaisee ja on hedelmätöntä alkaa vertailemaan kumman suru on suurempi. Sama kuin alkaisi vertailemaan, kuka suree eniten läheisensä kuolemaa tai kuka siitä kärsii eniten. Annetaan siis jokaisen lapsettomuudesta lyhyemmänkin aikaa kärsineen purkaa tuntojaan täällä ja kannustetaan ja tuetaan toinen toisiamme! Katkeruus vain syö itseä sisältä päin, ei siihen kannata jäädä asumaan.
Voimia kaikille lapsettomuudesta kärsineille!