taustana on että ihastuin pari kuukautta sitten työkaveriini, kerroin hänelle näistä tunteista, ja ihan järjellisesti ajattelin etten oikeasti haluaisikaan olla suhteessa näin erilaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa...
kun en ole vielä päässyt näistä tunteista, olen alkanut miettimään että miksi ylipäätänsä halusin kertoa hänelle mitään?
voiko haluta vain kertoa että "tykkää toisesta" ilman että haluaa alkaa minkäänlaiseen suhteeseen, vai yritänkö huijata itseäni?
kun en ole vielä päässyt näistä tunteista, olen alkanut miettimään että miksi ylipäätänsä halusin kertoa hänelle mitään?
voiko haluta vain kertoa että "tykkää toisesta" ilman että haluaa alkaa minkäänlaiseen suhteeseen, vai yritänkö huijata itseäni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
eivät aina kulje "käsi kädessä". Joskus aika selventää omia ajatuksia. Miten ilmaisit asian toiselle? Miten hän vastasi?
Väärinkäsityksiä voi olla paljonkin... Vaikeaa, niin. Ja itselleen asian tunnustamisestahan kaikki lähtee.
kuukauden mietin ensin tunteita itsekseni.
sitten kirjoitin hänelle ja kerroin olevani ihastunut, mutta en haluaisi edes myöntää asiaa itselleni elämäntilanteiden takia.
vastauksena oli että tilannehan olisi ihan mahdoton.
myöhemmin olen vielä kirjoittanut että en saa ajatuksia pois mielestä, ja vastauksena on ollut että pitäisi vain unohtaa hänet kokonaan.
aika tulkinnanvaraistahan tuo keskustelu kieltämättä on ollut, ja lisäksi vielä työasioissa esitän kuin en olisi koko asiaa ikinä kertonutkaan.
on joskus tunnustaa tosiasiat. Siis hän vastasi että tilanne on mahdoton ja toisen kerran että sinun olisi unohdettava.
Aika yksiselitteistä. Ei tulkinnan varaa.
Sydämen on siis vaikea uskoa; eihän tunne heti häviä. On annettava aikaa, nieltävä pahaa oloa ja noloutta ehkä? Kliseinen sanonta "aika parantaa" pitää kuitenkin paikkansa, ainakin aika loiventaa tunteita.
Joskus on esitettävä, jotta selviytyy...
ehkä kaikkein vaikeinta on kuitenkin se etten tiedä mitä itse halusin, tai haluan nytkään. koskahan se oikein mahtaa selvitä?
sittenhän kaikki olisikin helppoa jos olisin tehnyt suoran aloitteen ja saanut suoran vastauksen.
pitänee varmaan vain jatkaa esitystä kunnes se muuttuu todeksi, enkä oikeasti välitä enää.
miten teillä vaikuttaa niin erilaiset elämäntilanteet ?
en osaa kans päättää, toisella on muksuja ja mull ei, vaikeeta :/
Sinä olet siis sinkku mutta Hän ei ja hänellä on lapsia? Ei ole tuollaista kokemusta minulla mutta voisin kuvitella ettei helppoa sinulla/Hänellä ole, jos teillä molemilla on suuria tunteita toisianne kohtaan? Vai sinullako vain?
Rakkaus on järjen vievä tunne, se peittoaa kaiken alleen. Vain toinen rakastunut voi ymmärtää sen. Muut voivat järkeistää asiat, rakastuneet eivät siihen kykene muuta kuin ehkä hetkellisesti, kunnes tunne lyö taas päälle.
suorastaan helvetillinen tilanne mainitsemasi. Mutta kun meille on annettu vain yksi elämä.