Kipu on aina sama,
erotessa.
Viikoksi, vuodeksi,
lopullisesti.
Kipu on aina sama,
mutta viilto,
se on erilainen.
Ja kivun tykytys haavassa.
erotessa.
Viikoksi, vuodeksi,
lopullisesti.
Kipu on aina sama,
mutta viilto,
se on erilainen.
Ja kivun tykytys haavassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kipu siis,
uskaltaisin väittää toista. Jos eroat ensitapaamisen
jälkeen, se ei jätä mitä luultavammin vielä mitään
haavoja Sinuun, mutta kaipauksen kyllä.
Kun eroat vuoden tuntemisen jälkeen, kipu tulee
jo paljon syvemmältä ja se tosiaan viiltää. Tykytys
on konkreettinen, epätasainen ja saattaa ihmismielen
syövereihin, ehkä pelkoakin mahdollisesta tapaamattomuudesta.
Runosi on rakkauden raastavinta osuutta ja olet
varmasti käynyt läpi sitä kirjoittaessa nimenomaisesti
sitä kipuilua. Kauan se kalvaa, viipyy ja viiltää. Kuka osaa
sanoa sen keston, tuskin kukaan. Ja jokaisella se on
kuitenkin erilainen, kipeä tosin.
Niin, ehkäpä olet oikeassa ja jokaisen kipu on erilaista. Itse muistaa vain yhdenlaisen, ja sen voiman ja keston vaihtelun.
joakisen kipu on erilaista, tuskin kahta identtistä edes on.
Kun tuleva anoppini kuoli ( olimme tulevan mieheni kanssa silloin
kihloissa ) tunsin hirvittävää eron tuskaa. Hän oli minulle varmaan
enemmän äiti, kuin oma äitini oli ollut koskaan. Tuntui ihan siltä,
että olin menettänyt äidin ja jäi valtava kaipuu häneen.
Sitten kun oma isäni pitkällisen sairauden murtamana kuoli, koin
samanlaista tuskaa ja silti jotenkin erilaista. Erilaista siksi, että
olimme samaa lihaa ja verta. Toisaalta olin hänen puolestaan
onnellinen, sillä hänen elämänsä viimeiset 9 kk olivat yhtä helvettiä hä-
nelle itselleen ja kipua taas meille läheisille.
Isäni poismeno piti minussa kipua kauan, toisinaan vieläkin havahdun
siihen kaipaukseen ja hyvästijätön tuskaan.
Ehkäpäi jokaisen kipu on omanlaisensa. Ja vain omaa kipuaan pystyy kuvaamaan, ei toisten.
kummasti rakkauden kivut kypsään keski-ikään tultaessa.