Olen kärsinyt huonosto itsetunnosta niin pitkään kuin muistan. Minusta tuntuu, että elämäni on vain sarja epäonnistumisia. En pääse sitä tunnetta karkuun, välillä olo on "normaali" mutta nopeasti vajoan omiin ajatuksiini takaisin. En pysty muistamaan mitään missä kunnolla olen onnistunut, tai jos muistan niin se tuntuu merkityksettömältä.
Impulssiivisella käyttäytymisellä olen saanut itseni melkoisiin ongelmiin vuosien varrella, teen ensin mietin sitten. Pyrin välttämään tilanteita missä pitää siviili-elämässä tehdä nopeita päätöksiä, teen yleensä huonoja päätöksiä.
En ole pystynyt olemaan parisuhteissa pitkään kun en kestä riitoja, en pysty käsittelemään niitä kuin ottamalla ne itseeni. Asiaan ei auttanut että exäni oli narsistinen.
Mietin menneitä asioita yömyöhään ja yritän keksiä missä kohtaa elämäni meni vikaan, yöunet jäävät joskus lähes olemattomiksi kun en pysty vain nukkumaan.
Alkoholia käyttelen suht normaalisti...
Ainut asia mitä vielä on pystynyt kunnolla tekemään on työ, mutta nykyään sekin rupeaa olemaan jo tuskan takana että selviää vuoron loppuun asti. Ja ajatukset harhailevat ihan muussa.
Ulkopuoliset eivät minussa huomaa mitään eroa kun pystyn vielä normaalisti elämään ainakin näennäisesti.
Tätä jatkunut nyt sen 6-7vuotta ja tuntuu että pahenee vaan vuosivuodelta.
Missä vika? Onko muita kohtalotovereita?
Impulssiivisella käyttäytymisellä olen saanut itseni melkoisiin ongelmiin vuosien varrella, teen ensin mietin sitten. Pyrin välttämään tilanteita missä pitää siviili-elämässä tehdä nopeita päätöksiä, teen yleensä huonoja päätöksiä.
En ole pystynyt olemaan parisuhteissa pitkään kun en kestä riitoja, en pysty käsittelemään niitä kuin ottamalla ne itseeni. Asiaan ei auttanut että exäni oli narsistinen.
Mietin menneitä asioita yömyöhään ja yritän keksiä missä kohtaa elämäni meni vikaan, yöunet jäävät joskus lähes olemattomiksi kun en pysty vain nukkumaan.
Alkoholia käyttelen suht normaalisti...
Ainut asia mitä vielä on pystynyt kunnolla tekemään on työ, mutta nykyään sekin rupeaa olemaan jo tuskan takana että selviää vuoron loppuun asti. Ja ajatukset harhailevat ihan muussa.
Ulkopuoliset eivät minussa huomaa mitään eroa kun pystyn vielä normaalisti elämään ainakin näennäisesti.
Tätä jatkunut nyt sen 6-7vuotta ja tuntuu että pahenee vaan vuosivuodelta.
Missä vika? Onko muita kohtalotovereita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
voisit enempi järkeillä, ottaa muita ihmisiä huomioon esim. parisuhteessa. Mietis kaikkia hyviä ominaisuuksia ja ole realistinen. Kaikissa on huonoja ja hyviä puolia.