aikuinen ja pentu

Eka koira on hirmu sosiaalinen, siksi uskalsimme toisen ottaakin. Ei ole ollut ongelmia, tosin rotu on sellainen, että yleensä ei olekkaan, hyväksyvät lähes järjestään toiset koirat. Vähän mustasukkaisuutta, mutta kun sen tiedostaa niin ei siinäkään mitään. Vanhempaa huomioidaan aina ensin ja tuplasti, pääsee ovista ensin, saa ruoan ensin, rapsutukset, tervehtimiset, kaikki. Syövät eri päissä keittiötä selin toisiinsa. En ole juurikaan puuttunut koirien väleihin. Muutaman kerran vanhempi on kovemmin ärähtänt pennulle (ja syystäkin), pentu on fiksu ja on heti alistunut ja lopettanut mesomisensa, nykyään pentu näkee jo kaukaa, jos vanhempi näyttää merkin, että nyt lopetat, ei siis tarvita mitään yhteenottoja. Vanhempi ärähtää nätisti, ei jää kiusaamaan toista, mitään jälkiä ei ole koskaan tullut. Minusta koirien on keskenään selvitettävä välinsä (kun asutaan yhdessä, vieraiden kanssa en sitä hyväksyisi), mutta siis omansa tuntien pitää edetä. Katsotaan nyt kun murkkuikä alkaa, mitä sitten tapahtuu. Uskoisin, että ei mitään, koska tähänkin saakka kaikki mennyt hyvin. Minusta ihminen monesti sotkee koirien välit omalla hössötyksellään, liialla tuijotuksella ja vartioinnilla, menee välillä väliin ja välillä ei, koirat eivät silloin tiedä kuka on kuka. Näin siis vain meillä.

Meillä ikäeroa on 3v.Vanhempi koira on 2006 syntynyt kastroitu uros ja nuorempi on 2009 syntynyt narttu eikä meillä ole mitään ongelmaa.Aluksi uroksemme ei oikein tykänny pennusta kun aina roikkui hännässä tms ja kiusasi (ärähti,mutta ei koskaan käyny kiinni)mutta pikkuhiljaa tottui pentuun.Meillä molemmat koirat saavat yhtä aikaa ruuan (syövät vaikka vierekkäin eikä ongelmia ole)Voin rapsuttaa nuorempaa ensin,eikä vanhempi näytä mustasukkaisuuden merkkejä.Sama toisin päin.