Vanhoillislestadiolaisille seurakunta on Jumala. Seurakunnan ääni ja neuvot ovat vallanneet Jumalan paikan. Mikä ennen oli Jumalan ääni ihmisessä, on nyt seurakuntaan sidottu omatunto. Kun tätä omaatuntoa kolkuttaa, pitää asiat mennä sopimaan seurakunnan/seurakuntalaisen kanssa.
Vanhoillislestadiolaiset paasaavat puheissaan usein Pyhästä Hengestä; siitä miten vain vanhoillislestadiolaisen kautta voi saada Pyhän Hengen.
Mikä on sitten Jumalan rooli vanhoillislestadiolaiselle? Jumalaahan ei oikeastaan edes tarvita, sillä tarvitaan vain toinen vanhoillislestadiolainen, niin taivaspaikka aukeaa.
Vanhoillislestadiolaiset ovat omavanhurskaita. Omavanhurskaus on synti, ja jos vl uskoo kuolemaansa asti että hänelle on taivaspaikka auki (tiedämme mistä syystä), on hän todennäköisesti menossa helvettiin.
Siispä kehoitan teitä vanhoillislestadiolaisia ja muitakin, olemaan nöyriä Jumalan edessä. Ellei seurakuntanne muuta kantaansa asioiden suhteen, erotkaa siitä, ja etsikää, kunnes löydätte. Olemassa ei ole erehtymätöntä seurakuntaa. Vaikka olette kiintyneet seurakuntaanne ja muihin "uskovaisiin" ympärillänne, ei kannata tuuduttautua siihen hyvänolon ja turvallisuuden tunteeseen, jonka mahdollisesti niistä saatte.
Olemme kaikki täällä loppujen lopuksi yksin. Kun kuolema koittaa ja alkaa matka joko taivaaseen tai helvettiin, mistään maallisesta ei ole enää kenellekään apua. Pohtikaa siis syvällä sydämessänne, olisitteko todella valmiita lähtemään, jos aikanne pian koittaisi.
Vanhoillislestadiolaiset paasaavat puheissaan usein Pyhästä Hengestä; siitä miten vain vanhoillislestadiolaisen kautta voi saada Pyhän Hengen.
Mikä on sitten Jumalan rooli vanhoillislestadiolaiselle? Jumalaahan ei oikeastaan edes tarvita, sillä tarvitaan vain toinen vanhoillislestadiolainen, niin taivaspaikka aukeaa.
Vanhoillislestadiolaiset ovat omavanhurskaita. Omavanhurskaus on synti, ja jos vl uskoo kuolemaansa asti että hänelle on taivaspaikka auki (tiedämme mistä syystä), on hän todennäköisesti menossa helvettiin.
Siispä kehoitan teitä vanhoillislestadiolaisia ja muitakin, olemaan nöyriä Jumalan edessä. Ellei seurakuntanne muuta kantaansa asioiden suhteen, erotkaa siitä, ja etsikää, kunnes löydätte. Olemassa ei ole erehtymätöntä seurakuntaa. Vaikka olette kiintyneet seurakuntaanne ja muihin "uskovaisiin" ympärillänne, ei kannata tuuduttautua siihen hyvänolon ja turvallisuuden tunteeseen, jonka mahdollisesti niistä saatte.
Olemme kaikki täällä loppujen lopuksi yksin. Kun kuolema koittaa ja alkaa matka joko taivaaseen tai helvettiin, mistään maallisesta ei ole enää kenellekään apua. Pohtikaa siis syvällä sydämessänne, olisitteko todella valmiita lähtemään, jos aikanne pian koittaisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.