Hitto et on kyl nyt iskenyt ihan älytön masennus. Ainoa asia josta nyt välitän on nukkuminen. En halua tehdä mitään muuta. Ahdistaa kun joku kavereista soittaa kun en vaa jaksa olla kiinnostunut mistään. Asioiden järjestäminen esim.. kesätyöt , koulutyöt eivät vaa enää onnistu multa.. Lykkään vaan asioita kaiken aikaa eteenpäin ja toivoisin että ne jotenkin järjestyy, ilman et mun tarttis mitään miettiä.. mut ei ne järjesty.. itse tarttis asiat hóitaa, mut ihminen joka on aina välittänyt siitä miltä näyttää yms. ja nyt en jaksa oikeesti edes aina hampaita pestä, saatikaan sitten siivota.. puhun jo kuukaudesta kun en tee kotona mitään.. paskast on enkä välitä, sit pitää kokoajan olla valehtelemassa kavereil/tutuil ko ei kehtaa myöntää että ei mitään tee ko vaa vittu nukkuu et täs nyt ollu kaiken laista "kiirettä"váik tdellisuudessa olen vaan nukkunut. ja raahannu itseni pakosta kouluun, jossa on paha olla. ei vaan kiinnosta mikään ihminen siellä en halua puhua heille enkä halua et ne puhuu mulle. Olis vaan hiljaa... puhumattakaan et tarttis jotain ryhmätöitä tehdä.. vittu.. koulu edenny puoleen v´äliin ja nyt ei vaa enää kiinnosta.. Kovalla vaivalla päääsin sisään aikuiskoulutukseen , mut nyt on vaa sellanen olo et koska se vittu jo loppuis. Ahdistaa ajatella et tarttis joskus viel duuniakin tehdä.. arg olen aivan hemmetin väsyny.. ei jaksa ei pysty.. osaan sotea vähätkin hyvät asiat aina mun elämässä.. alkoholia kin käytän vain siksi että helpottais edes vähän, aamusta vielä kaameempi olo, usien tulee sit jotain todella typerää tehtyä´et aamulla itkettää sisäisesti vaikka ei edes itkua tule vaikka kuinka toivoisin sen tulevan .. ehkä toivon että se auttais. musta on tullut pakkasukko. tunteeton sika.. ajattelematon.. kamala ihminen.. saiskohan itses vielä tästä jotenkin nousemaan?? tiedä sitten.
moi
mikä elämä?
2137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"saiskohan itses vielä tästä jotenkin nousemaan?"
Moni on noussut. Alko pitää kyllä unohtaa...
Jospa pirauttaisit terveyskeskukseen. Varaat ajan lääkärille ja kerrot olostasi. Jos tunnet tarvitsevasi muuta tukea kuin lääkitystä, sano lääkärille että haluat päästä mielenterveyspuolelle jonkun kanssa juttelemaan tai "kartoittamaan tilannetta" niinkuin usein sanotaan.
Sinne on monesti jonoa, mutta kannattaa odottaa. Minä jouduin odottamaan kuukauden, mutta sen jälkeen kun sinne pääsin, ei avun saanti ole ollut enää sillä lailla hankalaa.
Lääkitystä kannattaa myös harkita, koska se useimpien kohdalla auttaa. Pääsee elämään kiinni uudelleen.
Jotta tämä viesti ei olisi niin kasvoton, voin kertoa että olen kokenut hyvin paljon samaa. Muistan sen turhautuneen raivon kun ei saanut olla "rauhassa", mitä sen rauhan nyt ikinä oletinkin olevan, ja hankalan olon kun ei vain kyennyt mihinkään, eikä voinut käsittää mihin omat voimat oli kadonneet. Räpiköin puolitoista vuotta ilman mitään lääkitystä, ja masennus sitten syveni tuona aikana niin, että alkoi tulla psykoottisia oireita kuvaan.
Tästä syystä toivon että yrität hankkia apua itsellesi mahdollisimman nopeasti. Ei sillä, että sinullekin tulisi psykoottisia oireita, vaan koska masennus niin herkästi menee pahempaan suuntaan sinä aikana kun sen toivoo vain lähtevän pois. Nousta siitä voi aivan varmasti. Tärkeintä ei ole nyt siivoton kämppä tai rästiin jääneet koulutehtävät, vaan sinä itse. Joten apua hakemaan tsop tsop :)