Toisessa aloituksessa on kyselty mikä estää rekisteröimästä parisuhdetta.
Minä haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka ovat joskus olleet rek.suhteessa, eronneet ja mitä sitten.
Oma kokemukseni menee näin. Menimme pitkäaikaisen kanssa avioon, siis rekisteröimme, heti kun se Suomessa oli mahdollista 2001. Sitä olimme odottaneet ja suunnitelleet eikä esteitä enää ollut. Jatkoimme kuin mikä tahansa vakiintunut pari, arkea ja juhlaa, tavallisen erikoista elämäämme.
Puoli vuosikymmentä vierähti aina vaan sujuvammalla tahdilla. Erosimme aika nopeatempoisesti 2005, syitä ja perusteluja en nyt tässä kirjoita, se ei ole tarinan juju.
Kuten missä tahansa erossa, momemmilla kesti enemmän vähemmän kauemmin eron tekeminen, tuska, vapautumisen tunnne, suru ja surutyö, alkava toipuminen.
Loppujen lopuksi ei siinä vuosia mennyt, ja molemmat olemme voineet koko ajan todeta, että jonkinlaisia kavereita on olltu. Alussa oli ymmärtämättömyyttä toistemme eroperusteita kohtaan, ja uutta alkavaa elämää kohtaan. Orastavia seurustelusuhteita seurattiin sivummalta, oltiin kuulolla uusien tuttavuuksien suhteen, mutta kuitenkin etäältä. Emme juurikaan tavanneet, koska todellista keskustelua ei syntynyt, jossa olisi voinut silloin viisastuneena läpikäydä mennyttä. Harvoin tapasimme ohimennen, jotain muuta viestittelyä. Menneeksi sen selkeästi molemmat tajusimme. Mikäpä oli se ymmärtäessä, kun aikaa myöten nyt viime vuosina molemmat olemme löytäneet uudet vakituiset kumppanit. Se on itsenäistänyt meitä molempia, etäännyttänyt menneeisyydestä entisestään. Kummankin tahoilla on suunnitelmia näiden uusien kumppanien kanssa asettua aloilleen suhteeseen entistä vakaammin.
Nyt sanotaanko viimeisen vuoden parin aikana tämä exäni on alkanut häiriköidä etupäässä minua ja sitä kautta sekä minun että hänen itsensä uuden perheen elämää. Tilanteet voivat olla niinkin noloja, että ohimennen kaupungilla nähtäessä hän käyttäytyy niin omituisesti ettei keneltäkään paikallaolijalta jää huomaamatta että jokin mättää. Käytös ei ole vihamielistä, pikemminkin omituista lapsellisuutta, tervehdittäessä virnistelyä meille ja omalle kumppanilleen. Toisella kertaa moikkaus ja kuin tuohtunut katoaminen paikalta muiden jäädessä ihmettelemään hetkeksi. Nämä ovat todella pieniä, harvinaisia omituisuuksia, niitä ei edes voi tapahtua kovin usein, niin eri aikoihin liikumme.
Ärsyttävimmäksi on tullut viestien lähettely postiini tai puhelimeeni. Alkaen lievimmästä moikkaamisesta ja tökeröimmillään itsensä tyrkyttäminen seksiseuraksi tyyliin kaikki käy, jos meillä puutteessa olisimme. Yleensä arvelen, että ne ovat päihtyneen innokkuutta, olen tämän joskus häneltä varmistanutkin ja samaisen nolostuneen, antteeksipyytelevän selityksen saanut. Se ei ole mikään peruste. Mielestäni se on kaikissa oloissa epäkunnioittavaa käyttäytymistä, minua ja häntä itseään kohtaan, ja myös yksityiselämämme loukkaamista. Hänen kohdalla lisäksi pettämistä, uskottomuutta. Hän, miksei hekin, voivat elää niin jos heille sopii. Olen ymmärtänyt että tämä on heile yksi este eteenpäinmenolle, exäni uusi kumppani ei halua edetä tällaisen huithapelin kanssa.
Meillä tämäkin asia on keskusteltu pois päiväjärjestyksestä, huvittuneinakin. Olemme tulkinneet että hänen persoonaansa ei kuulu pintapuolisesti eikä syvimmilläänkään yksityisyyden kunnioitus, pysyminen uskollisena ja lojaalina edes omalle suhteelle tai sopimuksille kenenkään kanssa, esimerkiksi vuosien takainen eromme. Hänessä on myös mustasukkaisuutta joka tulee esille jopa tavallisissa asioissa muilla olevaa hyvää, lähes kaikkea kohtaan vaikka itsellä olisi myös hyvin. Mitä muilla ihmisillä on elämässään sitä hän kokee tarpeelliseksi häiritä ja yrittää pilata vaikka pienin teoin. Mustasukkaisuus minun ja kumppanini suhdetta kohtaan on kasvanut sitä mukaa kuin hän on ymmärtänyt ja saanut jotain kuulla meidän avioaikeista ja pitempiaikaisista suunnitelmista. Jyrsijä luonteeltaan!
Huvittavaa, ja surullisinta on, että kaikella tällä häiriökäyttäytymisellä hän nakertaa oman elämänsä perustuksia, jotka ovat todella hyvin ja parempaan suuntaan menossa. Toivoa täytyy että hänen kumppanilla ja läheisillä riittää viisautta ymmärtää häntä.
Minä haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka ovat joskus olleet rek.suhteessa, eronneet ja mitä sitten.
Oma kokemukseni menee näin. Menimme pitkäaikaisen kanssa avioon, siis rekisteröimme, heti kun se Suomessa oli mahdollista 2001. Sitä olimme odottaneet ja suunnitelleet eikä esteitä enää ollut. Jatkoimme kuin mikä tahansa vakiintunut pari, arkea ja juhlaa, tavallisen erikoista elämäämme.
Puoli vuosikymmentä vierähti aina vaan sujuvammalla tahdilla. Erosimme aika nopeatempoisesti 2005, syitä ja perusteluja en nyt tässä kirjoita, se ei ole tarinan juju.
Kuten missä tahansa erossa, momemmilla kesti enemmän vähemmän kauemmin eron tekeminen, tuska, vapautumisen tunnne, suru ja surutyö, alkava toipuminen.
Loppujen lopuksi ei siinä vuosia mennyt, ja molemmat olemme voineet koko ajan todeta, että jonkinlaisia kavereita on olltu. Alussa oli ymmärtämättömyyttä toistemme eroperusteita kohtaan, ja uutta alkavaa elämää kohtaan. Orastavia seurustelusuhteita seurattiin sivummalta, oltiin kuulolla uusien tuttavuuksien suhteen, mutta kuitenkin etäältä. Emme juurikaan tavanneet, koska todellista keskustelua ei syntynyt, jossa olisi voinut silloin viisastuneena läpikäydä mennyttä. Harvoin tapasimme ohimennen, jotain muuta viestittelyä. Menneeksi sen selkeästi molemmat tajusimme. Mikäpä oli se ymmärtäessä, kun aikaa myöten nyt viime vuosina molemmat olemme löytäneet uudet vakituiset kumppanit. Se on itsenäistänyt meitä molempia, etäännyttänyt menneeisyydestä entisestään. Kummankin tahoilla on suunnitelmia näiden uusien kumppanien kanssa asettua aloilleen suhteeseen entistä vakaammin.
Nyt sanotaanko viimeisen vuoden parin aikana tämä exäni on alkanut häiriköidä etupäässä minua ja sitä kautta sekä minun että hänen itsensä uuden perheen elämää. Tilanteet voivat olla niinkin noloja, että ohimennen kaupungilla nähtäessä hän käyttäytyy niin omituisesti ettei keneltäkään paikallaolijalta jää huomaamatta että jokin mättää. Käytös ei ole vihamielistä, pikemminkin omituista lapsellisuutta, tervehdittäessä virnistelyä meille ja omalle kumppanilleen. Toisella kertaa moikkaus ja kuin tuohtunut katoaminen paikalta muiden jäädessä ihmettelemään hetkeksi. Nämä ovat todella pieniä, harvinaisia omituisuuksia, niitä ei edes voi tapahtua kovin usein, niin eri aikoihin liikumme.
Ärsyttävimmäksi on tullut viestien lähettely postiini tai puhelimeeni. Alkaen lievimmästä moikkaamisesta ja tökeröimmillään itsensä tyrkyttäminen seksiseuraksi tyyliin kaikki käy, jos meillä puutteessa olisimme. Yleensä arvelen, että ne ovat päihtyneen innokkuutta, olen tämän joskus häneltä varmistanutkin ja samaisen nolostuneen, antteeksipyytelevän selityksen saanut. Se ei ole mikään peruste. Mielestäni se on kaikissa oloissa epäkunnioittavaa käyttäytymistä, minua ja häntä itseään kohtaan, ja myös yksityiselämämme loukkaamista. Hänen kohdalla lisäksi pettämistä, uskottomuutta. Hän, miksei hekin, voivat elää niin jos heille sopii. Olen ymmärtänyt että tämä on heile yksi este eteenpäinmenolle, exäni uusi kumppani ei halua edetä tällaisen huithapelin kanssa.
Meillä tämäkin asia on keskusteltu pois päiväjärjestyksestä, huvittuneinakin. Olemme tulkinneet että hänen persoonaansa ei kuulu pintapuolisesti eikä syvimmilläänkään yksityisyyden kunnioitus, pysyminen uskollisena ja lojaalina edes omalle suhteelle tai sopimuksille kenenkään kanssa, esimerkiksi vuosien takainen eromme. Hänessä on myös mustasukkaisuutta joka tulee esille jopa tavallisissa asioissa muilla olevaa hyvää, lähes kaikkea kohtaan vaikka itsellä olisi myös hyvin. Mitä muilla ihmisillä on elämässään sitä hän kokee tarpeelliseksi häiritä ja yrittää pilata vaikka pienin teoin. Mustasukkaisuus minun ja kumppanini suhdetta kohtaan on kasvanut sitä mukaa kuin hän on ymmärtänyt ja saanut jotain kuulla meidän avioaikeista ja pitempiaikaisista suunnitelmista. Jyrsijä luonteeltaan!
Huvittavaa, ja surullisinta on, että kaikella tällä häiriökäyttäytymisellä hän nakertaa oman elämänsä perustuksia, jotka ovat todella hyvin ja parempaan suuntaan menossa. Toivoa täytyy että hänen kumppanilla ja läheisillä riittää viisautta ymmärtää häntä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
anna hänen nakertaa kuin omaa elämäänsä. älä anna pilata sinun uutta suhdetta, katkaise vaikka välit lpoullisesti, miksi ylipäänsä häirikön kanssa enää olla missään tekemisissä. S-postissakin voi estää halutulta henkilöltä tulevat viestit.
Tosin se et alkaa jonkun ääliön vuoksi tehdä noita säätöjä puhelimeen, postiin ja vastaavaa, on jo sitä et se tyyppi vaikuttaa sun elämään ja pompottaa sua tekemään kaikki nuo suojautumiset.
Jos tuolle linjalle lähtee niin seuraavana istutaan kotona verhot ikkunassa, kudotaan sukkaa ja tilataan safkat pitsataxista.
joo,on varmasti parempi ko ei puutu,mut on tosi kivaa lukee toisten kokemuksia,en siis ole ainoa..