Mitä sinä tekisit jos olisit minä? Minä kirjoitin tämän aamupäivällä 10.2.2010 klo.11:00-12:10 kun normaalia elämää elävät ihmiset olivat vielä töissä.. Voi kun itsekin olis töissä, mutta kun suuri laman jalka talloo sinut maan tasalle niin sinun ainoa työ on miettiminen. Joka päivä sinä joudut käyttämään aivoja kunnes tunteet ottavat vallan ja masennut taas puoli 4 aikaan kun työnvälitystoimistot menevät kiinni ja käteen ei jäänyt mitään muuta kuin lista työnvälitystoimistojen osoitteita ja omat työtodistukset.
No miksi minä en sitten saa töitä? Miksi en pääse aikuiskoulutukseen? Ainii, joo, kuka minä olen?
Minä olen 20-vuotias miehenalku. Paljon kavereita, muutamia ystäviä. Hyvä tyyppi, luotettava ja rehellinen. Spontaani, ahkera ja työtäpelkäämätön.
Joskus vähän jääräpää mutta tietyissä asioissa se on minun kohdallani osoittautunut hyväksi luonteenpiirteeksi. Periksiantamaton, hyvät suhteet sukulaisiin.
Hyvä sydän, mies naisten mieleen(just joo).
Asiaan taas, minulla on työkokemusta aika monelta eri alalta ja olen muutenkin todella nopea oppimaan mutta se ei nykyään enää riitä työnantajille. pari vuotta sitten kun minulla oli paljon pätkätöitä niin puheluita tuli kokoajan että tuletko huomenna töihin. Heti kun joutuu työttömäksi niin työnantajat katsoo pahalla jos on ollut pitkään työttömänä eikä ole tehnyt mitään. HERÄTYS! Olen 20v ja minulla ei ole koulutusta, en saa töitä ja aikuiskoulutukseen en ole päässyt 3 vuoteen.. Näinkö tämä jatkuu yhtenä oravanpyöränä vaikka kokoajan ahkerasti koittaa hakea töihin sekä kouluun? Kun kaupungilla näkee niitä hylkiöitä tumppi huulella ja 4 euron viinipullo kädessä niin näinkö ne on saanut alkunsa?
Joutuu ikäänkuin työttömyyskierteeseen. 3 vuotta minä olen hakenut aikuiskoulutukseen eri aloille mutta minkäänlaista mahdollisuuttakaan ei ole tullut vaan aina kielteinen vastaus.
Suomi Finland The Hyvinvointivaltio. Niinkuin sanotaan, on lottovoitto syntyä Suomeen. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon kun suhde on yksi 16 miljoonasta joka päätyy syntymään tänne roskaläjään. No, joo, onhan täällä paljon hyviäkin puolia mutta tämä työttömyys tuo hirveesti asioita mieleen joita sitten paisuttelee omassa päässään kun ei ole muutakaan tekemistä (alan ymmärtämään työttömien alkoholistien elämänhalua).
Minä en toivo tätä kenellekkään. Joka päivä tunnen sen kiukun joka tuntuu poranterältä silmieni välissä kun mietin tätä missä nyt olen. Ei varaa ostaa uusia vaatteita, aika nihkeillä ruoilla joutuu elään, ei varaa käydä elokuvissa tai joskus ulkona syömässä tai varaa lähtee mihinkään kotikaupunkini ulkopuolelle..
Todella mukavaa vanhana miettiä, kuinka tapahtumarikas nuoruus on ollut, kun on istunut vain kotona vatta tyhjänä, masentuneena ja huonokuntoisena kun vessaankin kävellessä tulee jo hiki (olen siis normaalivartaloinen). Joskus jopa urheilin montaa eri lajia ja olin elämäni kunnossa kun siihen riitti rahat ja motivaatio (aamulenkin juoksen joka päivä mutta ei sitä nyt lasketa). Enää ei voisi vähempää kiinnostaa kun ruokavaliokin pistää vain vihaseks. Ei ole varaa käydä edes ilmaisella kuntosalilla koska siinä kuluttaa energiaa niin paljon että minulla ei ole varaa ostaa ruokaa sellaisia määriä että voisin tankata itseni reenien jälkeen.
Näitä pieniä seikkoja on niin monia joita ne ihmiset eivät nää jotka käyvät töissä tai siellä eduskunnassa koittavat ajatella meidän etua, mutta mitä ne työttömyydestä tietää kun niiden koko elämä siellä on turvattu.
Pelkkä ruokavalio tekee hallaa elämälle ja ihmissuhteille. Terveellinen ruoka maksaa paljon ja jos syö epäterveellisesti on vain kokoajan väsynyt, turvonnut ja vihainen.
Ei tämä ole sellaista elämää jota minä uskoin eläväni kun pienenä poikana mietin mikä minusta tulee isona. Ei näin kukaan voi elää. Koskaan en ole töistä nirsoillut tai valittanut. Menin suoraan ylä-asteelta töihin kun halusin päästä nopeasti tienaamaan. Vuosi oltuani töissä aloin hakemaan aikuiskoulutuksiin vuonna 2006. Nyt olen 2 vuotta ollut työttömänä jos mukaan ei lasketa muutaman viikon pituisia pätkä töitä joita oli 3-4 kertaa. Eläisin rikasta elämää jos pääsisin töihin, saisin kuntosalikortin ja terveellistä ruokaa. Tällä hetkellä varani on kaiken kaikkiaan 180,00€/kk josta vuokra on jo maksettu. Sillä tulisi ostaa kuukauden ruoat, maksaa nettilasku, pesuaineet, vessapaperit yms. Ei ole varaa ostaa edes puheaikaa. Eihän tää nyt voi toimia näin. Pliis, työnantajat, tarvitsen apuanne! Miettikää omia lapsianne. Ette te halua niille tällaista elämää mitä minä elän nyt. Kiitän ja kuittaan Jaksamisia teille jotka joudutte saman kärsimään.
P.S. Minulla ei ole minkäänlaisia mielenhäiriöitä tai mitään muutakaan vastaavaa. Halusin vain jakaa ajatukseni muidenkin kuin aivolohkojeni kesken.
Jos haluat olla ystävällinen, ymmärrät tilanteeni ja sinulla on halua auttaa minua saamaan elämäni kuntoon niin ota yhteyttä sähköpostilla: [email protected]
Kiitos erittäin paljon jo etukäteen!
No miksi minä en sitten saa töitä? Miksi en pääse aikuiskoulutukseen? Ainii, joo, kuka minä olen?
Minä olen 20-vuotias miehenalku. Paljon kavereita, muutamia ystäviä. Hyvä tyyppi, luotettava ja rehellinen. Spontaani, ahkera ja työtäpelkäämätön.
Joskus vähän jääräpää mutta tietyissä asioissa se on minun kohdallani osoittautunut hyväksi luonteenpiirteeksi. Periksiantamaton, hyvät suhteet sukulaisiin.
Hyvä sydän, mies naisten mieleen(just joo).
Asiaan taas, minulla on työkokemusta aika monelta eri alalta ja olen muutenkin todella nopea oppimaan mutta se ei nykyään enää riitä työnantajille. pari vuotta sitten kun minulla oli paljon pätkätöitä niin puheluita tuli kokoajan että tuletko huomenna töihin. Heti kun joutuu työttömäksi niin työnantajat katsoo pahalla jos on ollut pitkään työttömänä eikä ole tehnyt mitään. HERÄTYS! Olen 20v ja minulla ei ole koulutusta, en saa töitä ja aikuiskoulutukseen en ole päässyt 3 vuoteen.. Näinkö tämä jatkuu yhtenä oravanpyöränä vaikka kokoajan ahkerasti koittaa hakea töihin sekä kouluun? Kun kaupungilla näkee niitä hylkiöitä tumppi huulella ja 4 euron viinipullo kädessä niin näinkö ne on saanut alkunsa?
Joutuu ikäänkuin työttömyyskierteeseen. 3 vuotta minä olen hakenut aikuiskoulutukseen eri aloille mutta minkäänlaista mahdollisuuttakaan ei ole tullut vaan aina kielteinen vastaus.
Suomi Finland The Hyvinvointivaltio. Niinkuin sanotaan, on lottovoitto syntyä Suomeen. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon kun suhde on yksi 16 miljoonasta joka päätyy syntymään tänne roskaläjään. No, joo, onhan täällä paljon hyviäkin puolia mutta tämä työttömyys tuo hirveesti asioita mieleen joita sitten paisuttelee omassa päässään kun ei ole muutakaan tekemistä (alan ymmärtämään työttömien alkoholistien elämänhalua).
Minä en toivo tätä kenellekkään. Joka päivä tunnen sen kiukun joka tuntuu poranterältä silmieni välissä kun mietin tätä missä nyt olen. Ei varaa ostaa uusia vaatteita, aika nihkeillä ruoilla joutuu elään, ei varaa käydä elokuvissa tai joskus ulkona syömässä tai varaa lähtee mihinkään kotikaupunkini ulkopuolelle..
Todella mukavaa vanhana miettiä, kuinka tapahtumarikas nuoruus on ollut, kun on istunut vain kotona vatta tyhjänä, masentuneena ja huonokuntoisena kun vessaankin kävellessä tulee jo hiki (olen siis normaalivartaloinen). Joskus jopa urheilin montaa eri lajia ja olin elämäni kunnossa kun siihen riitti rahat ja motivaatio (aamulenkin juoksen joka päivä mutta ei sitä nyt lasketa). Enää ei voisi vähempää kiinnostaa kun ruokavaliokin pistää vain vihaseks. Ei ole varaa käydä edes ilmaisella kuntosalilla koska siinä kuluttaa energiaa niin paljon että minulla ei ole varaa ostaa ruokaa sellaisia määriä että voisin tankata itseni reenien jälkeen.
Näitä pieniä seikkoja on niin monia joita ne ihmiset eivät nää jotka käyvät töissä tai siellä eduskunnassa koittavat ajatella meidän etua, mutta mitä ne työttömyydestä tietää kun niiden koko elämä siellä on turvattu.
Pelkkä ruokavalio tekee hallaa elämälle ja ihmissuhteille. Terveellinen ruoka maksaa paljon ja jos syö epäterveellisesti on vain kokoajan väsynyt, turvonnut ja vihainen.
Ei tämä ole sellaista elämää jota minä uskoin eläväni kun pienenä poikana mietin mikä minusta tulee isona. Ei näin kukaan voi elää. Koskaan en ole töistä nirsoillut tai valittanut. Menin suoraan ylä-asteelta töihin kun halusin päästä nopeasti tienaamaan. Vuosi oltuani töissä aloin hakemaan aikuiskoulutuksiin vuonna 2006. Nyt olen 2 vuotta ollut työttömänä jos mukaan ei lasketa muutaman viikon pituisia pätkä töitä joita oli 3-4 kertaa. Eläisin rikasta elämää jos pääsisin töihin, saisin kuntosalikortin ja terveellistä ruokaa. Tällä hetkellä varani on kaiken kaikkiaan 180,00€/kk josta vuokra on jo maksettu. Sillä tulisi ostaa kuukauden ruoat, maksaa nettilasku, pesuaineet, vessapaperit yms. Ei ole varaa ostaa edes puheaikaa. Eihän tää nyt voi toimia näin. Pliis, työnantajat, tarvitsen apuanne! Miettikää omia lapsianne. Ette te halua niille tällaista elämää mitä minä elän nyt. Kiitän ja kuittaan Jaksamisia teille jotka joudutte saman kärsimään.
P.S. Minulla ei ole minkäänlaisia mielenhäiriöitä tai mitään muutakaan vastaavaa. Halusin vain jakaa ajatukseni muidenkin kuin aivolohkojeni kesken.
Jos haluat olla ystävällinen, ymmärrät tilanteeni ja sinulla on halua auttaa minua saamaan elämäni kuntoon niin ota yhteyttä sähköpostilla: [email protected]
Kiitos erittäin paljon jo etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitus hyvä, mutta jos joku konkreettisesti haluaisi tarjota sinulla työsuhdetta, olisi hyvä mainita paikkakunta.
Lue hyvä mies johonki pääsykokeisiin ja mee kouluun, kun sulla tota aikaa on! Onpa tosi yllätys, että kouluttamaton henkilö ei saa töitä.. Sitä paitsi saat rahaa enemmän ku 180e kuukaudessa, jos haet oikein tai näytät niille laista sen kohdan, jossa sanotaan, että se perusraha, mikä pitää jäädä vuokran jälkeen on paljon enemmän.
Se on niin helppo vaan kirjottaa tähän mutta vaikeempaa käytännössä.. Oon yrittänyt hakea kouluihin kyllä en mä nyt niin saamaton ole että makasin vaan.. koko ajan yritän päästä.
Koko ajan yrittänyt, mutta kaksi vuotta työttömänä! täysin toteutumaton yhtälö, en usko sinua. Pätkä töitä on tekevälle vaikka kuinka paljon, jopa ilman koulutusta. Mene hyvä mies opiskelemaan vielä!!! Elämä on mahdollisuuksia täynnä, toteuta niitä. Tseppiä sinulle, löydät kyllä tekemistä tahtoessasi.
en kai mä nyt tänne tullut valehtelemaankaan! Naurettavaa.. En tiedä mistä itse olet mutta täällä ne hommat ainakin on vähissä..
Itse toimin puhelinmyyjänä, tai itse asiassa esimiehenä erässä puhelinmyyntifirmassa. Paska homma vaan sinänsä, että palkkaus on täyttä kusetusta ja työttömänäkin saisin enemmän rahaa. Pam alkoi nyt ajaa etujani ja katsellaan, maksaako firma suosiolla ylityökorvaukset / muut palkat mitä töistä kuuluisi saada, vai saadaanko lähteä tappelemaan ihan oikeuteen asti.
Lama-aikana ei ole helppo saada töitä, eikä aina nuoren ihmisen muutenkaan. Olen itse kanssa 20, ja töitä olen hakenut tämän ohessa kymmenistä eri paikoista. Aina on tullut vastaus "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa koskenut sinua." Miksi ei?
Jos aloitat nuorena työt, työnantajat katsovat sitä hyvällä. Aloitin 14-vuotiaana Suoramarkkinoinnilla lehtienjaon ja sen jälkeen olen ollut aina 20-vuotiaaksi asti kesätöissä/lomatöissä/iltatöissä, mutta eipä arvostanut yksikään työnantaja tätä uurastusta. Eikä ammattilaistutkintoa. "Jaa, olet puuseppä. Hienoa hienoa. No, meillä ei ole tarjota sinulle töitä. Tuo minun pojantyttöni 16v tulee meille ekaa kertaa elämässään töihin. Reipas luonne ja sinäänsä, aivot vain puuttuvat." Jeps, kiitoksia.
Mutta miksi, miksi miksi ihmeessä haet aikuisopistoon? Olet 20 ja hakenut 3v opiskelemaan aikuiskoulutukseen? Eli 17-vuotiaasta? MIKSI?!
Pääset hyvin vielä ammattikouluun! Ja jos sinne menet, saat opinto ja asumistukea sekä itsellesi vielä ammatin kaupan päälle, ja työharjoittelupaikoista saa hyvällä lykyllä työpaikan (minulle niin ei käynyt, olin ulkomailla, enkä ole ulkomaille silti muuttamassa) Kyllä sen tietää, että lukiopohjalla minnekään pääse jos sinulla ei suhteita ole. Silti naurettavaa alkaa ihmettelemään, miksi opintolaitokset eivät sinua hyväksy aikuiskoulutukseen tuon ikäisenä. Ammattiopistoon, ammattikorkeaan pystyt hakemaan normaaleille linjoille. Hae ensiksi vaikka alaa, mikä nyt ei hirveästi kiinnosta, ja sen ohessa hae toista opiskelupaikkaa.
Järjen voi ottaa käteen siinäkin tilanteessa, kun se ei ole sallittua.
Kyllä opiskelupaikan saa jos vain haluaa. Minä, 40 kymppinen äijä päätin vaihtaa ammattia kun vanha alkoi tympimään. Opiskelupaikan saaminen vaati vain muutaman sähköpostin ja pari puhelua.
Tänä päivänä mihinkään ammattiin ei enää pääse ilman koulutusta. Niitä duuneja joihin ei koulutusta tarvittaisi ei enää ole. Ei ole raksoilla enää apumiehiä eikä lautapoikia.
Jos sinulla on ajokortti niin hankkiudu rajamäen aikuiskoulutuskeskukseen ja hanki linja-autonkuljettajan ammatti. Bussikuskeista on PK seudulla pulaa ja jos et asu täällä päin niin muuta tänne.
Toinen ammatti johon on vielä lamankin aikana satojen työntekijöiden tarve on taksiliikenne. Taksia voi ajaa myös silloin kun opiskelee johonkin muuhun ammattiin. Tuhannet opiskelijat on vuosien varrella kustantanut opiskelunsa ajamalla taksia.
Älä hyvä mies jää sinne kotiin nyhjäämään vaan hae ihan oikeasti töihin tai opiskelemaan. Jos olet jo kolme vuotta räkinyt kattoon niin kovin nirso ei enää kannattaisi olla. Taksikurssille vaan ja jos seutu ei ole tuttu niin sitten vaan opettelet, niin ne muutkin ovat tehneet.