Minulla on kauhea vauvakuume, mutta miehelläni ei ole minkäänlaista halua lapsen suhteen. Emme voi edes keskuella lapsesta kun mieheäni ei kiinnosta, häntä kiinnostaa vain autot. Tosin olemme vielä nuoria (täysi-ikäisiä kumminkin) mutta haluaisin lapsen n. parinkympin tienoilla, mutta tätämenoa jos tämä asia on miehestäni kiinni niin olen äiti 40vuotiaana!!
Minä haluan, mies ei!
tyuhvb
101130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
se on kuule normaalia suurimmalla osalla miehistä. oma mieheni on edes vähän lämmennyt ajatukselle kun täytti 26, mutta ei silti ole varma haluaako vielä :) että kärsivällisyyttä vaan tai sitten etsin miehen joka haluaa aikasemmin lapsia, kyllä niitäkin muutama on olemassa...
miehille ei oo vissiin niin luontaista ajatella olevansa isä kun naiset sensijaan on leikkiny nukeilla jo pikkutytöstä ja haaveillu lapsista jne.:)
Monilla miehillä se tosiaan vie oman aikansa että ovat kypsiä isäksi ja kannattaa kyl viel odotella maltillisesti kun olette molemmat vielä noin nuoria. Mikä hätä teillä nyt on? Eläkää nuoruutenne rauhassa ja anna sen miehes leiikiä niiden autojen kanssa oman aikansa niin eiköhän sekin joku päivä huomaa sen, että alkaa ne autoleikit tympimään ja alkaa miettimään jotain muutakin asiaa luten perhettä.
Moni mieshän alkaa lapsia vasta ajattelemaan siinä 30 hujakoilla eli ei sul nyt vielä mikään hätä ole. Kasvakaa rauhassa ja kerätkää kokemuksia ja sit kun olette molemmat siihen valmiita niin sitten vasta lapsentekoon. Aikaa teillä kyllä on, siitä ei ole kiinni!
Sama juttu täälläkin... Tosin me ollaan reilusti vanhempia kuin te, 26-vuotiaita molemmat. Minä olen aina tiennyt, että haluan jossakin vaiheessa lapsia ja ajatellut aina että ennen kuin olen 30-vuotias, olisi hyvä olla jo lapsia. No tällä vauhdilla tuskin niin tulee tapahtumaan :( Mieheni ei edes vielä tiedä haluaako välttämättä lapsia ollenkaan! Kyllä hänen kantansa on sentään hieman jo kallistunut siihen suuntaan, että varmaan jossain vaiheessa haluaisi... Mutta ei vielä pitkään aikaan. Hän kyllä tietää minun kantani asiaan ja olen sanonut, että jos hän tietää ettei koskaan lapsia halua, ei meidän kannata jatkaa yhdessä. Tässä sitä vain sitten odotetaan, milloin herra tietää, mitä elämältään haluaa. Sama juttu on myös kihloihin ja naimisiinmenon suhteen... eli hitaasti taphtuu asiat. Olemme olleet kohta jo 6 vuotta yhdessä emmekä ole vielä kihloissakaan...
Välillä ihan itkettää, kun tuntuu ettei voi ääneen haaveillakaan noista asioista, kun mies ei lähde siihen mukaan... Mulle kuitenkin tosi tärkeitä asioita. Aika ajoin puhumme noista asioista, mutta selvyyttä niihin ei ole tullut... Mieheni kihlaa minut vasta, kun on valmis myös menemään naimisiin kanssani pian kihlautumisen jälkeen. Lapsiasia ei tule ajankohtaiseksi ainakaan ennen suhteen virallistamista... Kuinkahan kauan sitä saa odottaa... Aikaa minulla ei ole loputtomiin odottaa päätöksiä.
Meillä on myös osittain sama juttu. Eli minä haluan lapsen ja mies välillä haluaa ja välillä ei. Minä olen meidän parisuhteessa se vanhenpi osapuoli, mies on vajaat pari vuotta nuorempi. Lapsesta ollaan puhuttu jo useampi vuosi, periaatteessa jossiteltu. No nyt olemme puolen vuoden sisällä saaneet päätettyä että yritetään lasta (kyllästyin jossitteluun ja sanoin että nyt päätetään ja lopetetaan jossittelu).
No raskautta ei ole kuulunut ja välillä huomaan, että ehkä mies ei sittenkään vielä halua tai on epävarma asiasta. Ei vaan sano sitä suoraan minulle. Tästä esimerkkinä voisi sanoa sen, että välillä hän antaa tulla sisään, mutta välillä hän taas keskeyttää homman....Ja sitten meikäläinen pääsee murjottamaan. Nyt tilanne on se, että olen työttömänä ja mies töissä. Kävin työhaastattelussa ja vahvasti näyttää, että pääsisin töihin. Haluaisin silti yrittää lasta, koska eihän sitä tiedä milloin se tärppää, saattaa mennä kauanki aikaa. Ja itse ajattelen niin, että asiat sumplitaan sitten sen tilanteen mukaan.
Vaan miespä nyt väläyttikin, että jos nyt saan töitä ei enää yritettäisikään, vaan vasta parin vuoden päästä, jotta minä kerkeisin olla töissä.....Sitten on kuulema eri asia jos en saa töitä, eli jäisin edelleen työttömäksi. Silloin voitaisi jatkaa yrittämistä. Pikkasen alkoi sappi kiehumaan!!! Kyllähän minä haluan saada töitä, mutta minä haluan myös lapsen. Miksen voi siis saada molempia? Eihän sitä tiedä tärppääkö se parin vuoden päästä enää ollenkaan. Kyllä se jo koettelee kärsiväällisyyttä tuo toisen soutaa huopaa -homma.
Alkaa tuntua siltä, että unohetaanpa koko juttu sitten. Nytkin olen otollisia päiviä laskeskellut ja miehelle ilmoittanut niistä. No hänpä ei ollutkaan oikein iloinen asiasta. Olen yrittänyt saada häntä makkariin, vaan eipä tunnu ne hommat nyt yhtäkkiä kiinnostavankaan. Aina aikaisemmin on ollut aktiivinen, ehkä aktiivisempi kuin minä. Saattoi olla sekava kirjoitus, mutta oli pakko purkaa tätä turhautuneisuutta johonkin. Niin ja olemme olleet yhdessä 7,5 v. siitä kihloissa 6,5 v.
Moikka!
Aivan niinkus oisit kirjoittanut mun miehestä. Yhdessä viime kesänä sovittiin, että syksyllä aletaan yrittään ja saa vauva sitte tulla jos tullakseen. Niinpä lopetin pillerit syyskuun laattaan. Nyt meillä kuitenkin ollut vastaavanlaista pelleilyä miehellä, että välillä antaa tulla ja toisinaan taas keskeyttää. Kyllä ymmärrän hyvin jos murjotat, sillä sitä samaa on tullut harrastettua myös täällä.
Mitä hiton kikkailua toi tommonen on miehiltä. Pelkääkö ne todella niin paljon isäksi tulemista, että toimivat alitajuisesti noin, vai saaks ne jotain uusia alffauros hallitsee naaraansa kiksejä, vai mitä toi on?
Laskeskelin myös, että mulla ovikset pitäis sattua viikonloppuun, mutta pidän nyt kyllä visusti ajankohdan omana tietonani, koska meillä sama havainto, miestä ei saattas hommat kiinnostakaan.
Mulla ikää 27 v ja miehellä 28 v. Yhessä ollaan oltu 7 v ja siitä naimisissa 3 v. Miehellä on vaki työpaikka ja hyvä palkka, mulla määräaikainen projektityö, joka päättyy kesäkuun lopussa. Siis voisko parempaa saumaa enää tulla vauvantekoon? Joskus tää tuntuu vaan niin turhauttavan raastavalle ja olen jopa asianvuoksi yksikseni itkeskellytkin.
että alkakaa kolmissa kymmenissä likat suunnitteleen muksuja. Ukot saa varttua viisi vuotta pidempäänkin tullakseen hyviksi isiksi.
Jokainen kantakoon siis kortsunsa kekoon siihen saakka.
Ikää on itselle 27 v. ja mies täyttää jonkun ajan sisään 26 v. joten kyllä tässä lähestytään ihaa mukavaa vauhtia sitä kolmeakymmentä. Sitäpaitsi en halua odottaa sinne yli kolmeenkymmeneen, koska mahdollisuudet saada lapsi vähenee koko ajan. Olen aina ajatellut, että aloitan lapsen teon alle kolmekymppisenä...Muutama vuosi sitten en edes halunnut lasta, ei käynyt mielen vieressäkään. Nyt on mieli muuttunut ja siitä tiedän, että nyt oikeasti haluan..
Turhauttaa vaan kun mies ei näköjään tiedä mitä haluaa. Tai sitten vaan niin paljon pelkää asiaa...Eiköhän jokainen ensimmäistään odota pelkää jollain tavalla vanhemmuutta? Mutta mies kun tuppaa olemaan sellainen että mitään ei tehdä ennen kuin ollaan ihan, ihan varmoja (esim. auton osto, tv yms. jopa kännykkä ja astianpesukone) ja ollaan mietitty sata kertaa yms. että on ihan varmaa! V...aaa.. Hyvähän se on miettiä, mutta liika on liikaa joka suhteessa. Joskus vaan pitää uskaltaa.
Joopas eipäs. Tuo on niin tuttua että mielipide muuttuu, mutta te olette jo päässeet yrittämään meillä sitä vasta odotellaan muutama vuosituhannes. Tosin ollaan nuoria että meillä ei ole ns kiire mutta en halua olla 30v kun saan ekan lapsen.
Jos etsii sitä "oikeaa" lapsenteko ajankohtaa, niin että olisi rahaa, olisi iso talo, iso auto jne. niin sitä päivää ei tule koskaan. Ei kannata suunnitella lapsen tekoa liikaa, siis juuri tuolla tavalla että pitää olla iso auto, iso talo, vähintää kymppitonni taskussa että on varaa lapseen.
miehelle. Sitte pidät vaan huolen, että seksiä harrastetaan oikeaan aikaan. Onhan tommonen toki vähän arvelluttavaa, mutta jos oikeasti haluaa lapsen, niin pitää se tehdä, kun on vielä mahdollista. Muuten saa sitte 4-kymppisenä harmitella, kun ei niitä lapsia koskaan saanutkaan, kun piti odotella miestä, joka ei oikein tiennyt että haluaako lapsia ja onkohan vieläkään se oikea aika. Voi nimittäin olla, että sitten et edes ole enää saman miehen kanssa ja oot hänelle ikuisesti katkera lapsettomuudestasi. Kyllä se mies sitten sopeutuu ajatukseen, kun kerrot olevasi raskaana ja saatta jopa innostuakin. MUTTA jos mies on sanonut ettei IKINÄ koskaan halua lapsia ja suurin piiretin vihaa lapsia, niin sit jätä se.
En kyllä suosittele tekemään edellä mainitun ohjeen mukaisesti. Sillä mun mielestä lapsen kuuluu saada syntyä toivottuna ja haluttuna eikä niin et toinen on lopettanut ehkäisyn toisen selän takana. Ennemmin sanoisin näille tän ketjun naisille et vaihtakaa miestä jos mies ei ala yhtään lämpenemään ajatukselle lapsesta ja itse tiedätte että lapsen todellakin haluatte! Sillä kyllä niitä sellaisia miehiä löytyy jotka haluavat tulla isäks, ei kaikki miehet ole tuommoisia pelleilijöitä niinku tän palstan naisilla tuntuu olevan!
Tsemppiä!