Mitä mieltä olette sellaisesta, jos joku ihan suoraan tuo ilmi, ettei hyväksy homoseksuaalisuutta esim. uskonnollisen vakaumuksensa takia? Itse olen pohdiskellut asiaa viime aikoina. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jokaisella pitää olla oikeus mielipiteeseensä ja sen julkituomiseen, eikä niitä pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Silti se tuntuu pahalta, kun tämmöinen asia tulee ilmi, vaikka mielipiteen esittäjä olisi muuten kohdellut sinua asiallisesti samalla tietäen suuntautumisesi. Ihmisiähän tässä kuitenkin vaan ollaan... Kun toisen mielipide on niin jyrkästi omaa itseä ja omia arvoja vastaan, on sitä vaikea hyväksyä. Varmaan puolin ja toisin.
Oletteko kohdanneet tälläisia tilanteita? Pitääkö toisen mielipiteet aina suvaita ja hyväksyä? Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Kykenisitkö käyttäytymään ko. henkilöä kohtaan kuten ennenkin, vai alkaisitteko vältellä häntä?
Oletteko kohdanneet tälläisia tilanteita? Pitääkö toisen mielipiteet aina suvaita ja hyväksyä? Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Kykenisitkö käyttäytymään ko. henkilöä kohtaan kuten ennenkin, vai alkaisitteko vältellä häntä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on yksi ystävä, joka on ilmoittanut selvästi, ettei hyväksy homoseksuaalisuuttani. Tiedän, ettei se asia tule koskaan muuttumaan. Jossain vaiheessa stressasin siitä kovastikin, mutta nyt en enää juurikaan välitä. Käytännössä se ei ole vaikuttanut väleihimme, tapaamme muutenkin aika harvoin ja meillä on muitakin aiheita, joista ei vain puhuta. Tietenkin tilanne on nyt tämä, koska en seurustele, joten hänen näkökulmastaan asia ei ainakaan vielä ole konkretisoitunut. Hän ei ole montaa kertaa suoraan minulle puhunut homoseksuaalisuudestani, mutta epäilen, että mahdollinen seurustelusuhde voisi saada häne vähintäänkin avaamaan sanallisen arkkunsa. En tiedä, miten välimme muuten muuttuisivat.
Itse en tahdo katkaista ihmissuhteitani arvoerojen vuoksi, en edes silloin, vaikka ne periaatteessa vastustavat sitä, mitä olen. En ole kuitenkaan mikään varsinainen homoaktivisti eikä lesbous ole vakaumukseni. Ymmärrän myös hyvin, mistä homofobiset asenteet kumpuavat, enkä tahdo tuomita. Pidän ihmisistä ja siitä, että yhteisiä asioita ja näkemyksiä löytyy perustavanlaatuisistakin eroista huolimatta.
hyväksy että tuomitaan, jos ei hyväksy niin ei sitä tarvi toitottaa naamalle. Käytöstavatkin on keksitty. Niin yksinkertaista.
Olen täysin samaa mieltä. Aina voi olla vähintäänkin etäisen kohtelias ja asettua ikään kuin tilanteen yläpuolelle. Jos toinen on yksisilmäinen, minun ei tarvitse olla.
Mitä itse aiheeseen tulee, niin kieltämättä toisinaan joutuu tilanteisiin, joissa toisen ihmisen suvaitsemattomuus vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Itselläni noiden erilaisten uskonnollisten fanaatikkojen lisäksi muutkin ääriliikehtijät saavat aikaan saman reaktion. Olen 11:n kanssa jokseenkin samaa mieltä, että hyvinkin erilaisia ajatuksia omaavan henkilön kanssa voi olla ystävä ja tuttava. Mutta jossain kulkee raja. Jos toinen ihminen osoittaa, että ihan tosissaan halveksii tai tuomitsee minua vain tämän yhden elämäni alueen takia, en mielelläni ole sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Minun ei tarvitse ymmärtää sellaista, koska jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi kokonaisena ihmisenä. Pyrin siihen itsekin muita kohtaan, jopa niitä ääriliikehtijöitä.