Hey. Kirjoittelen tänne nyt ensimmäistä kertaa, enkä oikeastaan tiedä miksi. Ehkä on vaan jo korkea aika avautua edes tänne, jos en kykene todellista maailmaa kohtaamaan. Hm. Alkuun tulee vähän angstia, mutta älkää lopettako lukemista ihan vielä.
Olen siis 20-v. tyttö, Etelä-Suomesta. Ja ihan sekaisin itseni kanssa. Suhteet miehiin on päättyneet poikkeuksetta kurjasti ja ne on laskettavissa melkeinpä yhden käden sormilla. Oon kyllä kai ihan nätti ja kiva ja ystävällinen ja sen sellasta. Mutta musta on tullut tajuttoman ujo ja heikko, mitä en ollut mielestäni vielä pari vuotta sitten. En osaa enää puhua ihmisille, en edes mistään arkipäiväisestä, tuntematta oloani hieman ahdistuneeksi. Ne ajatukset ei jätä mua rauhaan. Tuntuu että katoan näkymättömiin pian, jos kukaan ei herätä mua tästä houreesta. Oon ollut pidemmän aikaa jo aika alakuloinen, masentunutkin. Yritän hakea asiaan apua, mutta jonot on tosi pitkät. Ja luulen etten saa kuitenkaan suutani auki, kun mut istutetaan vastapäätä sitä täysin tuntematonta terkkaritätiä, joka vaan esittää olevansa helvetin kiinnostunu mun elämästä. Kun vaan tietäisin mistä tä johtuu.. Varmaan yksi syy alakuloisuuteen on se etten ole pystynyt avautumaan tykkääväni tytöistä. Oon myöntänytkin sen itelleni vasta äskettäin. Muita mahd. syitä en nyt viitsi tänne kirjata.
Nyt kun oon alkanut pohtimaan suuntautumistani niin ensimmäiset tuntemukset muistan jo melkeinpä ala-asteiästä. Yläasteella ja etenkin lukiossa olin ihastunut pariin tyttöön myös. En ehkä vain myöntänyt tai edes ymmärtänyt olevani ihastunut. Vaikka ne perhoset joita vatsassa lenteli tuntu aivan samalta kuin poikienkin kanssa. Uskottelin itselleni, että ne tytöt vaan nyt sattui olemaan poikkeuksellisen khuuleja, kuuntelemaan samanlaista musiikkia tms., just sellaisia kun itse haluisin olla. En erottanut ihailua ja ihastumista toisistaan. Tä taisi sittenkin olla sitä jälkimmäistä.
Oon jonkun kerran suudellut kaveria kännissä ja se on kyllä tuntunut ihan eriltä, paljon aistikkaammalta ja täydellisemmältä kuin poikien kanssa. Jonkun kerran oon tuntenut melkein kuvotusta poikien kanssa, se on tuntunut melkeen väärältä, ahistavalta. Siltä että mussa on jotain vikaa.
Oon myös huomannut, että minussa herää tiettyjä tuntemuksia kun vaan joku tuttu sanookin olevansa lesbo/bi. Alan heti katsoa eri tavalla. Taitaa olla aika selvä merkki? Pari kertaa oon melkeen avautunut ko. tutuille, mutta en silti oo pystynyt. Välillä tuntuu ettei se edes muuttaisi mitään. Jos ei ole ollut pahemmin onnea poikien kanssa, miten sitä voisi ikinä olla tytön kanssa? Tuntuu ihan utopistiselta koko ajatus. Ja kuka nyt edes jaksaisi kursia kokoon jotain näin hajalla olevaa?
En nyt tosissaan tiedä, miksi tämän kirjoitin. En kaipaa sääliä tai olalle taputtelua. Vaikka kohtalotovereita varmasti piisais kyllä. Hmm. Ehkä vaan tarviin jonkun joka sanois, että nyt loppu, kasva aikuiseksi ja lopeta toi vitun vinkuminen. Ottais kiinni eikä päästäis menemään, ja pakottais kohtaamaan kaiken, mitä oon kauan vältellyt. Sellasta ihmistä varmaan turha ainakaan täältä hakea. Jees. Luen silti mielellään, jos jollain on samanlaisia tuntemuksia tai kommentoitavaa asiaan.
Olen siis 20-v. tyttö, Etelä-Suomesta. Ja ihan sekaisin itseni kanssa. Suhteet miehiin on päättyneet poikkeuksetta kurjasti ja ne on laskettavissa melkeinpä yhden käden sormilla. Oon kyllä kai ihan nätti ja kiva ja ystävällinen ja sen sellasta. Mutta musta on tullut tajuttoman ujo ja heikko, mitä en ollut mielestäni vielä pari vuotta sitten. En osaa enää puhua ihmisille, en edes mistään arkipäiväisestä, tuntematta oloani hieman ahdistuneeksi. Ne ajatukset ei jätä mua rauhaan. Tuntuu että katoan näkymättömiin pian, jos kukaan ei herätä mua tästä houreesta. Oon ollut pidemmän aikaa jo aika alakuloinen, masentunutkin. Yritän hakea asiaan apua, mutta jonot on tosi pitkät. Ja luulen etten saa kuitenkaan suutani auki, kun mut istutetaan vastapäätä sitä täysin tuntematonta terkkaritätiä, joka vaan esittää olevansa helvetin kiinnostunu mun elämästä. Kun vaan tietäisin mistä tä johtuu.. Varmaan yksi syy alakuloisuuteen on se etten ole pystynyt avautumaan tykkääväni tytöistä. Oon myöntänytkin sen itelleni vasta äskettäin. Muita mahd. syitä en nyt viitsi tänne kirjata.
Nyt kun oon alkanut pohtimaan suuntautumistani niin ensimmäiset tuntemukset muistan jo melkeinpä ala-asteiästä. Yläasteella ja etenkin lukiossa olin ihastunut pariin tyttöön myös. En ehkä vain myöntänyt tai edes ymmärtänyt olevani ihastunut. Vaikka ne perhoset joita vatsassa lenteli tuntu aivan samalta kuin poikienkin kanssa. Uskottelin itselleni, että ne tytöt vaan nyt sattui olemaan poikkeuksellisen khuuleja, kuuntelemaan samanlaista musiikkia tms., just sellaisia kun itse haluisin olla. En erottanut ihailua ja ihastumista toisistaan. Tä taisi sittenkin olla sitä jälkimmäistä.
Oon jonkun kerran suudellut kaveria kännissä ja se on kyllä tuntunut ihan eriltä, paljon aistikkaammalta ja täydellisemmältä kuin poikien kanssa. Jonkun kerran oon tuntenut melkein kuvotusta poikien kanssa, se on tuntunut melkeen väärältä, ahistavalta. Siltä että mussa on jotain vikaa.
Oon myös huomannut, että minussa herää tiettyjä tuntemuksia kun vaan joku tuttu sanookin olevansa lesbo/bi. Alan heti katsoa eri tavalla. Taitaa olla aika selvä merkki? Pari kertaa oon melkeen avautunut ko. tutuille, mutta en silti oo pystynyt. Välillä tuntuu ettei se edes muuttaisi mitään. Jos ei ole ollut pahemmin onnea poikien kanssa, miten sitä voisi ikinä olla tytön kanssa? Tuntuu ihan utopistiselta koko ajatus. Ja kuka nyt edes jaksaisi kursia kokoon jotain näin hajalla olevaa?
En nyt tosissaan tiedä, miksi tämän kirjoitin. En kaipaa sääliä tai olalle taputtelua. Vaikka kohtalotovereita varmasti piisais kyllä. Hmm. Ehkä vaan tarviin jonkun joka sanois, että nyt loppu, kasva aikuiseksi ja lopeta toi vitun vinkuminen. Ottais kiinni eikä päästäis menemään, ja pakottais kohtaamaan kaiken, mitä oon kauan vältellyt. Sellasta ihmistä varmaan turha ainakaan täältä hakea. Jees. Luen silti mielellään, jos jollain on samanlaisia tuntemuksia tai kommentoitavaa asiaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän sinua koska samantapaiset ajatukset ovat käyneet itselläkin mielessä. Onko joku erityinen/jotkut erityiset henkilö(t) saanut sinut näkemään asian eri tavalla?
Moro
Mielenkiintoinen teksti täytyy sanoa.
Itse painiskelen ehkä samanlaisten tuntemuksien kanssa.
Ehkä hukassa enemmänkin suuntautumiseni kanssa kuin muutes. Mikä mä olen, merkityksetön kysymys mutta jotenkin niin tärkeä.
Olen elänyt toistakymmentä vuotta parisuhteessa ja lapsiakin on siunaantunut.
Mies siis olen 33vuotta ja miehet alkaneet jotenkin kiinnostamaan. Ei niitten kropat tai vehkeet, mutta jokin. Se häiritsee että mikäse voisi olla. Olisi helppo jos tuntisin jotain nähdessäni hyvän miehenkropan,niinku naisten kohdalla tunnen tutun sykkeen tuolla noin. (uimahalleja käyttävänä sanon et miesten kroppa paremas kunnos ku naisten) Voisin silloin sanoa että olen bii, okei. Mutta jos tunteita herättää hymy tai katse, niin se on sukupuoleton asia eikä tee mua vaikka homoks vaik ihastuisinki...
Nainen unelmana?
Naisessa voin suoraan sanoa että wau mikä kaula-aukko tai ihanan istuvat farkut ja pitkät sääret, nähdessäni kauniin naisen herää tunteita ja halu johonkin muuhunkin. Suhteet naisiin on silti ollut aina enemmänkin vaan sitä että tykkään siitä mitä näen ja mä haluun tehdä sillä jotain.
Mies unelmana?
Miesten kanssa ehkä se seksuaalinen lataus on jäänyt väliin jolloin voi keskittyä enemmän ihmiseen eikä tartte miettiä niitä munkkeja siinä nenän edessä :)
Olen ollut miehen kanssa sillain, jollainlailla, mutta jos ei se miehen kroppa minua kiihota niin en voi olla bii, kaikki on vaan seksuaalista, tavoitteena ejakulaatio...
Sinun tuntemukset?
Ehkä tätä kirjoittaessani voisin tulla sellaiseen lopputulokseen että miehen kropassa on vähemmän "leluja" kuin naisen kropassa. Millaisia leikkejä haluisin miehen kanssa leikkiä? Naisen lelut on paljo kivempia, eiks jeah.
Mikäli katsot viehättävää naista jolla huulet ku Angelinalla perä ku J-lo:lla ja kaula-aukko kuin pamelalla niin mielestäni on selvää että niistä herää joitain ajatuksia.
Ne nähdään päivittäin telkas,junas,kaveril jne...Aina mieles vaik tekis mitä.
Ja jos miehen nimi vaikka on Brad tai George niin eihän sillä ole kuin komeatkasvot miehekäs kroppa ja ehkä kiva peppu. Ne ei ole päivittäin samanlailla esillä kuin naisilla joten niitä ei tartte sillain ajatella.
Ja se että miesten kanssa sulla on menny huonosti ei ehkä johdu näistä asioista mitenkään, paska tuuri,ehkä?
Mietin myös sukupuolten välisiä kokoeroja. Olen pienehkö mies, samankokoinen ku monet naiset. Jos haluan että toinen käpertyy mun kainaloon sen on oltava pienempi, jos mä haluun sen kainaloon siihen sopisi silloin mies. Meneekö se näin. Myös monesti huomannut "ihastuessani" mieheen että kyse on naisellisista piirteistä, naiselliset kasvot tms.
En tiedä oliko ajatuksistani mitään hyötyä mutta olis kiva kuulla mitä ajattelet sanoistani, kirjoittaminen saattaa auttaa monesti, itse ehkä oivalsin joitain juttui kirjoittaessani tätä.....
Tsemppii sulle...
Lopeta toi vitun vinkuminen,kasva aikuiseks ja kohtaa maailma sellasena ku se on. Toiset tykkää tytöist ja toiset pojist, ei sen kummempaa. Jos sua pelottaa niin mee vaikka DTM:ään ja tutustu siellä toisiin naisiin jotka tykkää tytöistä. Siel voit kokeilla menettämättä kasvojas jne. Itse en ole kokeilu mutta kokeile sä ja kerro miten meni, mä voin tulla mukaan tutkimaan omaa sisintäni niin meit on siel sit kaks hulluasekopäätäjotkaeitiiämitähaluu... ei täs muut...
"Ottais kiinni eikä päästäis menemään, ja pakottais kohtaamaan kaiken, mitä oon kauan vältellyt. "
mitä tahot kohdata?
mulla on itelläki kauheen painostava olo omalta taholtani.. en tiedä miten päin tässä olis. :(
Oot jo ennen hiihtolomaa laittanu tän viestin tänne, tänään vasta näitä lueskelen täällä, toi nimim.tarinapaja ei nyt ehkä sulle parhainta antia,anteeksi vaan! mut kivaahan on, kun joku viitsii vastata;)
Oon kans etelä-suomesta, mut paljon jo sua vanhempi, en silti ikäloppu, ja koitan ajatella, mitä sinä ajattelet...Tuota en ymmärtänyt, että miksi yht`äkkiä sinusta on tullut muka ujo ja heikko, etkä osaa puhua enää kellekään!!!???onko tapahtunut jotain??vaiko vain itseluottamuspula ja ahdistus???koetko, että et voi kertoa ajatuksistasi edes parhaalle ystävälle?tai sille terkkarille???jos et todellakaan pysty, niin sinun on oikeasti löydettävä keino purkaa omia ajatuksiasi edes johonkin, ja se tarkoittaa oikeasti vaikka minulle, tai mieluummin ammattiauttajalle, mutta jos jo nyt koet, että ei mitään apua, niin please, vastaa minulle!, en väitä, että pystyisin auttamaan, mutta koetaan yhdessä keksiä ratkaisu...
Itse muistan jo yläasteella ihastuneeni tyttökaveriini, silti olen pari avioliittoa läpikäynyt ja kolme lasta ja ed. kaipaan naista vierelleni, eikä mikään oikeista tunnoistani tee siitä väärää...ja, myöskin, tässä iässä ajattelen, että hitsi, oisinpa joskus uskaltanut olla erilainen, tuskin siitä minua kovasti oltaisiin rangaistu, mutta näin se elämä kulkee, pikkuhiljaa ja rökittää välillä ja pahasti!!!silti toivon sulle tsemppiä!!!muuta en voi, kun pyytää ajattelemaan täysin SYDÄMMELLÄSI!!!se on oikea tie!!!
Ite oon myös etelä-suomesta oleva neitonen. Aina on ollut kiinnostusta naiseen. Lapsena kaikki lääkärileikitkin on leikitty tyttöjen kesken. Kännipäissä tyttökavereiden kesken suutelemme ja hyväilemme vaatteiden päältä rintoja ja takamuksia. Vuosi sitten rohkaisin itseni ja menin naisen kanssa sänkyyn. Kaikki oli paljon aistikkaampaa kuin miehen kanssa, Ei ollut pelkoa miltä rintani hänen mielestä näyttävät, häiritseekö pieni pömppömahani häntä jne. Kaikki oli taivaallisen ihanaa.. Nyt tiedän että miehistä olen hakenut vain sitä turvaa enemmän kuin seksuaalista. Kahdessa suhteessa olen miehen kanssa ollut ja niihin kahteen se myös taitaa jäädä. Naisen vartalo on niin kaunia ja kosketeltava, Miehellä ainoastaa keppi jalkojen välissä millä koittaa tyydyttää.. harva mies haluaa edes sen enempää tutustua naisen vartaloon ja oikeesti etsiä kohtia mistä nainen pitää..
No hyvä että osaat edes täällä kertoa itsestäsi :) Jos haluat enemmänkin jutella niin laitas mulle postia tonne laatikkoon..
Minulla on vähän samantapaisia tuntemuksia. Haluaisitko jutella minun kanssani? Vaikka sähköpostissa tai mesessä tai jotain?en haluaisi vain pistää tänne sähköpostiani mutta ehkä se jotenkin hoituisi..? olen myös etelä-suomesta ja 19-vuotias. :)