Minulla menee ulkoisesti periaatteessa kaikki hyvin, minulla on opiskelupaikka koulussa (yliopisto) johon hain monta vuotta. Liikun säännöllisesti ja harrastan yksilöurheilua viikonloppuisin, teen muutamia pikkutöitä ja taloudellisesti voin opiskelijana ihan hyvin. Juuri nyt en seurustele mutta myös rakkauselämääni kuuluu ihan hyvää, olen ollut pitkissä parisuhteissa ja ihmissuhdeasioissa muutenkin menee mukavasti. Ulkoisesti vaikutan rauhalliselta ja fiksulta, mukavalta, hauskalta ja luotettavalta ihmiseltä jolla on arvot kohdillaan.
Kuitenkin pelkään aivan hirveästi tulevaisuuteni takia, koska opiskeluni ovat polkeneet täysin paikallaan jo yli vuoden ajan. En saa tehtyä yhtiäkään kirjallisia töitä mitä minun on pitänyt, ne ahdistavat minua aivan suunnattomasti. Ensin aloin kai purkamaan tätä ahdistusta liikunnalla, myöhemmin ratkesin ryyppäämään. Meidän koulussa töiden palautuspäivät painottuvat kaikki aina ennen joulua ja toukokuun puoliväliä, viime keväänä en saanut yhtäkään tehtävää tehtyä, ja join alkoholia jokaisena sellaisena iltana kun en ollut harrastusten tai töiden velvoittamana seuraavana aamuna jossakin liikkeellä.
Pakotin itseni viettämään tipatonta tammikuuta ja luulin että saisin kouluhommiakin tehtyä, mutta ei se sitten niin mennyt vaan lopulta ratkesin taas juomaan. Nyt olen ollut kipeänä ja ahdistaa aivan helvetisti yksinäni olla kotona, tuntuu että koulutehtävät pyörivät mielessäni ja juon taas aamusta iltaan.
Tunnen itseni aivan surkeaksi häviäjäksi ja kun alkoholi ei enää edes nouse päähän, ja laskuhumala lopulta alkaa, alan taas pelätä. Pidin ennen tälläisiä ihmisiä, joksi itsekin olen muuttunut, käsittämättöminä elämänsä tuhlaajina. Tiedän että se iloinen tulevaisuus joka edessäni on, ei lähene minua tällä tavalla mitenkään, mutta minkäs teen kun en kestä olla selvinkään päin. Hävettää myöntää itselleen olevansa näin laiska, saamaton, heikko ihminen.
Ehdin tehdä "tulevan" alani töitä usean vuoden ajan ja pomoni sanoivat että olen todella hyvä työssäni, "jos joku niin sinä olet kuin luotu tälle alalle ja näihin tehtäviin". Koulutus ei kuitenkaan vastaa työelämän haasteita kuin osittain, voidaan kai sanoa, että teoria ja käytäntö eivät kauhean hyvin kohtaa. Teoriapohjaiset tehtävät vaativat aluksi paljon, mutta lopulta kyse on kaikissa epäonnistumisissani ollut pelkästään siitä kiinni, etten saa aikaiseksi aloittaa mitään.
En tiedä enää miten saisin tämän koko nykyisen elämäni suunnan muutettua, pikkuhiljaa olen alkanut jo menettää uskoani, että asiat muuttuisivat omin voimin. Alan jo pelätä, että juon itseni hengiltä.
Kuitenkin pelkään aivan hirveästi tulevaisuuteni takia, koska opiskeluni ovat polkeneet täysin paikallaan jo yli vuoden ajan. En saa tehtyä yhtiäkään kirjallisia töitä mitä minun on pitänyt, ne ahdistavat minua aivan suunnattomasti. Ensin aloin kai purkamaan tätä ahdistusta liikunnalla, myöhemmin ratkesin ryyppäämään. Meidän koulussa töiden palautuspäivät painottuvat kaikki aina ennen joulua ja toukokuun puoliväliä, viime keväänä en saanut yhtäkään tehtävää tehtyä, ja join alkoholia jokaisena sellaisena iltana kun en ollut harrastusten tai töiden velvoittamana seuraavana aamuna jossakin liikkeellä.
Pakotin itseni viettämään tipatonta tammikuuta ja luulin että saisin kouluhommiakin tehtyä, mutta ei se sitten niin mennyt vaan lopulta ratkesin taas juomaan. Nyt olen ollut kipeänä ja ahdistaa aivan helvetisti yksinäni olla kotona, tuntuu että koulutehtävät pyörivät mielessäni ja juon taas aamusta iltaan.
Tunnen itseni aivan surkeaksi häviäjäksi ja kun alkoholi ei enää edes nouse päähän, ja laskuhumala lopulta alkaa, alan taas pelätä. Pidin ennen tälläisiä ihmisiä, joksi itsekin olen muuttunut, käsittämättöminä elämänsä tuhlaajina. Tiedän että se iloinen tulevaisuus joka edessäni on, ei lähene minua tällä tavalla mitenkään, mutta minkäs teen kun en kestä olla selvinkään päin. Hävettää myöntää itselleen olevansa näin laiska, saamaton, heikko ihminen.
Ehdin tehdä "tulevan" alani töitä usean vuoden ajan ja pomoni sanoivat että olen todella hyvä työssäni, "jos joku niin sinä olet kuin luotu tälle alalle ja näihin tehtäviin". Koulutus ei kuitenkaan vastaa työelämän haasteita kuin osittain, voidaan kai sanoa, että teoria ja käytäntö eivät kauhean hyvin kohtaa. Teoriapohjaiset tehtävät vaativat aluksi paljon, mutta lopulta kyse on kaikissa epäonnistumisissani ollut pelkästään siitä kiinni, etten saa aikaiseksi aloittaa mitään.
En tiedä enää miten saisin tämän koko nykyisen elämäni suunnan muutettua, pikkuhiljaa olen alkanut jo menettää uskoani, että asiat muuttuisivat omin voimin. Alan jo pelätä, että juon itseni hengiltä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lopetappa juominen ja mene keskustelemaan terapeutin kanssa. Se voi auttaa, kun kertoon ongelmastaan. Olispa ullakin asiat noin...kuin sul vaikuttaa olevan....joskus tulee tosiaan vaikeita kohtia elämässä...mutta ei voi mtn.Mä tällähetkellä haluisin mennä opiskelemaan, ole työtön ja se ahdistaa, en tarkalleen edes osaa sanoa mitä haluaisin varmast, mutta luulen että olen lötänyt alan jota voisin haluta. Ongelmana on vain se että opiskelupaikat on KAUKANA ja mua jännittää muuttaa kauaksi ja jännittää edes mennä pääsykokeisiin kun pelkään että minusta ei ole alalle, ja pelkää sitä että mitä jos jään ilman opiskelupaikkaa.....mulla ei ole edes noita seurustelusuhteita takana=)
on naisilla yleensäkin näihin esteenä, varsinkin kun ei ole juhlapyhiä, eikä eukon takia miehistä voimaa tms. Miksi olisin eukko tai eunukki? Ihme halua tollanen, että haluaa ohjailla itselleen ratkaisuja lääkityksen piiristä, ohjaamalla muita ihmisiä hoitoon... Tahallisesti käräjillä kärjistetään vain pelkkää sukupuolta loputtomiin ja seurauksena on sitten eunukki eli kaikkien oma fysioterapeutti. Hyvyys ja lämpö ovat tässä yhteiskunnassa niin kaukaisia asioita, ettei edes eukkoon pysty.
haha mitä paskaa, hoitoon?
Älä peitä sitä juomiseen, vaan mene rohkeasti lekurille ja pyydä vaikka lähete mielenterveystoimistoon.
Muista, että kahvi/kofeiini pahentaa ahdistusta, samoin kuin alkoholi, sillä kumpikin laskee verensokeria.
Joten muista syödä perusruoan lisäksi enint. kolmen tunnein välein terv. välipala. Niin pysyy verensokeri tasaisena. Sinulla viittaisi noi oireet masennukseen/ahdistukseen. Hae apua ennen kuin pääsee oireet todella pahaksi.
Tsemppiä! Kyllä opinnot varmasti sujuvat, kunhan hoidat itsesi kuntoon.
Laita veren peruskemia kuntoon, ja katso, jääkö sen jälkeen oireita.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/