Olen 25 vuotias jätkä ja viimeiset 4 kuukautta on ollut yhtä alamäkeä. Eli noin 4 kuukautta sitten koirani kuoli
harvinaiseen sairauteen vain 1,5 vuotiaana. Olen masentunut pahasti siitä asti koska koirani oli minulle kuin oma lapsi. Ja vieläkin jos joku sanoo hänen nimensä nousee pala kurkkuun.
Nyt viikko sitten avovaimoni sanoi haluavansa erota koska ei ole enää onnellinen. Olen ollut kylmä häntä kohtaan ja jättänyt sanomatta/tekemättä paljon. Suunnittelin hänen kanssaan eläväni loppuelämäni hänen kanssaan. Me asutaan vielä yhdessä koska meillä on omistusasunto. Olen miettinyt kaupungin vaihdosta ja muita vaihtoehtoja mutta itsemurha tuntuu kaikkein parhaimmalta jospa sillä tavalla pääsisin koirani luokse..
harvinaiseen sairauteen vain 1,5 vuotiaana. Olen masentunut pahasti siitä asti koska koirani oli minulle kuin oma lapsi. Ja vieläkin jos joku sanoo hänen nimensä nousee pala kurkkuun.
Nyt viikko sitten avovaimoni sanoi haluavansa erota koska ei ole enää onnellinen. Olen ollut kylmä häntä kohtaan ja jättänyt sanomatta/tekemättä paljon. Suunnittelin hänen kanssaan eläväni loppuelämäni hänen kanssaan. Me asutaan vielä yhdessä koska meillä on omistusasunto. Olen miettinyt kaupungin vaihdosta ja muita vaihtoehtoja mutta itsemurha tuntuu kaikkein parhaimmalta jospa sillä tavalla pääsisin koirani luokse..
Vastaukset 2
Vanhimmat
MIten olisi seurakunnan avioliittoneuvonta? Sinne voi mennä vaikka olisi avoliitossa, jos on seurakunnan jäsen.
Etkä voi selittää hänelle, että olet ilmeisesti masentunut.
Ja hae itsellesi apua.
Tiedän... Koiran kuolema on kamala paikka. Kuin oman lapsen kuolema. Sen ymmärtää vaan ne jotka ovat sen kokeneet. Itselläni ekat 3 viikkoa olivat hirveää tuskaa, mutta sitten alkoi helpottaa pikkuhiljaa. Vasta 2 vuotta sen jälkeen otin uuden koiran.
Mutta mitä avoliittoosi tulee... Nyt varaat teille ajan perheterapeutille tai jonnekin, ja menette sinne yhdessä mikäli haluatte jatkaa liittoanne. Mieti haluatko jatkaa hänen kanssaan.