Pian kolme vuotta täyttävä poikani oli mummolassa olessaan satuillut että olen tukistanut häntä kun ei istunut ruokapöydässä kunnolla ja kaikkea muuta vastaavaa.
Todellisuudessa näin ei ole vaan kerran otin tukasta kiinni näyttääkseni miltä koirasta tuntuu kun turkista vedetään. Tämä tappahtui siis kun poikani kiusasi koiraa ja en tukistanut häntä rankaisu mielessä vaan kysyin ensin että tahdotko tietää miltä koirasta tuntuu johon vastasi kyllä ja tukistuksen jälkeen kysyin että eihän tuntunut kivalta johon vastasi että ei.
Äitini kertoi siis pojan sanomista ja kerroin miten asia oikeasti meni, mutta silti alkoi mietityttämään se että jos hän satuilee muille niin mitä siitä seuraa.
Toisaalta alkoi mietityttämään sekin että kuinka moni pahoinpitely menee lapsen satuilun piikkiin...
Todellisuudessa näin ei ole vaan kerran otin tukasta kiinni näyttääkseni miltä koirasta tuntuu kun turkista vedetään. Tämä tappahtui siis kun poikani kiusasi koiraa ja en tukistanut häntä rankaisu mielessä vaan kysyin ensin että tahdotko tietää miltä koirasta tuntuu johon vastasi kyllä ja tukistuksen jälkeen kysyin että eihän tuntunut kivalta johon vastasi että ei.
Äitini kertoi siis pojan sanomista ja kerroin miten asia oikeasti meni, mutta silti alkoi mietityttämään se että jos hän satuilee muille niin mitä siitä seuraa.
Toisaalta alkoi mietityttämään sekin että kuinka moni pahoinpitely menee lapsen satuilun piikkiin...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei varmaan pahoinpitelysyytettä voi saada vain siksi, että kolmivuotias niin väittää, jos muita todisteita ei ole. Eikä niitä tietysti ole, jos ei sitä pahoinpitelyä ole tapahtunut. Olen joskus itse kuunnellut kun naapuri uhkailee lastaan mm. tukkapöllyllä jne pihalla. Ei hän kuulemma koskaan ole sellaista toteuttanut, kunhan uhkailee. Ehkä niin onkin, mutta silloin lapsi saattaa ihan hyvin kertoa jollekin esimerkiksi päiväkodissa äidin tukistaneen.
Eräs kaverini lapsi oli sanonut päiväkodissa yllättäin, että olen tainnut olla viime aikoina aika kiltti kun en ole saanut piiskaa. Tästä tietysti hoitajat päättelivät, että viime aikoina ei ole saanut, mutta aikaisemmin on ja asia otettiin puheeksi lastensuojelun kanssa. Kaverini kertoi, että lapsi oli kuullut edellisenä päivänä radiosta sen "anna mulle piiskaa" biisin ja kysynyt, mitä se piiska on. Äiti oli selittänyt. Sen enempää lapsella ei asiasta kokemusta ole. Aika selvittely siinä oli, joten on se totta, että liian herkästi aletaan näitä asioita tutkia ja puida. Ja vaikka syytettä ei voi nostaa, kun ei ole todisteita, niin jonkun silmissä on aina syyllinen.
Näin ne kakarat kunnioittaa vanhempiaan
Mitä tuolla tarkoitat? Ei kai kolmivuotias vielä edes osaa kunnioittaa yhtään mitään. Hän vain elää elämäänsä. Kunnioitus tulee vasta paljon myöhemmin.
Ei todellakaan herkästi puututa, vaan ennemminkin lapsia ei uskota, vaikka puhuisivat totta. Hyvä vain, että kaikki epäilyttävät tapukset tutkitaan, ja tutkimuksissa sitten selviää, onko perätöntä vai ei.
Väkivallalla uhkauskin on väkivaltaa, ja ihan lainkin mukaan laitonta.
Ei tuon ikäinen lapsi vielä erota totuutta ja valhetta vaan elää omassa maailmassaan, jossa nämä kaksi asiaa sekoittuvat ja ovat lapselle ihan samanarvoisia asioita. Tietenkin on hyvä tutkia epäilyttävät asiat, mutta jos lapsi ohimennen sattuu sanomaan jotain piiskauksesta tms ei minusta ihan vaan sen perusteella pitäisi tuomita, ei lapsi ymmärrä sanomistensa seurauksia. Mutta lapsia pitää uskoa, eikä vähätellä heidän sanomisiaan. Tuossa piiskaus-tapauksessakin voisi lapselta kysyä vähän enemmän asiasta ja pian kävisi selville, että kyseessä on radiosta kuultu juttu. Ei tietenkään kannata kamalasti kauhistella ja ylireagoida mutta silti ottaa lapsi vakavasti.
Tuskin ketään näistä lapsista on uhattu varsinaisesti väkivallalla, itsekin saatan sanoa lapselle että jos ei ole kiltisti, tulee tukkapöllyä. Mutta se sanotaankin semmoisella äänensävyllä että lapsikin ymmärtää ettei se ole totta. Siis toisinsanoen on vähän niinkuin vitsi. Siis oikeassa tapauksessa, jossa lapsi on tuhma, on käytössä ihan toisenlaiset metodit kuin tukkapöllyllä ukaileminen.
Kyllä minä väittäisin osaavani erottaa lapsen satuilun jo äänensävystä ja siitä tavasta miten asia kerrotaan ja missä tilanteessa se tulee. Jos lasta oikeasti hakattaisiin yms. siitä olisi jo muitakin, fyysisiä todisteita ja lapsi käyttäytyisi erilailla, olisi arempi, sisäänpäinkääntynyt, hiljainen yms yms... Tässä piiskaus-jutussa voin melkein kuvitella tilanteen missä lapsi oikein pikkuvanhasti ja rehvakkaasti ilmoittaa, että "olenpahan ollut tosi kilttinä, kun en ole viimeaikoina piiskaa saanut!" Tästä jo tietää ettei tapaus välttämättä ole ihan tosi. Oikeesti pahoinpidellyn lapsen voisin kuvitella tulevan ihan erilaisessa tilanteessa ja mielentilassa sanomaan jotain asiasta, jos edes tulee sanomaan mitään. Asia pientä hävettää ja pelottaa ja tunteet on niin ristiriitaiset ettei lapsikaan tiedä mitä ajatella kun äiti/isä hakkaa tms, eikä varmasti lapsi sano mitään, ellei ole jonkun aikuisen kanssa todella hyvissä väleissä ja tunne, että tähän aikuiseen voi luottaa. Kenelle tahansa ei varmasti lapsi kerro mitään.
lapsi kertoo että häntä fyyssisesti tavalla tai toisella pahoinpidellä Ei tarvitse olla huolissaan vanhemmista.
AINA on oire jostain jos lapsi näin sanoo.
Ei välttämättä. Aina pitää ottaa se mahdollisuus huomioon, mutta ehkei pelkästään lasten sanomisista tarvi panikoida. Ensin pitää tutkia asia.
puhetta tuollainen kun joku kirjoittaa lapsen satuilusta. Tuskin tänne olisi kirjoittanut jos olisi oikeasti tukistanut. Ja onkos se sanan lasku muuttunut...?
Väkivallan uhkaus. Joo ootko itse huutanut koskaan lapsilles? Vai onko sulla edes lapsia. Täällä joku yli-innokas taas sai tulta persiin alle joo...
mieheni poika eli minun poikapuoli tarinoi iltapuurolla että isäpuoli ottaa kädestä ja häntä alkaa itkettää. En silti ole ollut kovin huolissaan voihan se kädestä napatakin kieltomielessä ja lapsi siitä suuttua. Mene ja tiedä, uskon kyllä että tuollainen melkein 3-vuotias osaa jo kertoa asioita yhdestä tai toisesta syystä. Tosin pidän mielessä jos kertoo vielä jotain muuta joskus. Kun ei isäpuolesta ole tietoa minkälainen ihminen siellä lapsen kanssa asuu. Järki silti mukaan.
Eiköhän se lapsesta ala muutenkin oireilla jos alkaa kotona oikeasti olla pahoinpitelyä. Ei ne tarhatätitkään tai muut ulkopuoliset voi ihan jokaisen 3-vuotiaan lauseeseen puuttua. On meilläkin nähty metsässä hevosia ja lentäviä rekka-autoja. Kyllä ne osaa tuon ikäiset tarinoida. Myös asioista joista eivät tajua että se saattaa aikuisen korvissa kuulostaa hämmentävältä ja pistää miettimään miksi lapsi niin sanoo.
Itseasiassa tuossa kyllä on tapahtunut tukistus toki, lapsi vaan ei ole tajunnut että kyseessä on ollut tarkoituksellinen juttu eikä rangaistus. Tuskin osaa sitä sanoa huudellessaan että äiti kysyi lupaa ennen tukistusta. Lapset on totuuden torvia, sitä joutuu joskus miettimään niin omia sanojaan kun tekemisiäänkin. Lapsen suussa ja silmissä ne saa nopeasti eri merkityksen :)
"sitä joutuu joskus miettimään niin omia sanojaan kun tekemisiäänkin"
No mietippä vähän enemmänkin sanomisiasi, en ymmärrä tekstistäsi juuri mitään enkä ole ainoa.
kuuntelisivat laspia ehkä hyväksi käytöt vähenisivät huomattavasti. Muta niistä ei rankaista eikä niitä huomata, kun lapsi vain satuilee tai on niin tuittupäinen.
Satuilu ikä on ihanaa. Meilläkin monet kerrat lapset loruillut omiaan, mutta sen ikäisen lapsen kanssa olevan tosin tulee tietää että kaikki lapsen suusta ei ole totta.
Turhaan otat stressiä, tuon ikäiset lapset tekee juuri niin, ehk selittämällä lapsi oppii ymmärtämään ja jättää satuilut vähemmälle..