Sinä kysyit mitä Rakkaus minusta on
vastasin
Rakkaus on kun Sinä tulet
minua iltavuoron jälkeen vastaan linja-autopysäkille
kun Sinä kävelet kanssani käsikkäin
läpi valkeitten puitten rakentamain pyramidein
kun Sinä joskus et pääse
minua vastaan, olet Sinä keittänyt minulle teetä
Sinä olet tehnyt minulle kaksi voileipää :)
Sinä olet ripustanut pyykit
joita en ehtinyt ottaa koneesta kun lähdin töihin
kun Sinä jaksat kuunnella kun haluan sinulle puhua
kun Sinä otat minut kainaloosi ,kun
katsot bundesliigaa
- tätä minusta Rakkaus on
ei Sinun tarvitse minulle timantteja ostella
ei ruusukimppuja sitoa - Jos Sinä
minut yksin kulkemaan jätät,
et minulle teetä keittele,
et kuuntelemaan ehdi
et kainaloosi ota
- et Sinä timanteilla ja ruusukimpuilla Rakkauttani osta
vastasin
Rakkaus on kun Sinä tulet
minua iltavuoron jälkeen vastaan linja-autopysäkille
kun Sinä kävelet kanssani käsikkäin
läpi valkeitten puitten rakentamain pyramidein
kun Sinä joskus et pääse
minua vastaan, olet Sinä keittänyt minulle teetä
Sinä olet tehnyt minulle kaksi voileipää :)
Sinä olet ripustanut pyykit
joita en ehtinyt ottaa koneesta kun lähdin töihin
kun Sinä jaksat kuunnella kun haluan sinulle puhua
kun Sinä otat minut kainaloosi ,kun
katsot bundesliigaa
- tätä minusta Rakkaus on
ei Sinun tarvitse minulle timantteja ostella
ei ruusukimppuja sitoa - Jos Sinä
minut yksin kulkemaan jätät,
et minulle teetä keittele,
et kuuntelemaan ehdi
et kainaloosi ota
- et Sinä timanteilla ja ruusukimpuilla Rakkauttani osta
Vastaukset 32
Vanhimmat
... kalpea tammikuun puutarhassaan luutii luisella luudalla
unelmiaan
tyttö tammikuun puutarhassaan haavan sai
ruusua leikatessaan ... "
jotenkin tulee mieleen taustalle ruuskan kappale
ei niin että siinä jotain samaa olisi
mutta yhtä herkkänä kun uskomattoman kauniita sanojasi luen.
kyllä peikkis on koonnut runoonsa jotakin selittämättömän
upeaa
ja sen ' jonkin ' tuntee jotenkin sisimmässään
vaikka kaikki ylistävät sanat olisivat mietoja kuvamaan huippurunoasi.
hyvä upea peikkotyttö !!!
Kaunein kiitoksin Sinulle tähän sanaseni asetan
Sä liian suurin sananmitoin minua näin lähestynyt nyt oot
Ei tekstini Sun sanojes näin suurten mittainen lie
Nöyrin mielin kuitenkin
sanon että mahtavaahan on lukea kun sanot
että Sun mielehes jotain näin suurt tullut on kun sanojeni luona
viivähtänyt olet ja tavannut kielelläsi vokaaleitain,kerakkeitain näitä
Hieman vieras Ruuskan biisi tämä,mut lukiessain sitä huomasin ett
kaunist lyriikkaa on teksti tuo -tykkäsin
(siis oivalsin kyllä, ettet minua tähän verrannut, mutta koska kappaleen mainitsit, halusin lukea myös sen tekstin)
luisen luutani lasken
ma kädestäin lepäämään
unelmat untansa uinuu
hangessa talvisen maan
ruusutko lehtensä avaa
kukinnot
punaansa hekumaan
kun puutarhaan kurkistaa salaa
…..enpä kerrokaan mitä mä nään :D))
huomioonottamisesta ja hoivaamisesta,
mutta tietysti se on myös sydämen ääntä
parhaimmillaan.
Maallinen mammona ei suinkaan ole rakkauden mitta,
mutta jos on mahdollista, niin kukapa nainen ei olisi
onnellinen vaikkapa timanttisormuksesta. Itsekin sain
sellaisen 5-kympin täyttyessä, kaunis on.
Runosi kertoo paljon siitä, jonka usein unohdamme -
välittämisen rakkauden rinnalla.
Oikein hyvää tulevaa ystävänpäivää Sinulle ja runosuonen
kiivasta sykintää.
Tuntuu että ne pienet teot
helposti unohtuvat arjen toistuvassa helminauhassa
Ja ehkäpä myös muuttuvat
saajalleen tavanomaisiksi,
eikä siten enää tunnu siltä ,
että viestittäisi mistään erityisestä
Kaunis on, upea tuo timanttisormus
jonkamoisen omistaja olen minäkin ;)
Muistaminen sinällänsä lämmittää mieltä,
olkoon ruusuja tai mitä vain
Mitä sydämellisintä Ystävänpäivää Sinulle
- Sinä silloin (aika kauan sitten) johdatit minut
näitten sivujen ääreen
Muistan sen kyllä :))
Siitä Sinulle Kiitos
Lämpimin Terveisin tytteli
...mietin tätä iltapäivällä lukemaani sinun runoasi...
Pakko oli tulla kertomaan, että aivan samoilla linjoilla olen kanssasi. Ei timantteja, eikä edes ruusuja. Enemmän merkitsee arkiset teot mm. pyykkipäivänä.
Usein niiden arkisten askarten äärellä
Jos tunne, että yksin ahkeroimaan jää
myös sydän yksinäisyyden soinnutuksin helposti jo väräjää
Voisi sanoa, ettei se pyykki ole yhtään kevyempää ripustaa
timanttisormus sormessa, jos se pyykki aina yksin ripustettava on
Hyi, nyt olen kyyninen :(
Kiitos Sinulle kommentistasi
-ymmärsin sen kyllä
vaikka nyt näin sanoillani leikittelenkin
Kiitos kaunis runostasi !
Kiitos Sinulle sanoistasi
Ja Kiitos vierailustasi runossani
Kaikkea hyvää Sinulle
- kun Rakkaus on sellofaaniin kääritty
ei kauniit paperit ja hienot myymälät
vääristele Rakkauden aitoutta
Siitä aivan tavallisesta arjesta löytyy totuus miehen
ja naisen väliltä,kuin myös sen ettei pakolla eikä
ostetuilla timanteilla aitoa rakkautta saavuteta,
ehkä korkeintaan huonoa omaatuntoa
mutta poikkeuksiakin on ja se on sitä Rakkautta,
joka pyytettömästi on Aitoudessa mukana,
sitä Yhteistä !
Tämän minä nyt tulin kertomaan runostasi mutta
tuon Rakkauden osoittaminen voi olla myös
aineetonta ... - arjessa tapahtuvaa.
Sinä olit ymmärtänyt aivan oikein
tämän mitä tarkoitin kun kirjasin
ettei timanteilla ruusukimpuilla rakkautta
voi ostaa, jos yksin kulkemaan jättää,
jos ei kuuntelemaan ehdi, ei teetä keittämään
”ei ostetuilla timanteilla aitoa rakkautta saavuteta”
Vaan jos sen arjen pyyteettömyyden
Aidon Yhteisen Rakkauden äärellä
pystyisi tasaverroin rinnakkain näin käymään
toinen toistansa kunnioittaen,niin
Timantit ja ruusukimput Rakkautta kyllä viestittää
Lähes jokaisessa suhteessa ja etenkin pitempi aikaisessa,
näyttää se todellinen arki ehkä monienkin vaikeiden
tapahtumien myötä,mitä se todellinen rakkaus on että
vaatii,jotta kerran luvattu - myötä kuin vastamäen - lupaus
elämässä vaatii - Koko Elämän Sidonnaisuuden - siinä ei
todellakaan raha kuin statuksetkaan auta.
Tämän minä näkisin että tunnen todelliseksi rakkaudeksi
ja se palkinto on enemmän kuin ulkoiset "arvot" !
Joskus aina tässä elämässä kohtaa iäkkäämpiä,vanhoja,ihmisiä Pariskuntia
joiden sielujen sinfoniat soivat samaa säveltä,
sydänten sykkeet ovat löytäneet yhteisen kaiun,
elon askeleet kulkevat tasatahdein
Sen tärkeän -toisen ihmisen kunnioittamisen hänenä itsenään
toinen toisensa tukemisen ja hyväksymisen
yksilöllisyyden ylläpitäminen yhteen hiileen puhaltamisen rinnalla
Oma sydänkin tuntee riemua, tuntiessaan sidonnaisuuden näitten ihmisten välillä
Tuo jota tuossa kerrot iäkkäistä pariskunnista jo paljon
maailmaa nähneenä kuin kokeneena,heistä välittyy se
aitouden tunne - sisäinen harmonia - eletystä elämästä
ja kuin vielä se tunne että on kuin valmiina jonkun
suuremman edessä.
Kertomasi on vahvaa eletyn elämän vahvuutta ja tavallaan
sidonnaisuutta kokeman että tulevan välillä olevaa harmoniaa.
tyyneys ja rauha
viisaus
- se sisäsyntyinen sivistys
ja älykkyys
Tämän kaiken voi tuntea, nähdä
kokea
kohdatessansa iäkkäämpiä ihmisiä
puhuessaan heidän kanssaan
Kuunnellessaan
Monta on timanttia menneisyyden hangilla
Kukkivia ruusuja jäätyneillä tasangoilla
Vaikka on myös ohdakkeita kivittyneillä poluilla
Pidätettyjä kyyneleitä
Hiljaisuuksien lehdossa
Kun on kirjan syliinsä sulkenut
...sielussa elonsa harmonia.....
Istuu lintu ilolauluansa ilmoille helkkäämään
Tuulikannel toivonlaulua soimaan
Kuinka monta Taivaan timantteja
kuun että auringon luomaa sädettä
kuinka monia lumihiutaleiden loisteita
lumisen hangen sylissä
kuinka monta kaivattua tunnetta
kuinka paljon elettyjä tunnelmia
paljonko kaipaavia sydämiä
paljonko odottavia silmiä
- ääretöntä elämäntaivalta
lähentyviä jäähyväisiä -
surun kuin onnen hetkiä
samassa persoonassa
ohikiitäviä elämännauhaa.
Nauhaan pujotamme elämme kirkkaat tähdet
Onnen hetket, ilon ajat
Zirkoneina loistamaan
sitoaksemme yhteen
Liyheksi kun paulana toisiinsa
Nauhassa mustat timantit
kuin hiilen lailla
Karbonadoon kätkettyinä
on nuo varjot , joita
sisimpämme kantaa
Vaan kun paulan varteen tarttuneena
vierel kulkein
on heillä Toinen ,kuin paremp toistansa
On mustan timantin
edes hetken ajaks voinut
kuormastansa lepoon, syrjään laittaa
päivän vaihtuneen myötä
Hyvää yötä toivotan
Kirkas tähtönen
nauhamainen helmesi
kuin pujotettuna maailmaan nauhaasi
loistaen väreinä
väreillen aalloilla
saapuva syömmesi rintahan
antavan rauhan sielusi syvyyteen
että koskettaen tunnelman herkintä sointia
muuttava kulkusi raskaat käynnit
kevyeksi aamuun mieltäsi nostattamaan
- kauneudeksi viereen
pakkasauringon -
maailmaasi sädehtimään
ilonkyyneleet vierähtämään.
Hyvää yötä kuin aamunvalkeutta.
Huomen avautunut utuisena
Pehmeät on luontomme äänet
Tähden pujotan nauhahan
Timantein, helmehein viereen
Aamun kajohon kauneutta
Nousevan auringon punaa
Toistakoon kiteissä maailman
Ilon laulua syvää
Päivämme pitenee valkeuttaan
kohti jo kevättä käymme
toivon ett päiväsi hyvä on
tuokoon se iloa uutta
Silmillesi suloutta
Katseellesi kuulautta
Soikoon lempevät sävelet
korviesi kuulla
Impyiset ympärilläs laulakoon
lempeyden suulla
Soikoon sorjat sanat Sinulle
tässä päivässä :))
Huomen jo tämän päiväisessä
kulkeva on
niin valoisana hohkaa
niin sammutettuina taivaan valot
askel ajassa piirtää hiilijälkiään
mittaa äärettömyyden rajojaan
kuin kirpeänä tuulena
yli aavojen alla kuusiston
leuhuaa pyryinä
aatoksien mietteet
ei raukkojen rajoilla
kannel helkähtäen soi
mainen kulku ihmisen
syvimmän mielen kutsunsa loi.
Pimeyden häivä
Tuuli tuiskeina käy
Valittain
laulavat kallioiden haavat
Liehuvat valkeat siivet
Yllä honkain, kuusistojen
Kutsunko kuulee
Tuulen laulussa näin
Vai toiveko kannelta soittaa
Tunteesta helkähtäin
yhteistä hetkiä eivät ruusut tai timantit korvaa. Joskus se voi olla liian pieni hinta, jos toisessa vaakakupissa on vapaus. Toisille meistä liiton pitää koossa vain rakkaus.
Vapaus määrittelemättömään
unohtaakko Rakkaus,toinen ihminen
Kaipaus saavuttamattomaan
tavoittamattomaan,kuin unohdettuun
Rakkaus kaikenvoittava,kaikkivoipa
muuri , laasti ja perusta
ei kaada hukan puhallus, ei noidan loitsut
ei vavisuta mainen myrskytuuli
Yhteisten hetkien arvon usein huomaa
kun niitä ei enää ole...
Ystävänpäivä.
Toivon onnea ystävälle,
pidä myös rakkaus mukana.
Kanna niintä pystyssä päin,
sitä toivon sinulle näin.
Oli hän lähellä tai kaukana,
tulee hän muistoissa yhä vierelle.
Tuluskukkaron vyötän vyötäsillein
Sinne Rakkauden piilotan
Tarpehessa taulan päähän
Tuluksellani napautan
Kipinätkin ilmaan sinkoo
Rakkautein kokkona kohisee
Vaan on tahto tyttelillä ;)
Milloinka taulalla tulen teen
Sulle lausun Kiitokseni
Neuvosanoista etenkin
Toivotuksista eilispäivän
Hymyn huikkasen tietenkin
Muistojen lippaan lukitsen
Syömmeni pohjalle itselle
Salaisuutein sinne kätken
Sit ei näytetä toisille
Jos on luoton multa saanut
Tekosillansa hyvillä
Ilot,murheet kanssain jaannut
Sanansäilillä syvillä
Voipi olla, että avain
Lippaaseen tähän löytyykin
Vaan et kokee tämän tai`an
Vaivaa nähdä täytyykin ;)
Ilmassa leijuu outo taika,
onko nyt lahjojen aika?
Lahjoista kaikkein suurimman,
ihmisen onnesta kauneimman.
Kulkee pieni elomme tää,
aika vääjäämättä taakse jää.
Minne lie oikein meidän matka,
luoja päättää, pysähdy tai jatka.
Arvoituksia täynnään on elomme useasti
Minne polkumme johtaa,mik on mielemme mahti
Pysähdellen , tuumaten hetken, näin askellamme
Iloa etsiessämme ................ väliin kiiruhdamme
Sitten kun tietää, onni on tässä
Rauhana tuntee sen sydämessä
Lahja on lahja myös antajalleen
Ken lahjan antaa, hän lahjan myös saa :))
Usein voi matkalla pettyä,
astua polullaan harhaan.
Mutta silloin hän voi löytyä,
saada omaksi ystävän parhaan.
Ketään ei voi kuitenkaan omistaa,
pitää itsellään tavan vuoksi.
Hänellä omaa elämää koristaa,
ystävyys täytyy olla molempien iloksi.
voi astua harhaan ja kaatuakin
voi pettyä monta kertaa
voi elämä antaa haavojakin
niin turhaan toistansa vertaa
- Sadun prinssiin uljaaseen
rohkeaan
tahi linnanneitohon valkeaan
kun
ystävän löytänyt
polun reunamiltansa vaikka
tietää hänellä ikuinen
on syömmeen sirpissä paikka
hän nostaa pystyyn kaatuneen
hän lastoittaa siiven hauraan
Ei vangita tahdo itselleen
- siitä tietää
on löytänyt ystävyyden
tään ikuisen, kaikista parhaan
Onhan olemassa hyvä kohtalo?
eihän se vain jotain elämän ivaa.
Etsiikö turhaan maailmaan valoa,
itselleenkö vain hautaa kaivaa?
Siellä sydämessä on se paikka,
missä loistaa maailman valot.
Löytää lämmön, lemmen taikka
kuulee rakkauden sanat jalot.
Kohtaloko määrää askelet ihmisen
Vai itsekö kääntää toiseksi suunnan sen
Vaik valo oisi pieni ja liekki hentoinen
on se elämässä kaikki ,se on valo rakkauden
Hellästi kun puhaltaa liekkiin varoen
Se voimistuu ja kasvaa,
näin tämän tietäen
Kun liekki toisen kohtaa, yhdessä valaisten
- Ei ivalla ole sijaa,
tunteessa rakkauden
Voi kohtalo ehkä suuntaa antaa,
isiensä perintöä kun mukanaan kantaa.
Elämälle ei voi kääntää selkää,
vaikka epäonnistuisi taikka pelkää.
Hyväksi kaikki voi hetkessä kääntyä.
eihän onneen voi kukaan nääntyä.
Hentoinen on liekki rakkauden,
tuulessa se vaivoin väräjää.
Voima tunne sielun kauneuden,
yhdessä elon paloksi viriää.
Kuumuus usein loimottaa poskea,
taitaa rakkaus silloin vähän koskea.
Isäin perintö on usein vahva ja suuri
Se paljon suuntaa määrää, sepä juuri
Kohtalo kuitenkin välillä sormille nappaa
Sekö täälläkin meidän kanssamme chattaa
Voi miten usein on vaaraan et onnelle kääntää selkää
Kun on epävarma ja ehkäpä jopa pelkää
Sitä kaunista sielua harvemmin tavoittaa
Kun koreaa kakkua moni tavoittaa
Liekkiin hentoon kun varoen puhaltaa
Ei sammu se, vaan hehkunsa paljastaa
Kun poskilla näät sä hehkun sen
Se usein on merkkinä rakkauden
---
Ps.nyt täytyy mun Sinulle näin sanoa
Etten taida tähän enää riimejä punoa
Tavataan ”lorussa” toisessa - jos viel haluat
Siis, jos ”runoväittelyä” kanssani janoat :))))
Pssst.kuiskaan ihan hiljaa ja hennosti
Voit suhtautua kuiskeeseen rennosti
Siis jos vielä jaksat Sä ”taistella”
voisin nimimerkkiä suussani maistella
hmmmm..Vähän outo oli ehkä vihje tää
Mut tiedän että teitsi ymmärtää :)))
ja hei
siis tää
kuiske hiljainen
tiedät sen
on tehty että itse päättäen
Sä käytät
nimimerkkiä näytät
Tai sitten et
itse tietänet
Siks nyt mä suljen suun @
Kiitoksen lämpöisen kuitenkin vielä mä laitan
Kaikki sun runosi muistojeni liinaan taitan
- siis Kiitos
sanoo tytteli