Kun lukee näistä maatalousalan julkaisuista maitotilallisten toteutuneista "rakennekehityksestä" jossa isännät ja emännät kertovat uuden navetan avajaisissa onnistuneesta investoinnista. Usein kuulee sanottavan investoinnin syyn olleen esim. työn helppous. vaivattomuus, vapaa-aika tai jopa juodaan sitä maitoa vielä huomennakin.
Todellisuudessa suurimmat ongelmat ovat virheelliset päätökset jossa ei tiedosteta resursseja eikä taloudellisia realiteetteja. Ensimmäinen voi olla jo rakennusvaiheessa kustannusarvion pettäminen eli sen jopa kaksinkertaistuminen. On vaikea kuvitella, että keskimäärin 2-3 sentin keskimääräisellä katteella voitaisiin selvitä jopa 10 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Ei myöskään oteta huomioon, että näistä kokonaiskustannuksista voi mennä yli puolet korkomenoihin. Mikä saa sitten yrittäjän päätymään järjettömiin päätöksiin joista seuraa tiedostamattomia ongelmia ja jossa yleensä työn lopullinen tulos on usein jopa pienempi kuin ennen investointia. Yrityksen tuloksellahan maksetaan myös nämä velat.
Onko kuitenkin niin että järjettömillä päätöksillä haetaan vain tiettyä statusta, alan ja ympäristön hyväksyntään maksaa mitä maksaa tai vaikka henki menisi.
Todellisuudessa suurimmat ongelmat ovat virheelliset päätökset jossa ei tiedosteta resursseja eikä taloudellisia realiteetteja. Ensimmäinen voi olla jo rakennusvaiheessa kustannusarvion pettäminen eli sen jopa kaksinkertaistuminen. On vaikea kuvitella, että keskimäärin 2-3 sentin keskimääräisellä katteella voitaisiin selvitä jopa 10 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Ei myöskään oteta huomioon, että näistä kokonaiskustannuksista voi mennä yli puolet korkomenoihin. Mikä saa sitten yrittäjän päätymään järjettömiin päätöksiin joista seuraa tiedostamattomia ongelmia ja jossa yleensä työn lopullinen tulos on usein jopa pienempi kuin ennen investointia. Yrityksen tuloksellahan maksetaan myös nämä velat.
Onko kuitenkin niin että järjettömillä päätöksillä haetaan vain tiettyä statusta, alan ja ympäristön hyväksyntään maksaa mitä maksaa tai vaikka henki menisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Että vain suuri on kaunista ja kannattavaa. Onhan se, jos sen osaa oikein hoitaa ja tietää että sille velalle löytyy tulevaisuudessa jatkaja sieltä omasta jälkipolvesta. Mutta se on pötypuhetta, että normaali pieni tila ei kannata. Meillä jäi verotettavaa tuloa liikaakin, saa maksella lisäveroja rutkasti että verottaja saa saatavansa. Mutta kun ne on maksettu, loppu onkin sitten meidän ihan omaa rahaa. Molemmissa tapauksissa omat hyvät ja omat varjopuolensa.
Tuossa yhdessä "virastossa" asioidessa tuli sivusta seurattua kun isäntä totesi tärkeänä että mulle pitää sitten suunnitella sellainen navetta että pääsee lehteen. Melkein tuli sivallettua että Kauppalehteenkö.
Eihän investoiminen sinänsä ole väärin tai oikein, mikäli tilalla on kasvupotentiaalia niin miksipä sitä ei kannattaisi tuotantoa kasvattaa ????
Se on tietenkin eri asia, jos ei olla realistisia laskelmien kanssa.
Todennäköisesti homma kehittyy samaan suuntaan kuin Tanskassa, eli takaisinmaksuajat pitenevät oleellisesti ja joskus jopa on niin, ettei niitä edes suunnitella maksettavaksi takaisin ennen eläkeikää, jolloin tila myydään jatkajalle ja luopuja maksaa saamallaan rahalla omat velkansa pois.
Pyytäisin kommenttia pankkien puolelta.
Epäilen näet että Suomessakin aika monessa tapauksessa velat vain siirtyy jatkajalle.
Näin se on mennyt jo ennenkin, jatkajalle jää edellisten velat maksettaviksi.
Toisaalta ihan sama kuka velan alunperin on tehnyt joutuu jatkaja kuitenkin velkaa tekemään ostaessaan sen velattomankin tilan, velkaisessa tapauksessa vanhoihin velkakirjoihin tavallaan vaihtuu vaan jatkajan nimi.
Kukaan tervejärkinen ihminen ei ota pankista lainaa, että saa kaupan´päälle edellisen sukupolven saamattomuuden omalle harteilleen jos vähänkään ajatus juoksee. Maitotiloilla on ollut kyllä suhteellisen yleistä, että isipappa ostelee ja "kehittää" tilaa velkarahalla niinkauan kuin kiinnitykset riittää. Navetoimaan ei kyllä ehdi kun pitää urakoida mutta navetta onkin naisten ja lasten työtä.
siinä on jos vanha polvi tilaansa kehittää ihan jatkajiakin varten. Siis jos toiminta on muuten terveellä pohjalla ja kannattavaa. Useimmiten voi olla virhe jättää tilaa kehittämättä siinä vaiheessa kun aikaa sukupolvenvaihdokseen on esim. 5-10 vuotta. Sitten voikin SPV:n koittaessa todetakkin että juna meni jo. Sivusta seuranneena on usein tullut huomattua että liika velka ei usein ole se keskeisin ongelma vaan tilanteeseen liittyy muita ongelmia esim. puuttellinen liikkeenjohtokyky tai sitten puutteet/osaamattomuus peltoviljelyssä tai sitten eläimistä ei saada sitä tuottoa mitä niistä ihan oikeasti voisi realistisesti saada.
Tämä tilan kehittäminen on kyllä tänäpäivänä vähän eriskummallinen trendi. Ensinnäkin jos tila on päässyt siihen pisteeseen, että se menestyy ja kannattaa tänäpäivänä niin kannattaako sitä tilannetta huonontaa investoimalla. On hyvin todennäköistä, että kannattavuus romahtaa järjettömien investointien seurauksena ja tämä on osa sitä osaamatonta johtamista.
Jos verrataan maatilan nykyistä yritystoimintaa muuhun vastaavankokoiseen yritystoimintaan niin yritykset ovat pääsääntöisesti osakeyhtiöitä. Osakeyhtiömuotoisen yrityksen yksi kehitystapa on nettovarallisuuden kasvattaminen jolla tähdätään verottomien osinkotuottojen nostamiseen yrityksestä. Tämä kehitystapaa ei voida käyttää yhtiömuotoisilla maatiloilla, koska maatilan varojen ja velkojen suhde on niin huono. Maatiloilla osakeyhtiön hyöty on ainoastaan silloin kun yritys kaatuu, eli silloinhan menetetään vain yhtiön varat.
Investointikin on valitettavasti tänäpäivänä kaupankäyntiä eli kaikella on hinta ja jos se maksaa liikaa niin ei kannata ostaa. Eli jos tuote ei tuota niin ei kannata sijoittaa siihen rahaa, tuotteessa on silloin jotain vikaa.
Se tilan kehittäminen ei ole oma valinta, vaan pakon sanelema juttu, kehitys kulkee eteenpäin ja kaikessa yritystoiminnassa tuottovaatimus kasvaa, myös maataloudessa. ei se poikkea muusta kehityksestä mitenkään.
Se on toinen juttu, pitääkö investoinnit tehdä velaksi, ne on niitä ratkaisuja jotka jokaisen on tehtävä itse, mutta yleensä ei oikeastaan muuta mahdollisuutta ole olemassakaan.
Yhtiömuoto ei ratkaise kannattavuutta, mutta se pienentää jonkinverran riskiä, jos on varovainen eikä pane nimeään joka paperiin mikä eteen työnnetään.
Mikäli ylijäämää jää, niin sillä voi tehdä investointeja, tai ostaa vaikka lisää peltoa, asia joka monelta on unohtunut muiden "koneinvestointien" rinnalla.
Koneet vanhenee, pellossa arvo pysyy.
Tuossa lähikylällä on tila, jonka nykyinen isäntäpari osti 80-luvun lopulla, oli silloin kymmenkunta lehmää. Jatkoivat sillä, vähän laajensivatkin, isäntä kulki silti myös lomittamassa. Oli kai liian sitovaa, joten kun perhe kasvoi, luopuivat lehmistä ja laittoivat emolehmiä sen minkä mahdollista sillä peltopinta-alalla, eli samanverran kuin lypsylehmiäkin oli suunnilleen. Emäntä vieraan töihin ja isäntä edelleen lomitti. Ei lyönyt leiville sekään, joten emojen tilalle lihasonneja sen minkä oli mahdollista, kaksinkertainen määrä emoihin nähden. Lapset lähti jo isoimmat maailmalle, ei ollut paljon mitä apua siihen antaa tilalta, kun edelleen tappiota tuotti. Nyt sitten vaivihkaa myyvät peltojaan, lohko kerrallaan. Ei edelleenkään lyö leiville; kun tilan on kerran ostanut siinä tulee niin paljon kaikenlaista muutakin maksettavaa kuin vain se vuotuinen sadon kierto. Todennäköisesti parhaan tulon olisi saanut kuitenkin pysymällä lehmissä, vähän reippaammin laajentaen heti alussa ja siihen tuotantomalliin vakavasti sitoutuen.
Ehkä sen olisi kannattanut laittaa lisää peltoa aikanaan ????
Vaikea sanoa kun ei tiedä, missäpäin Suomea ja minkälainen tilanne sillä on ollut ...
Tässä sun aloituksessa, vaikkakin kyllä perää mitä siihen hyväuskoisuuteen kuluttajan tahdosta tehdä sitä taikka tätä..V..tu niille on tärkeää päästä thaimaaseen ja leville ja joka vuosi, ei ne paljon perusta mistä se maito tai lihaköntsä tulee..Halvinta täytettä vaan tuulipukukansan suolentäytteeksi juu ja leville karaokea laulamaan ja vähän huo..maan...
Asiaan sen verran, että se lehmäpaikka maksaa kai hilppeineen siinä 10-20 tuhatta euroa. Yläpään hinta sisältää jo yleensä rehuvarastoja ym. Yritystietorekisterissä löytyy jo kaikkein suurimpien ja velkaisimpien tunnusluvut ja enimmillään velkaa heillä n.4 milj.euroa.. Ehkä tavallisin velkasaldo kuitenkin investoinneilla isohkoilla tiloilla 500 000 ja 1,5 miljoonan välillä..Eipä käy kateeksi...
pitäjässä on menossa iso maitotila velka saneeraukseen
jos pääsee kylillä on epäilty että ei pääse. saa nähdä miten
käy kova on ollut vauhti .