Ollaan yritetty lähes 2 vuotta vauvaa, tuloksetta. Molemmat tutkittu ja kaiken pitäisi olla ok. Biologinen kello kuitenkin tikittää kohti 33 vuotta, joten pakko kai aloittaa hoidot tälle keväälle. Hormoneita ei haluaisi käyttää, kun mitään syytä ei lapsettomuuteen löytynyt, mutta pakko kai se on, kun haluaisimme lapsen kuitenkin saada. Nykyään olen niin kateellinen kun kuulen uusia raskausuutisia sieltä sun täältä, kaikille ei lapsen saaminen ole itsestään selvää, eikä helppoa. Välillä olen todella surullinen tämän asian takia. Toiset saavat "vahinko" lapsia, toiset eivät saa lapsia, vaikka haluaisivatkin.
Onko muita samassa tilanteessa, samoilla lähtöasemilla (käytännössä kaikki ok, mutta...) ?
Onko muita samassa tilanteessa, samoilla lähtöasemilla (käytännössä kaikki ok, mutta...) ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei
Toivon todella että onnistutte. Vanhemmuus on varmasti maailman hienoin kokemus. Minusta on epäreilua miten toiset naiset jotka eivät halua lapsia, tulee raskaaksi sormia napsauttamalla kuin taas ne jotka haluavat lapsia, eivät tulekkaan niin helposti. Itse olen kerran ollut raskaana (vahinko) ja sosiaalisten syiden painaessa oli keskeytettävä. Samoihin aikoina oli raskaana tuttavani jolle neuvolassa oli ilmoitettu että raskaus on vaaraksi äidin terveydelle. Hän kumminkin haluaa yrittää. Lapsettomuus kertomukset koskettavat minua hyvin paljon, sillä voin vain kuvitella miten ihanaa olla tulla vanhemmaksi ja nähdä oman lapsen varttuvan. Adoptio ei kumminkaan ole sama asia kuin biologinen vanhemmuus. Eräs ystäväni onnistui hedelmöityshoitojen avulla saamaan lapsen. Prosessi oli ollut pitkä ja raskas mutta 5 vuoden kovalla yrityksellä, heille syntyi terve yttö-vauva. Toivon teille onnea lapsen hankinnassanne..
Olin itse samassa tilanteessa reilu 3 vuotta sitten. 2,5 vuotta yritystä takana. Tuska oli kova, syli tyhjä. Pystyn vieläkin tuntemaan sen kivun ja katkeruuden. Nyt vain 3 vuotta myöhemmin tilanteeni on varsin toisenlainen. Lapsettomuushoidot (clomifen inseminaatio) toimivat meillä ja 2007 aloin odottaa esikoistani. Nyt reilu 2 vuotiasta poikaa. Lapseni ollessa 9kk olimme olleet yhteydessä jo Jorviin ja saimme ajan uutta yritystä varten. Olin jo valmistautunut odottamaan. Toisaalta minulla oli jo lapsi, joten mitään aiemmankaltaista tuskaa ei asian suhteen ollut. Mutta aikaa ei tarvittu, sillä kuin ihmeen kaupalla olinkin jo raskaana. Täysin siis päinvastainen tapaus. Ensimmäinen kerta imetyksen loppumisen jälkeen ja raskaus sai alkunsa! En voinut millään uskoa sitä todeksi. Nyt minulla on kuitenkin toinen poika 8kk vanha.
3 vuotta sitten itkin tyhjää syliä ja elin elin päivittäisen ikävän kanssa ja nyt olen kahden lapsen äiti.
Tiedän olevani onnekas eikä tarkoitus ole ilkkua ja aiheuttaa pahaa mieltä. Haluan vain antaa toivoa oman kertomukseni muodossa. Toivon että jaksatte uskoa. Odotus ja yritys kannattaa ja useimmille odotus myös palkitaan. Tsemppiä ja vauvatuulia!
Meillä oli sama juttu, ei kummassakaan vikaa, mutta lasta ei vain kuulunut. Yritystä noin 3 vuotta takana. Nyt sitten ihan yllättäen tein positiivisen testin :D Testin tein kun kuukautiset oli myöhässä, mutta en uskonut olevani raskaana sillä monta kertaa aiemminkin on myöhästelleet ja ihan reippaasti. En kuitenkaan uskonut, vaikka tein testin kahteen kertaan, ennen kuin näin sen itse ultrassa. Viikkoja 10 ultran mukaan :) Vaikea uskoa vieläkään... En kerro tätä kerskuakseni, vaan siksi että haluan kannustaa teitä :) Toivottavasti teilläkin onnistuu! Tsemppiä!!!
Haluan myöskin rohkaista teitä, et menkää hoitoihin, välttämättä se ei vaadi kuin paljoakaan, että raskaus saadaan alulle. Munarakkuloiden kasvattamista lääkkeillä, ovulaation ajoittamista, mahdollisesti sen viivyttämistä, jotta rakkula ehtii kasvaa riittävän suureksi ja oikeaan aikaan irrottamista,,, jne...
Itse suosin enemmän pistoshoitoa kuin esim. clomipillereitä, jotka itselle aiheutti paljon enemmän sivuoireita, toisin kuin puregon pistokset, joista ei tullut mitään sivuoireita.
Toki olen hyvin hyvin tietoinen, että näin ei välttämättä käy, mutta ilman että siitä on tietoa, kannattaa kokeilla, tilanteeseen saadaan mahdollisesti nopeastikin korjaus. Sen jälkeen vaan ihmettelet, et miksette tehneet tätä jo aiemmin.
Tsemppiä, älä luovuta, tilanne voi korjaantua yllättäen ja nopeasti.
nimim. 4v lapsettomuutta, rv:lla 8 mennään :)
Itsellä sama tilanne, reilut 2 vuotta oltu ilman ehkäisyä ilman tuloksia. ikää mulla 25, miehellä 27. Ei ole löytynyt mitään syytä; laparoskopia, aukiolotutkimus, siemennesteanalyysi ja ultraukset tehtynä. Nyt helmikuussa kävin ensimmäistä kertaa lapsettomuuslääkärillä, joka antoi clomifen-reseptin vahvistamaan ovulaatioitani, jonka aloitan ensi kierrossa. Toivottavasti tärppää. Se on kuulema miedoin hormonilääkitys, siksi sillä aloitamme. Sivuoireitahan siitäkin useimmiten tulee, mutta ainakin haluan kokeilla sitä edes yhden kierron ajan.. Onnea yritykseen! :)
Pyri saamaan tohon clomihoitoon riittävä määrä uä seurantaa. Että pystytään jotenkin katsomaan, et kehittyykö rakkula riittävän suureksi ennen ovulaatiota. Ettei käy niin, et ovulaatios "karkaa" liian aikaisin ja syöt turhaan noita clomeja.
Sitä ovulaatiota pystytään estämään, joka antaa mahdollisuuden rakkulan kasvamiselle pidempään. Rakkula voidaan myös pistoksella irrottaa sopivana ajankohtana.
Mutta kunnallisessa hoidossa varmaan pelataan noiden clomien kanssa vaikka 10 kiertoa... tulee halvemmaks, kun ei tartte järjestää ultraääni niin usein...
Kannattaa ottaa hoidot kehiin. Et voi tietää jos vaikka munasoluissa on vika eli eivät kehity hedelmöittymiskelpoisiksi. Kun munasolut kypsytetään hormoonein ja maljalla hedelmöitetään, ollaan jo puolitiessä... jos ei kerran mitään vikaa ole, vähintään muutamien yrityksien jälkeen saadaan alkio kiinnittymään ja raskaus alkamaan.
Syö vehnänalkioöljyä :) se lisää munasolujen hedelmöittymiskykyä.