Tunnetko olevasi 70 v. mä en, onko muita jälkeen jääneitä ?
oletko 70 + , kuinka ikä vaikuttaa elämääsi ?
70v just.
8205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On hämmästyttävää yhtäkkiä täyttää seitsemänkymmentä, aikansa vie että tottuu ajatukseen, aina vaan tuntuu että on kuuskymmentä, " kyllä se siitä " sano entinen presidentti.
Kun tuntuukin että on kuusi vuotta ja siltä myös kuulostaa?
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ei tarvihe tulla.
Tuota mieltä mie oon, olkaa työki.
Ainahan sanotaan viisaasti, että ei omaa ikäänsä muista ennen kuin katsoo lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Niistä sen ajan kulun huomaa.
En minä ole huomannut. Lapseni ovat mielestäni nuoria, juuri aikuiseksi kasvaneita, heidän lapsensa ovat jotain siinä muutaman vuoden, ai, joko kävi rippikoulun? Ahaa. Ei näitä muista seurata. Nuorta porukkaa kaikki joka tapauksessa.
Mutta kyll'ä pysähdytti, kun tänään haastateltiin TV:ssä henkilöä, joka oli jossakin huippuvirassa, parhaassa iässään, syntymävuosikin mainittiin. Vuosien opiskelun ja työnteon jälkeen saavuttanut asemansa.
Hän on omaa poikaani 25 v. nuorempi!! Kaksikymmentäviisi vuotta. o)
Se kyllä jo pysähdytti.
Onko minulla tosiaan näin, että jo lapsetkin ovat lähellä eläkeikää. Varjelkoon sentään.
Yksilöllisyys korostuu, luulen. Itse tulen hyvin toimeen kremppoineni, ne eivät häiritse pahemmin. Se tarkoittaa nukun ja valvon kivuttomasti, teen tavanomaiset aamutreenit ja muut puuhat kuten ennenkin.
Mikä muuttuu on tekojaksojen lyhentymiset. Lumen luonti on hyvä testi. Kyllä se käy edelleenkin paitsi että minkä muutama vuosi sitten suoritin yhdellä kertaa, kestää nyt kolme päivää. On syötävä vähemmän mutta useammin.
Hyvin menee kun ei hötkyile.
Kyllä tiedostan, mutta harvemmin se tulee mieleen tuo ikä, se vaan on tullut pikkuhiljaa ja matkalla kroppakin tottunut, vaan pää pistää hiukan hanttiin, minusta se on vielä hyvä asia.
Sairauksia on ollut, osa kulkee mukana ja osa on poistettu hyvin tuloksin, tässä vaan en ole alistunut kuuntelemaan tautejani ja kolotuksia, sanoisin että olen oppinut hallitsemaan krempat , etteivät ne ala minua enemmin hallitsemaan, onneksi se on tuossa mallissa vielä.
Aloitan päiväni hiukan köpötellen, mutta venytykset ja muut jumppaliikkeet kyllä antaa hyvän olon ja köpötykset vaihtuu ihan mukavaksi liikehdinnäksi.
Kaikki ois kyvin ku ei polvet olis alkanu haittaamaan menoa, mitähän tästä tulee, ku liikkuminen rajoittuu ??
En muuten varmaan tuntisi itseäni vanhaksi, mutta viime syksyn polkupyörä onnettomuus jalkaa heikensi kolmeksi kuukaudeksi. Sitten joulun aikaan liukastuin ja samaan jalkaan sattui.
Ensi kertaa elämässäni tunsin itseni avuttomaksi ja itsevarmuus hävisi ja en enää toimi yhtä ripeästi kuten ennen.