Mukavan joustavaa touhua lapissa...
USKOMATONTA MUTTA TOTTA!
DOCTOR'S ORDER KÄVI KÄÄNTYMÄSSÄ LEVILLÄ!
VAIN MUUTAMAN SILAKKAPIHVIN TÄHDEN!
Pääkaupunkiseudulta käsin vaikuttava suomalainen
rock'n'roll/rhythm & blues-trio Doctor's Order
juhlisti kolmannen albuminsa "Live - How Sweet It Is"
ilmestymistä kuuden keikan minikiertueella maaliskuun
puolivälissä. Turnee alkoi keskiviikkona 10.3:tta
Kuopiosta, jatkui torstaina Jyväskylään, perjantai ja
lauantai soitettiin Oulussa.
Sunnuntaina puolenpäivän aikaan pakattiin äijät
autoon ja laitteet peräkärryyn, ja suunnattin kohti
Leviä, minne Oulusta matkaa oli noin 370 kilometriä,
ja missä orkesterin oli tarkoitus soittaa kahtena
iltana.
Levin Panimolle tohtorit saapuivat noin klo 18.30.
Esittelimme itsemme baaritiskin takana olevalle
naishenkilölle, joka yhdellä puhelinsoitolla
ystävällisesti selvitti majoitukseen, muonitukseen,
juomiin, soundcheckiin ja soittotilaan liittyvät
faktat. Kamat kasattiin vauhdilla ja hyvin pian
seitsemän jälkeen soundcheck oli tehty, ja
äänenvoimakkuus pienessä paikassa kohtuulliseksi
asetettu, seinällä olevan desibelimittarin mukaan.
Sitten olikin ruokailun aika, alakerran ravintolasta
oli luvassa "ruokaa talon laskuun". Lisäksi oli
tarjolla kolme tuoppia olutta per päivä per nenä,
mutta otimme vain kasvisuutejuomaa eli colaa, koska
mahdolliset oluet tohtorit tapaavat nauttia vasta
soiton jälkeen.
Alakerrassa ystävällinen henkilökunta kertoi, että
tarjolla olisi henkilökunnan ruokaa eli
silakkapihvejä. Yksi orkesterimme jäsenistä ilmoitti,
että hänellä on kala-allergia. Pienen neuvonpidon
jälkeen hänelle luvattiin Lapin herkkua eli
poronkäristystä. Tästä heräsikin ajatus, että Petteri
maistuisi koko triolle paremmin kuin silakkapihvit.
Paikalla ollut henkilökunta ei kuitenkaan voinut itse
moista päätöstä tehdä, ja niinpä soittivat ravintolan
johtajalle, jolta tuli kuitenkin nootti, että yhdelle
poroa ja muille silakkaa. Tässä vaiheessa naiviuttamme
tuumasimme, että kun asian itse ystävällisesti
esitämme, niin eiköhän asia järjesty.
Ravintolan johtajaa ei kuitenkin juuri silloin
puhelimeen saatu, ja asiaa selviteltiin tämän vaimon
kanssa. Sävyltään asiallinen keskustelu jäi kuitenkin
kesken, ko.naishenkilö ilmoitti että yhdelle poroa ja
muille silakkapihviä, ja lisäksi hän kertoi olevansa
juuri sillä hetkellä kiireinen, ja soittavansa hetken
kuluttua uudelleen. Kotvan kuluttua soi puhelin, ja
langan päässä oli ravintolan isopomo.
Tiukkaan sävyyn hän kertasi jo tuttua tarinaa
silakoiden ja poron suhteen. Yhä vielä ystävälliseen
sävyyn bändin edustaja totesi, että olemme tulleet
paikalle noin 1000:en kilometrin päästä, niin eiköhän
olisi reilua, jos kaikki kolme saisimme poroa. Vaan ei
tehonnut ystävällisyys; "poro on ala carte ruokaa, ja
maksaa 11 euroa, te saatte henkilökunnan ruokaa, joka
tänään on silakkapihvejä, ja jos jollain on jotain
allergioita, kertokoon sen kokille, joka toimii sen
mukaisesti, mutta muut syövät silakkapihvejä," kailosi
ravintolan johtaja puhelimessa.
Kohtuullisen ystävällisesti erehdyimme vielä
kysymään, että "oletko nyt ihan tosissasi?" Tästä
seurasikin hänen taholtaan parin minuutin ajan suoraa
huutoa ja esitelmää aiheesta, kuinka "bändiläiset ovat
henkilökuntaa, ja niitä silakkapihvejä on syötävä."
Tässä vaiheessa bändin puhelimessa olevalta
edustajalta meni ensimmäisen kerran hermot, ja hän
tokaisi (ei vieläkään huutanut) ko.henkilölle, että
"taidatte olla aika tyhmä ihminen". Johon karjuva
vastaus oli; "katsotaan sitä kun tulen paikalle".
Ei tullut ravintolapäällikkö koskaan paikalle, vaan
asiaa tuli selvittämään toimituspäällikkö. Tämä
aloitti keskustelun tiedustelemalla, että miten on
voitu sanoa työnantajansa olevan tyhmä ihminen.
Vastaus oli, että "koska hän puhelimessa vaikutti
olevan aika tyhmä ihminen". Tässä vaiheessa alkoi
kiivas keskustelu aiheesta, joka pikkuhiljaa meni
molemminpuoleiseksi silkaksi vittuiluksi. Nyt
ensimmäisen kerran koko tapahtumaketjun aikana myös
tohtorit korottivat ääntään reipashenkisen kiivailun
ja pottuilun merkeissä.
Lopputulos: Panimo-ravintolan toimitusjohtaja huusi
naama punaisena, että "te ette minulle vittuile minun
omassa ravintolassani, ulos täältä, täällä te ette
soita." Vastaus oli tietenkin, että "emme missään
tapauksessa soita täällä". Kamat kasattiin autoon
pikavauhtia, minkä jälkeen käytiin vielä kiivasta
sananvaihtoa kyseisen henkilön kanssa.
Käsirysy ja turpiinvetokin oli lähellä. Moiselta
kuitenkin välttyivät.
Kysehän ei enää lopussa ollut silakkapihveistä, vaan
siitä miten ihmisiä (tässä tapauksessa soittajia)
kohdellaan, miten heille puhutaan, miten asiat
esitetään. Meille huudettiin ja karjuttiin kuin
heikkopäisille, ei edes koiria kohdella näin.
Seuraavana päivänä saimme kuulla, kuinka kyseinen
toimitusjohtaja oli kertoillut, että saapuessamme
paikalle olimme vittuilleet koko henkilökunnalle, ja
eritoten kokille. Emmekä olleet ottaneet huomioon
desibelimittaria, myöskään bändille varattu soittotila
ei ollut riittänyt, ja arvokkaita asiakaspaikkoja oli
näin ollen viety. Yksikään näistä asioista ei pidä
paikkaansa, sillä desibelimittari otettiin huomioon ja
varattuun soittotilaan ahtauduttiin. Ainoa henkilö
jolle vittuilimme oli hän itse, ja sekin tapahtui
vasta kun asiaintila ja kohtelu oli käynyt selväksi.
Ilmeisesti kyseisessä paikassa soittaa normaalisti
aloittelevia bändejä, joita katsovat voivansa kohdella
ja pomotella ihan miten vaan.
Doctor's Orderin soittajien keski-ikä on lähes 40
vuotta, soittovuosia ja keikkoja on takana melkoinen
määrä. Ihan kaikkea ei enää niellä mukisematta. Eikä
muualla ole ongelmia ollutkaan, olemme korrekteja ja
kohteliaita ihmisiä, jotka keikkapaikalla saapuessaan
tervehtivät käsipäivää-tyyppisesti henkilökunnan.
Käytös on asiallista, ja mahdolliset oluet ja muut
alkoholijuomat nautitaan aina vasta keikan jälkeen.
Lisäksi ko. toimitusjohtaja oli lähettänyt bändille
terveiset, että jos asiasta bändin kotisivuilla
kerrotaan, hän haastaa meidät oikeuteen
kunnianloukkauksesta.
Paljon ja monenlaista on vuosien mittaan nähty ja
koettu, mutta nämä tapahtumat vievät voiton kaikesta.
Loppukaneettina voisi vielä todeta, että
silakkapihvien hinta ala carte-listalla oli 8 euroa,
poronkäristys 11 euroa. Pienestä eli itse asiassa
kuudesta eurosta oli koko homma kiinni.
Teppo Nättilä, Arto Hämäläinen & Harri Tuominen /
Doctor's Order
USKOMATONTA MUTTA TOTTA!
DOCTOR'S ORDER KÄVI KÄÄNTYMÄSSÄ LEVILLÄ!
VAIN MUUTAMAN SILAKKAPIHVIN TÄHDEN!
Pääkaupunkiseudulta käsin vaikuttava suomalainen
rock'n'roll/rhythm & blues-trio Doctor's Order
juhlisti kolmannen albuminsa "Live - How Sweet It Is"
ilmestymistä kuuden keikan minikiertueella maaliskuun
puolivälissä. Turnee alkoi keskiviikkona 10.3:tta
Kuopiosta, jatkui torstaina Jyväskylään, perjantai ja
lauantai soitettiin Oulussa.
Sunnuntaina puolenpäivän aikaan pakattiin äijät
autoon ja laitteet peräkärryyn, ja suunnattin kohti
Leviä, minne Oulusta matkaa oli noin 370 kilometriä,
ja missä orkesterin oli tarkoitus soittaa kahtena
iltana.
Levin Panimolle tohtorit saapuivat noin klo 18.30.
Esittelimme itsemme baaritiskin takana olevalle
naishenkilölle, joka yhdellä puhelinsoitolla
ystävällisesti selvitti majoitukseen, muonitukseen,
juomiin, soundcheckiin ja soittotilaan liittyvät
faktat. Kamat kasattiin vauhdilla ja hyvin pian
seitsemän jälkeen soundcheck oli tehty, ja
äänenvoimakkuus pienessä paikassa kohtuulliseksi
asetettu, seinällä olevan desibelimittarin mukaan.
Sitten olikin ruokailun aika, alakerran ravintolasta
oli luvassa "ruokaa talon laskuun". Lisäksi oli
tarjolla kolme tuoppia olutta per päivä per nenä,
mutta otimme vain kasvisuutejuomaa eli colaa, koska
mahdolliset oluet tohtorit tapaavat nauttia vasta
soiton jälkeen.
Alakerrassa ystävällinen henkilökunta kertoi, että
tarjolla olisi henkilökunnan ruokaa eli
silakkapihvejä. Yksi orkesterimme jäsenistä ilmoitti,
että hänellä on kala-allergia. Pienen neuvonpidon
jälkeen hänelle luvattiin Lapin herkkua eli
poronkäristystä. Tästä heräsikin ajatus, että Petteri
maistuisi koko triolle paremmin kuin silakkapihvit.
Paikalla ollut henkilökunta ei kuitenkaan voinut itse
moista päätöstä tehdä, ja niinpä soittivat ravintolan
johtajalle, jolta tuli kuitenkin nootti, että yhdelle
poroa ja muille silakkaa. Tässä vaiheessa naiviuttamme
tuumasimme, että kun asian itse ystävällisesti
esitämme, niin eiköhän asia järjesty.
Ravintolan johtajaa ei kuitenkin juuri silloin
puhelimeen saatu, ja asiaa selviteltiin tämän vaimon
kanssa. Sävyltään asiallinen keskustelu jäi kuitenkin
kesken, ko.naishenkilö ilmoitti että yhdelle poroa ja
muille silakkapihviä, ja lisäksi hän kertoi olevansa
juuri sillä hetkellä kiireinen, ja soittavansa hetken
kuluttua uudelleen. Kotvan kuluttua soi puhelin, ja
langan päässä oli ravintolan isopomo.
Tiukkaan sävyyn hän kertasi jo tuttua tarinaa
silakoiden ja poron suhteen. Yhä vielä ystävälliseen
sävyyn bändin edustaja totesi, että olemme tulleet
paikalle noin 1000:en kilometrin päästä, niin eiköhän
olisi reilua, jos kaikki kolme saisimme poroa. Vaan ei
tehonnut ystävällisyys; "poro on ala carte ruokaa, ja
maksaa 11 euroa, te saatte henkilökunnan ruokaa, joka
tänään on silakkapihvejä, ja jos jollain on jotain
allergioita, kertokoon sen kokille, joka toimii sen
mukaisesti, mutta muut syövät silakkapihvejä," kailosi
ravintolan johtaja puhelimessa.
Kohtuullisen ystävällisesti erehdyimme vielä
kysymään, että "oletko nyt ihan tosissasi?" Tästä
seurasikin hänen taholtaan parin minuutin ajan suoraa
huutoa ja esitelmää aiheesta, kuinka "bändiläiset ovat
henkilökuntaa, ja niitä silakkapihvejä on syötävä."
Tässä vaiheessa bändin puhelimessa olevalta
edustajalta meni ensimmäisen kerran hermot, ja hän
tokaisi (ei vieläkään huutanut) ko.henkilölle, että
"taidatte olla aika tyhmä ihminen". Johon karjuva
vastaus oli; "katsotaan sitä kun tulen paikalle".
Ei tullut ravintolapäällikkö koskaan paikalle, vaan
asiaa tuli selvittämään toimituspäällikkö. Tämä
aloitti keskustelun tiedustelemalla, että miten on
voitu sanoa työnantajansa olevan tyhmä ihminen.
Vastaus oli, että "koska hän puhelimessa vaikutti
olevan aika tyhmä ihminen". Tässä vaiheessa alkoi
kiivas keskustelu aiheesta, joka pikkuhiljaa meni
molemminpuoleiseksi silkaksi vittuiluksi. Nyt
ensimmäisen kerran koko tapahtumaketjun aikana myös
tohtorit korottivat ääntään reipashenkisen kiivailun
ja pottuilun merkeissä.
Lopputulos: Panimo-ravintolan toimitusjohtaja huusi
naama punaisena, että "te ette minulle vittuile minun
omassa ravintolassani, ulos täältä, täällä te ette
soita." Vastaus oli tietenkin, että "emme missään
tapauksessa soita täällä". Kamat kasattiin autoon
pikavauhtia, minkä jälkeen käytiin vielä kiivasta
sananvaihtoa kyseisen henkilön kanssa.
Käsirysy ja turpiinvetokin oli lähellä. Moiselta
kuitenkin välttyivät.
Kysehän ei enää lopussa ollut silakkapihveistä, vaan
siitä miten ihmisiä (tässä tapauksessa soittajia)
kohdellaan, miten heille puhutaan, miten asiat
esitetään. Meille huudettiin ja karjuttiin kuin
heikkopäisille, ei edes koiria kohdella näin.
Seuraavana päivänä saimme kuulla, kuinka kyseinen
toimitusjohtaja oli kertoillut, että saapuessamme
paikalle olimme vittuilleet koko henkilökunnalle, ja
eritoten kokille. Emmekä olleet ottaneet huomioon
desibelimittaria, myöskään bändille varattu soittotila
ei ollut riittänyt, ja arvokkaita asiakaspaikkoja oli
näin ollen viety. Yksikään näistä asioista ei pidä
paikkaansa, sillä desibelimittari otettiin huomioon ja
varattuun soittotilaan ahtauduttiin. Ainoa henkilö
jolle vittuilimme oli hän itse, ja sekin tapahtui
vasta kun asiaintila ja kohtelu oli käynyt selväksi.
Ilmeisesti kyseisessä paikassa soittaa normaalisti
aloittelevia bändejä, joita katsovat voivansa kohdella
ja pomotella ihan miten vaan.
Doctor's Orderin soittajien keski-ikä on lähes 40
vuotta, soittovuosia ja keikkoja on takana melkoinen
määrä. Ihan kaikkea ei enää niellä mukisematta. Eikä
muualla ole ongelmia ollutkaan, olemme korrekteja ja
kohteliaita ihmisiä, jotka keikkapaikalla saapuessaan
tervehtivät käsipäivää-tyyppisesti henkilökunnan.
Käytös on asiallista, ja mahdolliset oluet ja muut
alkoholijuomat nautitaan aina vasta keikan jälkeen.
Lisäksi ko. toimitusjohtaja oli lähettänyt bändille
terveiset, että jos asiasta bändin kotisivuilla
kerrotaan, hän haastaa meidät oikeuteen
kunnianloukkauksesta.
Paljon ja monenlaista on vuosien mittaan nähty ja
koettu, mutta nämä tapahtumat vievät voiton kaikesta.
Loppukaneettina voisi vielä todeta, että
silakkapihvien hinta ala carte-listalla oli 8 euroa,
poronkäristys 11 euroa. Pienestä eli itse asiassa
kuudesta eurosta oli koko homma kiinni.
Teppo Nättilä, Arto Hämäläinen & Harri Tuominen /
Doctor's Order
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.