Torjuit mut.
Pitääkö mun nyt kuitenkin jaksaa sulle hymyillä? vitsailla ja nauraa normaalisti? Olla niin kuin minuun ei sattuisi?
Sä et tunne niinkuin minä, niin helppo se on sinun vain kääntyä muualle ja unohtaa...
Pitääkö mun nyt kuitenkin jaksaa sulle hymyillä? vitsailla ja nauraa normaalisti? Olla niin kuin minuun ei sattuisi?
Sä et tunne niinkuin minä, niin helppo se on sinun vain kääntyä muualle ja unohtaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
kestä torjumista.
pakeista tulee surulliseksi aika moni muukin kuin narsisti. Nuo narsisti kommentit joka toiseen viestiin on jo aika loppuunkuluneita.
nuo tee ja s.v.s jutut.
menee? Täällä on monta onnetonta, sydämensä särkenyttä, olisi varmaan kohtuuullista nimetä tarkemmin.
siis minut torjuttiin suoraan, kasvoista kasvoihin.
Eli ei tämä mene kenellekään teistä, onnettomista, sydämensä särkeneistä. Tai jos joku nainen on sinulle julistanut palavaa rakkauttaan, tunteitaan ja himojaan viime aikoina ja sanoit ei kiitos, niin sitten tämä oli sinulle.
Kukaan tähän maailmaan syntynyt ihminen ei pelastu torjunnoilta. Ihmisen täytyy
voida sanoa: "Ei". Ei kaikkia voi rakastaa, ja kaikki eivät saa rakkautta.
Etsi uusia ihmisiä, se voi napsahtaa kohdallesi milloin vain.
Minua tuo ei ainakaan, koske en ole saanut tarjouksiakaan. Minullakin on keskeneräiseksi omasta
mielestäni jäänyt ihmissuhde, enkä yhtään tiedä miten käy tai onko yleensäkään mitään syytä edes olettaa niin.
Annan toisen rauhassa sulatella asiaa. Rakkaus ei katoa.
Nyt heräsi mielenkiintoni, onko pitkäänkin ollut keskeneräinen suhde?
jo kauan. Kun on kyse itselleni tärkeästä ihmisestä, en aseta asialle minkäänlaista aikarajaa. Monesti ihmis(rakkaus)suhde kypsyy hitaastikin, se on yksilöllistä kuten muutkin asiat elämässä. En enempää tässä yhteydessä paljasta, mutta vuosista kysymys. Ehkä mielenkiintoni ja tunteeni häntä kohtaan ovat pysyviä.
Sanoisinko, että pahimmassa tapauksessa ns. koteloituvat.
Jotenkin kuitenkin kun olen ikuinen optimismi ja ainainen toivoja, tuntumani on se, että asia ei ole
vielä loppuunkäsitelty. Kasvatan kyllä itseäni samanaikaisesti hurjaan pettymykseen.
Oletko ollut ainoa syyllinen tapahtuneeseen? Siihen, miksi hän torjui sinut?
vitsaillut, olen ollut kuin ei MITÄÄN muiden ihmisten edessä. Yksin itkenyt, kironnut ja kärsinyt.
Ymmärrän täysin. Ja noin on vaan joskus tehtävä, voihan p...a!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Elämä on.