Ajattelin

kyllä pitää, mutta en tarkoitakaan tässä oikeastaan suhdetta, vaan sitä miten erilaiselta rakkaus voi yhtäkkiä tunteena tuntuakaan. Vaikka ei edes voisi olla yhdessä, niin silti sisimmässään voi olla seestynyt. Ihan kuin rakkaus olisi yhtäkkiä kohonnut niin korkealle, ettei sitä voi mikään muuttaa, eikä vahingoittaa. Se ei omista, eikä se kadehti. Se ei vihoittele, se ei tee surulliseksi, tai varasta yöunia. Se ei vello, eikä pakahdu.

Ap. kirjoitti:

kyllä pitää, mutta en tarkoitakaan tässä oikeastaan suhdetta, vaan sitä miten erilaiselta rakkaus voi yhtäkkiä tunteena tuntuakaan. Vaikka ei edes voisi olla yhdessä, niin silti sisimmässään voi olla seestynyt. Ihan kuin rakkaus olisi yhtäkkiä kohonnut niin korkealle, ettei sitä voi mikään muuttaa, eikä vahingoittaa. Se ei omista, eikä se kadehti. Se ei vihoittele, se ei tee surulliseksi, tai varasta yöunia. Se ei vello, eikä pakahdu.

ymmärrän mitä tarkoitat. Tavallaan rakkaus ei olekaan tunne vaan olotila. :)

sivusta vaan kirjoitti:

ymmärrän mitä tarkoitat. Tavallaan rakkaus ei olekaan tunne vaan olotila. :)

Kyllä varmaan kohdallesi on osunut rakkaus joka on totta,
Amorin nuoli osunut napakymppiin,onnea kanssa armmaasi :)

Ap. kirjoitti:

kyllä pitää, mutta en tarkoitakaan tässä oikeastaan suhdetta, vaan sitä miten erilaiselta rakkaus voi yhtäkkiä tunteena tuntuakaan. Vaikka ei edes voisi olla yhdessä, niin silti sisimmässään voi olla seestynyt. Ihan kuin rakkaus olisi yhtäkkiä kohonnut niin korkealle, ettei sitä voi mikään muuttaa, eikä vahingoittaa. Se ei omista, eikä se kadehti. Se ei vihoittele, se ei tee surulliseksi, tai varasta yöunia. Se ei vello, eikä pakahdu.

Yksi vertaus voisi olla sellainenkin, että aluksi muistat silmät tai äänen tai kivan pepun;) Sitten tunne ikäänkuin syvenee ja kaunistuu, huomaan että hänen koko olemuksensa on tärkeä. Yksityiskohdat sulautuvat kokonaisuudeksi, olemassaoloksi joka on lämmin tunne läsnäolosta, olemisesta olemassa,