Hesarin artikkelin mukaan Suomessa on myös absoluuttista köyhyyttä, jolloin on puutetta ruuasta, juomasta, hygieniasta tai suojasta. YK:n mukaan TULORAJANA on YKSI DOLLARI PÄIVÄSSÄ. Suomalaisköyhyys on ajoittaista ja voi johtua esim:
a) sairastumisesta
b) luottotietojen menettämisestä
c) työttömyydestä
d) mielenterveysongelmista
e) päihteidenkäytöstä
Hyvin pienituloisilla köyhyyden riskiraja kasvaa, kun ansioista ei jää säästöön, eikä aina voi siirtää hankintojen tekemistä, mikä voi johtaa järjettömään velkaantumiseen. Epidemiologien tutkimusten mukaan stressi aiheuttaa hormonimuutoksia, jotka vaikeuttavat arviointikykyä ja tilanteen hallintaa, jolloin ihminen voi hätäpäissään tehdä epätoivoisia ratkaisuja. "Voi olla siis fysiologinen selitys sille, että ahdinko syvenee", selittää Pasi Moisio Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta.
Absoluuttiseen köyhyyteen voi johtaa siis hyvin pienet ansiot, jolloin rahaa ei jää säästöön. Tällainen tilanne on pienissä palkoissa, sekä yhä useammin asunnon ostajat laskevat rahansa niin tiukalle, että rahaa ei jää säästöön riskitilanteiden varalle.
Tutkimusten mukaan noin 2 % suomalaisista on edellisen vuoden aikana elänyt jonkin aikaa pelkällä kaurapuurolla ja heilläkin on lapsia.
Köyhyyttä on kahdenlaista 1) suhteellista ja 2) absoluuttista
SUHTEELLISESSA köyhyydessä henkilön tulot ovat alle 60 % keskimääräisestä tulotasosta. Yksineläjän rajana on 1100 e/kk ja nelihenkisen kaksilapsisen perheen raja on 2200 e/kk. Suomalaiset 150.000 lasta elää tällä hetkellä suhteellisessa köyhyydessä. Puhutaan köyhyysriskirajan alapuolella elävistä lapsista. Lapsiperheiden osuus tässä ryhmässä on kasvanut, se on nelinkertaistunut edellisen laman jälkeen.
ABSOLUUTTISESSA köyhyydessä tuloraja on YK:n mukaan alle 1 dollari päivässä. Silloin on puute perustarpeista, kuten ruuasta. Suomalaisköyhyyttä ei kannata verrata köyhien maiden tilanteeseen, koska yhteiskuntamme on erilainen ja elinkustannukset korkeat.
Hyvinvointivaltion pitäisi huolehtia kaikista, mutta mutta...
Järjestelmässä on aukkoja ja byrokratia jäykkää. Työttömyyskassoihin pitkät jonot, Kela-korvauksista voi joutua taistelemaan kuukausia, jopa vuosia. Esim. tukien myöntämistä odotellessa pitäisi saada toimeentulotukea, jonka myöntäminen saisi kestää vain 7 pv, mutta monissa kunnissa odotus on viikkoja. Jos ei ole säästöjä, on kriisitilanteessa pennitön.
Sukulaisten verkostot ovat höltyneet, apua ei aina löydy. Näin leipäjonoissakin lapsiperheiden osuus on entisestään kasvanut. Liian pienillä tuloilla ihminen ei pysty toimimaan yleisesti odotetulla tavalla. Yleinen elintaso määrää sen, mitä työnantaja alaiseltaan odottaa. Vauraassa yhteiskunnassa köyhältäkin odotetaan enemmän.
Lainaus Hesarista:
"Jotta pystyy hankkimaan toimeentulon, ei voi kulkea resupekkana paikatuissa vaatteissa ja käydä kerran viikossa saunassa niin kuin tukkijätkät ennen. Nyt on oltava siistit vaatteet ja jokaisen siivoojankin pitää olla kännykällä tavoitettavissa", Moisio sanoo.
a) sairastumisesta
b) luottotietojen menettämisestä
c) työttömyydestä
d) mielenterveysongelmista
e) päihteidenkäytöstä
Hyvin pienituloisilla köyhyyden riskiraja kasvaa, kun ansioista ei jää säästöön, eikä aina voi siirtää hankintojen tekemistä, mikä voi johtaa järjettömään velkaantumiseen. Epidemiologien tutkimusten mukaan stressi aiheuttaa hormonimuutoksia, jotka vaikeuttavat arviointikykyä ja tilanteen hallintaa, jolloin ihminen voi hätäpäissään tehdä epätoivoisia ratkaisuja. "Voi olla siis fysiologinen selitys sille, että ahdinko syvenee", selittää Pasi Moisio Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta.
Absoluuttiseen köyhyyteen voi johtaa siis hyvin pienet ansiot, jolloin rahaa ei jää säästöön. Tällainen tilanne on pienissä palkoissa, sekä yhä useammin asunnon ostajat laskevat rahansa niin tiukalle, että rahaa ei jää säästöön riskitilanteiden varalle.
Tutkimusten mukaan noin 2 % suomalaisista on edellisen vuoden aikana elänyt jonkin aikaa pelkällä kaurapuurolla ja heilläkin on lapsia.
Köyhyyttä on kahdenlaista 1) suhteellista ja 2) absoluuttista
SUHTEELLISESSA köyhyydessä henkilön tulot ovat alle 60 % keskimääräisestä tulotasosta. Yksineläjän rajana on 1100 e/kk ja nelihenkisen kaksilapsisen perheen raja on 2200 e/kk. Suomalaiset 150.000 lasta elää tällä hetkellä suhteellisessa köyhyydessä. Puhutaan köyhyysriskirajan alapuolella elävistä lapsista. Lapsiperheiden osuus tässä ryhmässä on kasvanut, se on nelinkertaistunut edellisen laman jälkeen.
ABSOLUUTTISESSA köyhyydessä tuloraja on YK:n mukaan alle 1 dollari päivässä. Silloin on puute perustarpeista, kuten ruuasta. Suomalaisköyhyyttä ei kannata verrata köyhien maiden tilanteeseen, koska yhteiskuntamme on erilainen ja elinkustannukset korkeat.
Hyvinvointivaltion pitäisi huolehtia kaikista, mutta mutta...
Järjestelmässä on aukkoja ja byrokratia jäykkää. Työttömyyskassoihin pitkät jonot, Kela-korvauksista voi joutua taistelemaan kuukausia, jopa vuosia. Esim. tukien myöntämistä odotellessa pitäisi saada toimeentulotukea, jonka myöntäminen saisi kestää vain 7 pv, mutta monissa kunnissa odotus on viikkoja. Jos ei ole säästöjä, on kriisitilanteessa pennitön.
Sukulaisten verkostot ovat höltyneet, apua ei aina löydy. Näin leipäjonoissakin lapsiperheiden osuus on entisestään kasvanut. Liian pienillä tuloilla ihminen ei pysty toimimaan yleisesti odotetulla tavalla. Yleinen elintaso määrää sen, mitä työnantaja alaiseltaan odottaa. Vauraassa yhteiskunnassa köyhältäkin odotetaan enemmän.
Lainaus Hesarista:
"Jotta pystyy hankkimaan toimeentulon, ei voi kulkea resupekkana paikatuissa vaatteissa ja käydä kerran viikossa saunassa niin kuin tukkijätkät ennen. Nyt on oltava siistit vaatteet ja jokaisen siivoojankin pitää olla kännykällä tavoitettavissa", Moisio sanoo.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tämä myönnetään jossain mediassa, en ainakaan ole kuullut tai nähnyt aikaisemmin.
Lastensuojelun Keskuslitto oli siinä mielessä rehellinen ja rehellinen, kun sieltä on sentään myönnetty, että myös HUOSTAANOTTOJA ON TEHTY PERHEEN KÖYHYYDEN TAKIA. Törkeää! Siis tähänkö meillä on menty, että yhteiskunnan tuet ovat niin hatarat ja aukkoja täynnään, että muuta tukea ei nälissään oleville lapsille ole tarjota kuin huostaanotto. Tietysti sen ymmärtää silloin, kun perheen tilanne johtuu päihteistä, mutta PELKÄSTÄ KÖYHYYDESTÄ ei huostaanotto olisi ikinä saanut johtua.
Ja tässäkin voi sormella osoittaa vain tiettyjä kuntia, ei köyhyyden takia huostaaminen sentään (toivottavasti) kaikkien kuntien ja jokaisen sosiaalitoimiston ilmiö liene, mutta se kuvaa kuitenkin sitä, miten tiukalle yhteiskunta on lapsiperheen ajanut. Ei vielä parikymmentä vuotta sitten tällainen olisi Suomessa tullut kuuloonkaan, mutta sosiaaliturvan romuttaminen on tehty todella vauhdilla, kaikki eivät ole pystyneet vauhdissa mukana, koska vieläkin näkee jossain absoluttisessa köyhyydessä eläviä arvosteltavan uusavuttomuudesta.
Hienoa, että Hesari uskalsi tuoda tämän suht rehellisesti ilmi. Minusta Suomessa nälkää ajoittain näkevien lasten osuus voi olla suurempi kuin pari prossaa, mutta hyvä kun asia edes myönnettiin.
Ei todellakaan kaikki rahattomuus johdu päihteidenkäytöstä, vaikka täällä epäasiallisesti kirjoittavat haluavat tietysti asian niin nähdä. Se artikkelissa niin hyvä onkin, kun siinä myönnetään absoluuttisen köyhyyden syiksi ihan rehellisen oloisia syitä, kuten vanhemman työttömyys, pieni palkka, luottotietojen menettäminen, sairastuminen. Tapauskohtaisesti varmaan löytyy muutakin, mutta tuossa ilmeisesti tavallisimmat. Leipäjonossa käyvää lapsiperhettä ei todellakaan ole aihetta aina syytellä uusavuttomuudesta, kuten ei aina asunnotontakaan.
Vaikka tilanne köyhissä perheissä on huono, tässä tilanteessa on hyvää median rehellisyys.
http://www.okv.fi/suomi/tiedote/t081007f.htm
TIEDOTE 7.10.2008
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen:
Lasten asumisoloista huolehdittava
Asumisolot eivät saa vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä.
Lastensuojelulain mukaan kunnan on korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto, jos lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta.
Kyseessä on kuntaa sitova velvoite, toteaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antamassaan päätöksessä.
Puumalainen kiinnittää Haukiputaan kunnan huomiota siihen, että maksukyvyttömyys, esimerkiksi vuokrarästit, tai varattomuus eivät voi olla perusteena jättää lapsiperhe vaille järjestettyä asuntoa.
Hänen mukaansa Haukiputaan kunnan tulisi arvioida ovatko järjestelyt kiireellisen asumisen turvaamiseen kunnassa riittävät.
Apulaisoikeuskansleri toteaa myös, että asumisen järjestäminen ei voi missään olosuhteissa olla huostaanoton perusteena,
vaan kunnan tulee avohuollon tukitoimenpiteillä poistaa lapsiperheen asumiseen liittyvät puutteet.
Sosiaaliviranomaisten menettely asuntoasiassa tuli ilmi oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa.
Esittelijä: Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Irma Tolmunen puh. (09) 160 23976 tai sähköposti [email protected].
Päätös (dnro 143/1/07, 30.9.2008)
http://www.okv.fi/43/143_1.07.pdf
______________
Lastensuojelulaki (uusikin) ei anna lastensuojelun viranomaisena esiintyvälle henkilölle
oikeutta ottaa lapsia, nuoria huostaan esimerkiksi perheen asunnottomuuteen vedoten.
Sama kosakee myös lapsiperheen taloudellista tilannetta.
Huostaanottoa ei voi eikä saa tehdä perheen ttaloudellista tilannetta syynä käyttäen.
jossa erittäin suurena syynä huostaanotolle oli puutteelliset asumisolosuhteet.
Olisi tarvittu talkoohenkeä ja tukea kunnalta, että talo olisi saatu valmiiksi remontoitua ja nykyaikaikaistettua. Oli vaan kiire huostata!
jossa voit haukkua kaikkia muita, kuin itseäsi! Olethan maailman paras ja viisain ihminen!
tulee yhteiskunnalle paljon halvemmaksi, kuin kahden lapsen huostaanotto.
Yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta remontoida kenenkään omistusasuntoja. Miksei perhe muuttanut halpaan vuokra-asuntoon, kun kerran remonttiin ei ollut varaa? Niin muutkin ihmiset joutuu tekemään. Minkälaisen mallin nuokin lapset olisivat vanhemmiltaan saaneet? Että sossu maksaa kaiken, ei tarvitse itse laittaa rikkaa ristiin.
Laittavat paljon muutakin kuin rikkaa ristiin. Mielestäni yhteiskunta on ajautunut raiteiltaan. Kyllä aiemmin ihmiset auttoivat toisia mäessä. Nykyisin "yhteikunta" ennemin hajoittaa ja aiheuttaa sairautta, kuin tukee selviytymistä.
ammattitaidottomien ja tyhähän kyvyttämien lastensuojelun viranomaisena esiintyvien henkilöiden näkökannalta katsottuna siitä
että keskeneräistä taloa ei ole katsottu lapsille sopivaksi paikaksi asua.
Sossu voi maksaa esimerkiksi harkinnan varaisena toimeentulotukena lapsiperheeseen asumisen ja elämisen kannalta tärkeitä ja tarvittavia kodinkoneita, remontteihin tarvittavia lautoja jne.
Myös erilaisten kuntien myöntämien ns. sosiaalisten lainojen (lakisääteisiä nekin mamme kuntien ja kaupunkien palveluntarjontalistoilla) myöntäminen
esimerkkiksi lapsiperheen toimeentulon heikkouden vuoksi ja tarvittavan remontin jatkumisen kannalta
on ensisijaisempaa (ja helevetin paljon halvempaa veronmaksajillekin!
kuin lastensuojelun asiakkaaksi ottaminen tai jopa peräti lasten huostaanottaminen.
Kunnissa ja kaupungeissa on kyllä erittäin suuri erilaisten peruspalveluiden kirjo jo olemassa
ja ilman että yhtäkään lasta tai nuorta pitäisi (virkatyöhönsä kyvyttömien ja ammattitaidottomien) lastensuojelun viranomaisten toimesta huostaanottaa.
On sulla ranttalikka oikeestikin todella erittäine eriskummalliset jutut!
Tuo on sinun mielipiteesi. Minun mielipiteeni on se, että vanhemmuus on ajautunut raiteiltaan ja yhteiskuntaa vaaditaan tilille asioista, jotka ovat ihmisten itse aiheuttamia. Ei pidä elää yli varojensa. Jos ei ole varaa asua leveästi, niin sitten on asuttava kapeammin. Niin maailma toimii. Kaikkien muiden paitsi huostavanhempien mielestä.
Erittäin eriskummallisine juttuineni olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan lapseni ilman sossun apua. Olen oikein mielelläni eriskummallinen.
ilman kenenkään viranomaisen apua. Toivottavasti minun ei tarvitse hoitaa sinua missään vaiheessa. Kieltäydyn kunniasta.
En ole hoitojasi pyytänytkään, senkin perverssi.
kenenkään muunkaan terveydenhoitoalan ammattilaisen palveluja!
"olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan lapseni ilman sossun apua"
Tämä keskustelupalsta on tarkoitettu vertaistueksi vanhemmille, joiden lapsi on syystä tai toisesta sijoitettu kodin ulkopuolelle. Miksi siis roikut kuukausi- ja jopa vuosikaupalla tällä palstalla? Saatko kenties pönkitettyä oman arvontuntoasi? Eikö sinulla ole muuta tekemistä, esim. leikkimistä lastesi kanssa? Saatko sairasta mielihyvää?
En ole aiemmin kantaa kirjoituksiisi ottanut, nyt ilmoitin herjaavasta tyylistäsi ylläpitoon. Itse kuulun huostavanhempiin, joiden lapsi on huostattu VAIN JA AINOASTAAN sen vuoksi, ettei koululaitos kyennyt turvaamaan koulukiusatulle lapselle turvallista työskentely-ympäristöä. Toinen virhe lapseni kohdalla tapahtui siinä, että lastensuojelu takertui kiusattuun ei kiusaajiin, kolmas virhe siinä että poliisitutkinta kiusaamisesta painettiin villaisella, neljäs virhe siinä että lapsi vietiin sijoitukseen vastoin tahtoa, viides virhe siinä että sijoituspaikka oli täysin sopimaton ja siellä rikottiin lastensuojelulakia. Asia kuitenkin etenee aikanaan vaikkapa sinne EIT:hen asti. En viitsi kirjoituksiasi tämän enempää kommentoida, kun et selvästikään tunne lastensuojelun nykytilaa ja sinulta puuttuu totaalisesti empatia. Olet joko oman kurjan lapsuutesi traumatisoima tai sitten täysin häiriintynyt. Anyway, koeta pärjätä!
Minusta yhteiskunnan ei pidä tukea omistusasumista noin yleisellä tasolla sanottuna. Kuten tuossa artikkelissakin sanotaan, että kurjaan tilanteeseen joudutaan monesti kun asuntolainan kanssa on niin tiukkaa, että säästöjä ei pahan päivän ja yllätysten varalle kerry. Ei silloin yhteiskunnan velvollisuus ole rientää hätiin, koska asunnon voi aina myydä, maksaa pankkilainan pois ja itselle jää vielä se osa, jonka lainaa on ehtinyt maksaa pankille.
Mutta jos edellisen tilanne oli vaikka jollain pienellä syrjäkylällä, jossa oli asuttu jo vuosia, oli kyse vaikka vanhemmilta peritystä talosta ja tähdättiin, että lapset käyvät pientä turvallista kyläkoulua, eikä lähellä ollut kunnan vuokra-asuntoja, niin kyllä kunta olisi voinut auttaa kustannuksissa. Autetaanhan sijaishuoltoakin talon laajennuksissa ja korjauksissa, tästä on aikaisemmin ollut täällä juttua, linkkejä en säästänyt. Siis periaate on oltava, että ydinperheen tukien olisi mentävä kuitenkin sijaishuollon tukien edellä, eikä niin kuin nyt, kun tilanne on aivan päinvastoin.
Huostaanottoa ei ikinä pidä tehdä vain riittämättömien asumisolojen tai köyhyyden takia, se ei tee huostaanottoa lailliseksi, jos lainmukaisia tukia ja palveluja ei ole tarjota. Silloin on vika kunnan taloudenpidossa, ei perheessä, eikä ketään lasta pidä rankaista sellaisesta tilanteesta. Siis tämän on oltava perusperiaate ja jos remonttiin ei ole varaa, on tarjottava vuokra-asuntoa ensisijaisesti ennen huostaanottoa.
Koulusta asiattomin perustein tehtyjä huostaanottoja on paljon ja siinä vain yksi alue turhista huostaanotoista. Kun pelkästään lastensuojelun asiakkuuteen on ohjattu laittomin perustein, ei kenelläkään, siis ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole todellista aihetta ylvästellä sillä, että on pystynyt kasvattamaan lapsensa ilman sosiaalitoimen tukea. Näissä asioissa kun ei aina vanhempien kyvyllä ja kasvatushalukkuudella ole aikoihin ollut mitään tekemistä huostaanoton kanssa.
Mutta palstaa jo vuosia silloin tällöin seuranneena olen pannut merkille, että ilkeily aktivoituu aina, jos mediassa asiat liikahtavat piirun eteenpäin tai joku kertoo asiastaan perustellun ja valitusviranomaisissa läpimenneen tapauksen. Ne todistavat palstan kirjoitusten puolesta ja se näyttää olevan eräälle henkilölle varsin sietämätön tilanne.
jatkat edelleen kasvattamistasi.
ja tietenkin ilman mitään ja minkaalaista yhteiskunnan tarjoamaa lakisääteistä palvelua?
Päivähoitoa, terveydenhoitoa, opetusta, harrastuksia; uimahallia, kirjastoa, liikunta- ja urheilusaleja tms. Rauhassa vaan jatkele elämääsi kasvattamiesi lasten kanssa.
Sossu on vain yksi osa tämän yhteiskunnan tarjoamista ja lakisääteisten palveluiden järjestäjistä.
Kannattaa se pitää mielessä, arvostellessa toisten ihmisten elämää ja elinoloja.
Myös sitä lasten kasvattamista.
Siis mitä ihmeen puusilmiä on palsta pullollaan?
Kirjoitin, etten ole tarvinnut SOSSUA lasteni kasvatukseen. En puhunut yhteiskunnasta yleensä, vaan sosiaaliviranomaisista / lastensuojelusta. Luette näköjään mitä haluatte. Ei ihme ettette tule toimeen ihmisten kanssa kun tuolla tavoin laitatte sanatkin suuhun.
halveksuvasi henkilöitä, jotka olisivat selvinneet talkoilla vaikeasta tilanteesta. Talkoisiin ei tarvita sossuja, mutta sinusta sekin oli halveksittavaa. Muuta Ameriikkaan, sillä siellä teitääkseni arvostetaan kaltaisiasi "kaikesta yksin selviävää", mahtavaa SUURTA rantta-akkaa.
Kuka olisi tarvinnut sossua lasten aksvatukseen. Eiköhän sossut tarvi näitä perheitä elättääkseen itsensä, ja sekin valheella. Verinen on sossujen leipä!
että ei tulla toimeen ihmisten kanssa :D
Puusilmäisiä väitteitä ovat aina omat kirjoituksesi pullollaan, kuten nytkin.
Rantta-akan ilkeily alkaa aina edellä mainituissa tilanteissa, hän ei siedä mitään palstan kirjoituksille tukevaa lehdistökirjoittelua. Samoin hän raivostuu aina, kun joku perustellusti esittää kertomuksen laittomasta huostaanotosta.. Viime laman jälkeen ei tosiaan kenelläkään, ei siis kellään ole ollut aihetta ylvästellä, että "olen onnistunut kasvattamaan lapseni ilman sossua".
Ihmiset voidaan laittomastikin vetää lastensuojelun asiakkaaksi ja sen jälkeen monessa toimistossa perheen kohtalo on arpaonnea. Ei ole kiinni vanhempien yhteistyöhalusta tai kyvystä lapsensa kasvattamiseen. Suurin ratkaiseva tekijä on sen jälkeen oma asuinkunta. Seuraavaksi ratkaisee sossun persoona, minkälaisen henkilön arpa on kohdallesi heittänyt.
No, meillä esim. on ollut nyt sellainen tilanne, että toisen vanhemman yrityksellä (siis yhden ihmisen pikkuruinen toiminimi-firma) onkin ollut nyt yllättäen sellainen kausi, että töitä ei olekaan ollut entiseen malliin.
Firmalla ei siis yllättäen ollutkaan enää yhtään töitä (loppuvuodesta oli yksi keikka), vaikka alunperin piti olla (muualtakaan tämä toinen puolisko ei töitä saa), tilanne tuli vähän puun takaa, näytti taannoin aivan toiselta.
Itsekään en ole ollut viime kuukausina, syystä ja toisesta, kodin ulkopuolella töissä. Olen sairastellut paljon ja siihen on mennyt myös rahaa.
Minulla sattui kuitenkin olemaan säästöjä, jotka oli alunperin tarkoitus kylläkin käyttää ihan muuhun tarkoitukseen, mutta nyt ovat menneet tähän peruselämiseen (ei mitään leveää elämää) ja terveydenhoitokuluihin, viimeistä penniä myöten.
Laskut on kuitenkin edelleen maksettava ja ruokaa perheelle saatava, joten menin lopulta sossuun.
Yhteiset kuukausitulomme olivat tässä kuussa todella olemattomat, laskuja kuitenkin sattumoisin juuri kaikki suuret perusjutut kasaantuneena yhteen sumaan.
Veromätkyeriä vielä viime vuodelta, yrityksen laskuja jne...(asuntolainaa ei onneksi enää ole).
Yrityksen laskujahan ei kuitenkaan oteta sossussa huomioon.
Töitä on kuitenkin luvassa viimeistään keväällä, kun yksi suuri projekti alkaa, joten firmaa ei kannata lopettaakaan ja elämää pistää muutenkaan uusiksi mihinkään suuntaan.
Sossusta ei kuitenkaan herunut kuin todella naurettava summa, kun yrittäjiähän ei auteta mitenkään (ja ilmeisesti omassa talossa maaseudulla asuvakin on jossain mielessä eriarvoisessa asemassa, ainakin sähkölaskun osalta) ja sosiaaliluottoakaan meidän kunta ei näköjään tunne.
Tiedän tarveharkintaista saatavan joissain tilanteissa, mutta tämä ei ilmeisesti ole sellainen, oli sitten perheen ruokarahatilanne pakollisten laskujen (kun niitäkään ei voi siirtää ikuisuuksia eteenpäin) jälkeen mitä hyvänsä.
Viimevuonna Porvoossa aikuissosiaalityönjohtaja Anne Green antoi pikalliselle lehdelle lausunnon miten köyhyys ajaa lapsia huostaan.
Ainiskin kyseisellä paikkakunnalla ei lapsiperheiden kannata hakea apua paikallisesta sosiaalitoimesta koska hyvin pian joutuu lastensuojelun asiakkaiksi.Asiakkaaksi joutuneet sitten saavat niskaansa mitä kummallisempia rekisteritietoja sekä asiatonta kohtelua muutenkin.
Mikä pahinta kyseisellä paikkakunnalla,jos menet valittamaan asioista saat kostoksi mitä iljettämimpiä syytöksiä kostoksi mitkä ei perustu minkäänlaiseen totuuteen vaan virkamiesten oletukseihin,eli heidän iljettäviin ajatuksiinsa.
Parempi olla köyhä kun sossujen ahdistama.
moni allekirjoittaa nykyisessä lastensuojelun alennustilassa hyvin mielellään.
Parempi olla vaikka miten köyhä kuin olla riippuvainen sosiaalitoimesta, etenkin lastensuojelusta.
Lastensuojelua karttaakseen moni vanhempi jättää oman aterian syömättä ja antaa sen lapsilleen, että ei vahingossakaan tarvitse lastensuojelun asiakkuuteen alistua.
Ei tämä tietysti oikein ole, eikä lakien mukaistakaan, itse asiassa suuria häpeä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Emme me turhaan ole saaneet ihmettelyä ja huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeustahoilta suurista huostaluvuista ja lapsiperheiden köyhtymisestä.
Saa nähdä, miten kauan poliitikkojen omatunto antaa periksi sallia tilanteen jatkua nykyisellään. Nythän on luokkayhteiskunnan rakentamishurmiossa ja itsekkäässä rahanahneudessa unohdettu inhimillisyys monessa asiassa täysin. Miksi piti romuttaa toimivat sosiaalihuolto ja julkinen terveyshuolto? Lapset tästä eniten kärsivät, siksi tulevaisuuden toivojemme ala-arvoinen kohtelu on niin käsittämätöntä.
Tämä ei vielä ole ollut täällä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/02/1052123
Suomessa yli 150 000 lasta elää köyhyydessä MTV3 Katsomo
Julkaistu 08.02.2010 18:33 (päivitetty 19:57)
Kuva: Kirkkopalvelu
MTV3 - Outi Airola
Tänään käynnistynyt Yhteisvastuu-keräys nostaa esiin suomalaisten lapsiperheiden ahdingon. Suomessa yli 150 000 lasta elää köyhyydessä ja kymmenet tuhannet perheet jonottavat kirkon ruoka-apua. Suurin syy ongelmiin on perhettä kohdannut työttömyys.
- Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet ja lapsiperheiden tuet ovat jääneet jälkeen muusta tulokehityksestä. Lapsiköyhyys on kolminkertaistunut 90-luvulta lähtien. Viime vuoden aikana jyrkästi lisääntynyt työttömyys ja yleinen talouden taantuma toivat lisää vaikeuksia, totesi keräyksen suojelija, tasavallan presidentti Tarja Halonen eilisessä puheessaan.
Köyhyydessä eläville perheille kuntien sosiaalitoimesta ei ole useinkaan apua, joten kirkon diakoniatoimistot ovat ruuhkautuneet pienissäkin kaupungeissa. Seurakunnat jakavat kaikkein vaikeimmassa tilanteissa oleville muutaman kympin ostokortteja ruokakauppaan.
Yhteisvastuun tämänvuotinen ulkomaankohde on Haiti, joka valittiin avustuskohteeksi jo ennen tuhoista maanjäristystä.
Katso Outi Airolan raportti Kokkolasta
Soita
Pysäytä
Seitsemän Uutiset (8.2.)