oikeuteen. Tässä itse kullekkin mietittävää.
Harkintaa vihjetietojen käyttöön
Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio pitää poliisin vaitiolo-oikeutta vihjetietojen antajasta ongelmallisena muun muassa, koska sen käytölle ei ole asetettu edellytyksiä ja se voidaan murtaa vain tuomioistuimessa. Vaikka vihjetietojen hankkiminen on Raution mukaan poliisitoiminnassa sinänsä perusteltua, niiden käyttöön voi liittyä tärkeitä periaatteellisia ongelmia. Näin on esimerkiksi, jos vihjetietoja käytetään pakkokeinon perusteena ja asian myöhemmät vaiheet (käy esimerkiksi ilmi, ettei rikosta ole tehty) antavat perustellun aiheen epäilyyn väärästä ilmiannosta, mutta vihjetietoja ja niiden antajaa ei katsota voitavan epäillylle paljastaa.
Apulaisoikeusasiamiehellä oli tutkittavana tapaus, jossa poliisi oli saamansa vihjetiedon perusteella käynnistänyt esitutkinnan ja mm. tehnyt kotietsinnän kantelijan luona. Sittemmin esitutkinta oli lopetettu, koska ei ollut saatu näyttöä rikoksesta. Epäilty teki rikosilmoituksen väärästä ilmiannosta ja vaati saada tietää vihjetiedon antajan henkilöllisyyden. Tämä tutkinta lopetettiin, kun vihjetiedon saanut poliisimies kieltäytyi paljastamasta tietolähdettään ja kun tutkinnanjohtaja arvioi, ettei ollut syytä epäillä, että kukaan olisi tahallaan väittänyt kantelijan syyllistyneen rikokseen.
Apulaisoikeusasiamies Rautio antoi kotietsinnästä päättäneelle nimismiehelle huomautuksen, koska kotietsinnälle laissa asetetut edellytykset eivät olleet täyttyneet, vaikka vihjetiedotkin otettiin huomioon.
Apulaisoikeusasiamies totesi myös, että kantelija ei ole itse voinut arvioida väärän ilmiannon esitutkinnan lopettamista ja kotietsintää koskevien päätösten oikeellisuutta, kun vaitiolo-oikeuden käyttämisestä johtuen osa keskeisistäkin päätösperusteista jää häneltä piiloon. Yksityisen kansalaisen mahdollisuudet omassa asiassaan itse kontrolloida tällaisen vaitiolo-oikeuden käyttöä tai esimerkiksi itse saattaa asia oikeuskäsittelyyn ovat käytännössä olemattomat, kun vaitiolo-oikeutta ei voida esitutkinnassa murtaa. Vihjetietojen käyttö ei tietenkään ole kiellettyä esimerkiksi pakkokeinojenkaan perusteena, mutta niitä käytettäessä tulee pitää mielessä poliisin toiminnan (ainakin asianosaisille) perusteltavuuden vaatimukset. Jos vihjetietoja käytetään muuhun kuin tutkinnan suuntaamiseen, tulisi poliisin olla lähtökohtaisesti valmis siihen, että vihjetiedon antajan henkilöllisyys voidaan joutua paljastamaan.
Apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan oikeusvaltiossa voi olla salaisiin perusteisiin pohjautuvaa toimivallan käyttöä vain hyvin rajoitetusti ja silloinkin vain kun siitä on nimenomaisesti ja muutoinkin asianmukaisesti lailla säädetty. Pakkokeinon kohteen tulisi saada tietää, mitkä ovat ne tosiseikat, joiden perusteella pakkokeinoa on käytetty. On ymmärrettävää, että kaikkea tietoa ei voida aina antaa, mutta esimerkiksi vähintään pakkokeinon käytön kynnyksen ylittymisen tulee olla asianosaisille perusteltavissa.
Apulaisoikeusasiamies Rautio saattoi sisäasiainministeriön harkittavaksi, olisiko poliisilain 44 §:n poliisin vaitiolo-oikeutta koskevaa, hyvin väljää säännöstä aihetta tarkistaa.
Lisätietoja antaa vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki
Harkintaa vihjetietojen käyttöön
Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio pitää poliisin vaitiolo-oikeutta vihjetietojen antajasta ongelmallisena muun muassa, koska sen käytölle ei ole asetettu edellytyksiä ja se voidaan murtaa vain tuomioistuimessa. Vaikka vihjetietojen hankkiminen on Raution mukaan poliisitoiminnassa sinänsä perusteltua, niiden käyttöön voi liittyä tärkeitä periaatteellisia ongelmia. Näin on esimerkiksi, jos vihjetietoja käytetään pakkokeinon perusteena ja asian myöhemmät vaiheet (käy esimerkiksi ilmi, ettei rikosta ole tehty) antavat perustellun aiheen epäilyyn väärästä ilmiannosta, mutta vihjetietoja ja niiden antajaa ei katsota voitavan epäillylle paljastaa.
Apulaisoikeusasiamiehellä oli tutkittavana tapaus, jossa poliisi oli saamansa vihjetiedon perusteella käynnistänyt esitutkinnan ja mm. tehnyt kotietsinnän kantelijan luona. Sittemmin esitutkinta oli lopetettu, koska ei ollut saatu näyttöä rikoksesta. Epäilty teki rikosilmoituksen väärästä ilmiannosta ja vaati saada tietää vihjetiedon antajan henkilöllisyyden. Tämä tutkinta lopetettiin, kun vihjetiedon saanut poliisimies kieltäytyi paljastamasta tietolähdettään ja kun tutkinnanjohtaja arvioi, ettei ollut syytä epäillä, että kukaan olisi tahallaan väittänyt kantelijan syyllistyneen rikokseen.
Apulaisoikeusasiamies Rautio antoi kotietsinnästä päättäneelle nimismiehelle huomautuksen, koska kotietsinnälle laissa asetetut edellytykset eivät olleet täyttyneet, vaikka vihjetiedotkin otettiin huomioon.
Apulaisoikeusasiamies totesi myös, että kantelija ei ole itse voinut arvioida väärän ilmiannon esitutkinnan lopettamista ja kotietsintää koskevien päätösten oikeellisuutta, kun vaitiolo-oikeuden käyttämisestä johtuen osa keskeisistäkin päätösperusteista jää häneltä piiloon. Yksityisen kansalaisen mahdollisuudet omassa asiassaan itse kontrolloida tällaisen vaitiolo-oikeuden käyttöä tai esimerkiksi itse saattaa asia oikeuskäsittelyyn ovat käytännössä olemattomat, kun vaitiolo-oikeutta ei voida esitutkinnassa murtaa. Vihjetietojen käyttö ei tietenkään ole kiellettyä esimerkiksi pakkokeinojenkaan perusteena, mutta niitä käytettäessä tulee pitää mielessä poliisin toiminnan (ainakin asianosaisille) perusteltavuuden vaatimukset. Jos vihjetietoja käytetään muuhun kuin tutkinnan suuntaamiseen, tulisi poliisin olla lähtökohtaisesti valmis siihen, että vihjetiedon antajan henkilöllisyys voidaan joutua paljastamaan.
Apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan oikeusvaltiossa voi olla salaisiin perusteisiin pohjautuvaa toimivallan käyttöä vain hyvin rajoitetusti ja silloinkin vain kun siitä on nimenomaisesti ja muutoinkin asianmukaisesti lailla säädetty. Pakkokeinon kohteen tulisi saada tietää, mitkä ovat ne tosiseikat, joiden perusteella pakkokeinoa on käytetty. On ymmärrettävää, että kaikkea tietoa ei voida aina antaa, mutta esimerkiksi vähintään pakkokeinon käytön kynnyksen ylittymisen tulee olla asianosaisille perusteltavissa.
Apulaisoikeusasiamies Rautio saattoi sisäasiainministeriön harkittavaksi, olisiko poliisilain 44 §:n poliisin vaitiolo-oikeutta koskevaa, hyvin väljää säännöstä aihetta tarkistaa.
Lisätietoja antaa vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.