14.2.10 teema klo18

oon kattonu parikin kertaa. löytyy aika monesta kirjastostakin toi:) nii, no leffa on tolta aikakaudelta ja näkyyhän se siinä. musta se oli koskettava, ja siks hyvä..

movie kirjoitti:

oon kattonu parikin kertaa. löytyy aika monesta kirjastostakin toi:) nii, no leffa on tolta aikakaudelta ja näkyyhän se siinä. musta se oli koskettava, ja siks hyvä..

Voihan olla kiinnostavaakin nähdä, miten aihetta on käsitelty tuona aikana. Tai no tietäähän sen periaatteessa miten, mutta mutta... mulle tuli yllätyksenä, että aihetta on tuona aikana edes käsitelty elokuvissa. Luulin, että homoseksuaalisuus on ollut sellainen tabu, ettei siitä ole haluttu puhua ollenkaan.

Cissa- kirjoitti:

Voihan olla kiinnostavaakin nähdä, miten aihetta on käsitelty tuona aikana. Tai no tietäähän sen periaatteessa miten, mutta mutta... mulle tuli yllätyksenä, että aihetta on tuona aikana edes käsitelty elokuvissa. Luulin, että homoseksuaalisuus on ollut sellainen tabu, ettei siitä ole haluttu puhua ollenkaan.

Youtubessa löytyy näköjään tuo kyseinen juttu.

oli erikoinen ja intensiivinen. Toisaalta siinä oli jotain epäuskottavaa ja kömpelöä. Vai oliko kyse siitä, että tuona aikana ei ollut muita keinoja käsitellä lesboutta?
En nähnyt elokuvaa aivan alusta, mutta oli kummallista että pieni tyttö oli pistetty olemaan niin kertakaikkisen katala ja ilkeä. Annettiinko ihan alussa vihje siihen, mistä tuon ajan pikkutyttö olisi edes saanut päähänsä että opettajat tekisivät jotain ns. luonnotonta?
Lopussa aloin jo aavistaa että se vaalea opettajatar eli lesbonainen tekee itsemurhan. Voin ymmärtää ratkaisun sinänsä tuona aikana, hän oli ilman mitään viiteryhmää ja halveksunnan kohteena. Mutta tavassa jolla hän itsemurhan teki ja jolla se osoitettiin elokuvassa oli jotain karmivaa. Loppukohtauksessa ei ollut minun mielestäni surun tunnetta vaan paljon julmuutta. Hirttäminen on ollut teloitustapana halveksuntaa kuvaava ja tässä siis lesbonainen tuli hirtetyksi yhteisön ja aikakauden toimesta. Olisin toivonut loppukohtaukseen jotain pientä ja inhimillistä, yksittäisen ihmisen näkökulmaa.
Lesbous siis oli todella ilmiö tuona aikana eikä yksittäisen ihmisen ominaisuus? Samalla tavalla kuin ilkeys oli istutettu pikkutyttöön jotenkin luonnottomalla tavalla?

Lumi Pumi kirjoitti:

oli erikoinen ja intensiivinen. Toisaalta siinä oli jotain epäuskottavaa ja kömpelöä. Vai oliko kyse siitä, että tuona aikana ei ollut muita keinoja käsitellä lesboutta?
En nähnyt elokuvaa aivan alusta, mutta oli kummallista että pieni tyttö oli pistetty olemaan niin kertakaikkisen katala ja ilkeä. Annettiinko ihan alussa vihje siihen, mistä tuon ajan pikkutyttö olisi edes saanut päähänsä että opettajat tekisivät jotain ns. luonnotonta?
Lopussa aloin jo aavistaa että se vaalea opettajatar eli lesbonainen tekee itsemurhan. Voin ymmärtää ratkaisun sinänsä tuona aikana, hän oli ilman mitään viiteryhmää ja halveksunnan kohteena. Mutta tavassa jolla hän itsemurhan teki ja jolla se osoitettiin elokuvassa oli jotain karmivaa. Loppukohtauksessa ei ollut minun mielestäni surun tunnetta vaan paljon julmuutta. Hirttäminen on ollut teloitustapana halveksuntaa kuvaava ja tässä siis lesbonainen tuli hirtetyksi yhteisön ja aikakauden toimesta. Olisin toivonut loppukohtaukseen jotain pientä ja inhimillistä, yksittäisen ihmisen näkökulmaa.
Lesbous siis oli todella ilmiö tuona aikana eikä yksittäisen ihmisen ominaisuus? Samalla tavalla kuin ilkeys oli istutettu pikkutyttöön jotenkin luonnottomalla tavalla?

"Olisin toivonut loppukohtaukseen jotain pientä ja inhimillistä, yksittäisen ihmisen näkökulmaa."

Onnellisen lopun? Mikä olisi ollut onnellinen loppu, yhteisö olisi parantunut pakkomielteestänsä laittaa ihmisiä ojennukseen ja olisivat hyväksyneet yksinäisen opettajan joka haaveilee parhaasta ystävästänsä.

Epäuskottava onnellinen loppu, heistä olisi tullut rakastavaisia tai edes parhaista parhaimpia ystäviä paikassa, joka heidät hylkäsi ja tuomitsi julkisesti. Siis heiltä olisi odotettu nykyaikaisia keinoja oman tilan ottamiseksi ja heidän olisi pitänyt haastaa yhteisö ajattelemaan mitä tekevät ja tuomitsemaan vastavuoroisesti heidän toimet jyrkästi, mitä te olette meidän elämään puuttumaan!

Edes lääkärimies, vaikka kuinka yritti hyväsydämmisyyttään auttaa, ei pystynyt mitään yhteisön painostusta vastaan tekemään. Voiko todellisuudessa tehdä mitään lukkiutuneita ihmisiä vastaan, voi tietysti, mutta heiltä on turha odottaa yhteisön jäseneksi hyväksymistä, heille pitää vain tehdä tiettäväksi tietyt periaatteet.

Totta, elokuva teki sellaisen loppuratkaisun, joka tavallaan kuvastaa sen aikakauden ratkaisumalleja ja sitä, mitä salaa yhteisö toivoo "luonnottomien" tai yhteisöön hankaustiloja aiheuttavien tekevän, raan itsemurhan.

Kun yhteisöissä on tiukat normit ja mallinnukset, tulee hankaustiloja. Ne, ei poistu sillä, että syyllistetään hankaustilojen tekijät, vaan sillä, että tiedostetaan, että olisko syytä muuttaa omia käsityksiä maailmanmenosta.

Mielenkiintoista olisi tehdä käsikirjoitus eräästä viimeaikojen tositapahtumasta, joka tähän asiaan yllättäen nykyaikanakin liittyy, toiselta osapuolelta en kysy lupaa, laitan sitten postitse valmiin tuotoksen. Joo-o.
Mutta kuka saakaan ilkeän pikkulapsen roolin ja painostava yhteisön umpimielisyyden edustajan roolit. Sitähän voi pohtia jokainen ihan itsekseen.

*syvä huokaus* Tämä on niin todellisuutta vielä nykypäivänäkin... :'( Jos jollakin voi toisen ihmisen nujertaa tai tuhota, niin ruokkimalla tämän häpeän, pelon ja yksinäisyyden tunteita. Ihminen lienee luomakunnassa ainoa olento, joka pystyy sellaiseen julmuuteen... Järkyttävää ja surullista.

SofML kirjoitti:

*syvä huokaus* Tämä on niin todellisuutta vielä nykypäivänäkin... :'( Jos jollakin voi toisen ihmisen nujertaa tai tuhota, niin ruokkimalla tämän häpeän, pelon ja yksinäisyyden tunteita. Ihminen lienee luomakunnassa ainoa olento, joka pystyy sellaiseen julmuuteen... Järkyttävää ja surullista.

Itselleni tuli tuosta aivan eri käsitys. Kysymys näyttää lähinnä olevan syyllistämisestä siitä, että on ns.misfit, sopeutumaton. Se on totta, että kummallista kyllä ja hyvin ristiriitaista se, että ihmisiä todellakin syyllistetään voimakkaasti siitä, etteivät ole halutun kaltaisia ja sen ns.kaltaisuuden voi määritellä kuka tahansa milloin tahansa mistäkin näkökulmasta. Oikeasti ei edes tarvitse olla oikeasti misfit tai omata syytä syyllistämiseen. Niinkuin nykyaikana nyt oikeasti voisi muualla kuin hyvin tiiviissä ja normitetussa yhteisössä edes löytyä syytä syyllistämiseen "sopeutumattomuudesta".

Paradoksaalisesti esim. Johanna Korhonen voi ilmaista tyytymättömyytensä siihen, miten joku audimies haluaa elämänsä elää, joten kyse on juurikin tietynlaisesta syyllistämisestä ja siitä, miten kovasti haluttaisiin että kaikki olisivat juuri "oikeankaltaisia" jne. Puheethan tietysti voi kyseenalaistaa, mutta ihmiset ja elämäntapavalinnat kokonaisuutena, arveluttavilla teillä kuljetaan silloin.

Mutta todellakin jostain syystä nykyaikoina tuo tapa on kuitenkin vain lisääntynyt. Kun tanssija julkaisi teoksensa jossa käsitellään häpeää ja sitä miten yhteisö yrittää häpeän tunteilla esim. hallita naisia (jos siis ei sopeudu normeihin tms. mutta nuohan on täysin ihmisestä itsestä kiinni, miten suhtautuu normeihin ja miten niitä käsittelee jne, kun taasen syyllistämiseen ei ihminen itse pysty samalla tavalla vaikuttamaan, syyllistämismekanismi vaatii sen käyttäjältä aktiivisuutta, normit ovat paikoillaan pysyviä ja niihin vetoamalla on yritetty ns.hallita, niinkauan kunnes niitä rikotaan tai laajennetaan), niin kyllä silloinkin tuli todettua, että kysymys nykyaikana on enemmänkin syyllistämiskulttuurin kasvusta.

SofML kirjoitti:

*syvä huokaus* Tämä on niin todellisuutta vielä nykypäivänäkin... :'( Jos jollakin voi toisen ihmisen nujertaa tai tuhota, niin ruokkimalla tämän häpeän, pelon ja yksinäisyyden tunteita. Ihminen lienee luomakunnassa ainoa olento, joka pystyy sellaiseen julmuuteen... Järkyttävää ja surullista.

Sanon vielä tämän, että vähän jopa harmittaa tuo asenne, että käännetään tuo yhteisön paine ja normitusten ns.noudattamisvaatimus ihmisen omaksi ongelmaksi, eikä olla edes valmiit kyseenalaistamaan kyseenalaisia normeja, jos ne sellaisiksi koetaan.

Koetteko niin, että yhteiskunnassamme on muka edelleen normitus sellainen, että yhteisö (siis suuri yleisö, joka siitä normista saa oikeutuksen teolleen) tuhahtelee ja sormella osoittelee avoimesti lesboja ja homoja? Mielästäni meillä ei sellaista normitusta ole, päinvastoin, mutta tietenkin yksittäiset ihmiset syyllistämismekanismia käyttävät omien tapojen ja arvostuksien mukaisesti yhä edelleen paikka paikoin.

Ja koetteko myös niin, että yhteisö ja sen luoma normituspaine aiheuttaa teille häpeää tms. tunteita, koska ette vastaa ihannekuvaa ja miksi niin? Kuka sanoo, että on yleinen ihannekuva ihmisestä, sitäkö ei pääse pakoon olemalla vapaassa yhteiskunnassa oma itsensä, koska normit ovat liian tiukat? Ei siltä vaikuta.

Vai tunnetteko lähinnä ketutusta sen suhteen, että jotkut voivat teitä syyllistää siitä, että valintanne on mikä on, mutta heillä ei kuitenkaan ole yhteisön normia takanaan, joka vahvistaisi heidän sanomisiaan, ovathapan vain röyhkeitä toisen elämään tunkeutujia.

Nuo on eriasioita ja aiheuttavat eri tuntemuksia eri syistä johtuen. Mutta jos asioita ei kyseenalaista, niin eihän mikään muutu.

SofML kirjoitti:

*syvä huokaus* Tämä on niin todellisuutta vielä nykypäivänäkin... :'( Jos jollakin voi toisen ihmisen nujertaa tai tuhota, niin ruokkimalla tämän häpeän, pelon ja yksinäisyyden tunteita. Ihminen lienee luomakunnassa ainoa olento, joka pystyy sellaiseen julmuuteen... Järkyttävää ja surullista.

Käsittelet todellakin asiaa omituisesti. Ruokkimalla toisen tiettyjä tunteita? Tuo oletus pitää sisällään sen, että ihminen jo valmiiksi omaisi tuollaisia tunteita, koska on lesbo ja lesbot noin tuntevat tässä suvaitsemattomassa yhteiskunnassa jossa määritellään tiukasti minkälainen ihmisten kuuluisi olla ja häpeävät itseään sen takia etteivät täytä määrittelyitä?

Lesbous on kamalaa, lesbous on syy häpeämiseen? Eikö tuo ole sinun oma määritelmäsi, eikä tule ulkopuolelta. Asetat siis automaattisesti lesbous vastaan normitatiivisen heterouden, käsite mikä on väljä tämäpäivänä.

Mikä sitten on ongelma nykyaikana, jos paineistusta olla heteronormatiivinen ei yhteisössä ole?

Eikö se ole käänteinen ongelma nykypäivänä. On ihmisiä, jotka haluavat määritellä ihmisiä tiukasti sairaalla tavalla, kuten elokuvassa, levittävät samalla tavalla huhua, että joku on lesbo ja se on kovin ihmeellistä?

Tuo huhun levittäjä haluaa nähdä jonkun lesbona ja sitä sairaan itsepintaisella tavalla hokee ja jos ihminen ei sitä määritelmää koe omakseen tai ei käyttäydy taasen sen sairaan levittäjän kuvittelemalla tavalla, vika on siinä ettei ole omaksunut lesbonormatiivisuuden tiukkaa määritelmää, on siis vääränlainen?
Kun siis ei täytä stereotyypittelyä, tarkoittaa se sairaassa mielessä sitä, ettei ihminen ole omaksunut oikeaa tapaa olla lesbo tai hänen täytyy hävetä sitä, koska ei täytä toisen oletuksia oikeankaltaisuudesta?

Joku siis haluaa, että joku toinen olisi tietynkaltainen ja jos toista ei pystykään yksiselitteisesti määrittelemään, alkaa huhut ja hullu käyttäytyminen toisen ympärillä.

Joku siis vain yksinkertaisesti haluaa päättää toisen puolesta miten elämää pitäisi elää ja miltä sen pitäisi ulospäin näyttää, siis menevät sairaalloisella tavalla normittamaan ihmisiä ja antavat ymmärtää, että tuossa ja tuossa on jotain vikaa, koska eivät toimi tai näytä heidän luoman normituksen mukaisilta.

Vain sairas ihminen toimii noin, kuten elokuvassa, siinähän yhteisö ja sen jäsenet joutuivat toimimaan aivopestyinä huhujen takia ja menivät vähän tahtomattaankin mukaan hylkäämään toiset, koska paineistus huhujen levittäjän taholta oli kova, eivätkä halunneet toimia omantuntonsa mukaisesti, vaan noudattivat yhteisön normitusta.

Miksi nykypäivänä toisten lesbous on ihmettelyn aihe ja toisten ei? Varmaan siksi, että sitä käytetään sillätavalla, että halutaan määritellä ihmisiä, jotka eivät lesboja ole, lesboiksi tiettyjen asioiden vuoksi.
Ovat siis kuin ennenvanhaan niitä, jotka toisten elämään puuttuivat ja kokivat oikeutuksenaan väittää toisen olevan poikkeava, nythän tuota poikkeavuutta etsitään siltä akselilta, että miksi et ole lesbo.

Yhteenaikaan lesboyhteisön suurin ajanviete, sen ja sen täytyy olla lesbo, täytyy olla lesbo, nyt kun eivät enää tarvitse yhtäpaljon julkisia esikuvia, jotka heidän puolestaan rikkoisivat heteronormatiivisuutta, osaavat lesbotkin jättää ihmisiä rauhaan kuvitelmiltaan ja järjettömiltä pakkomielteidensä hokemisilta. Kysehän tuosta on vain siitä, että uskottelevat itselleen, että muut eivät ole julkisia lesboja sen takia, että yhteisö tuottaa ruokkivia vaikeuksia asian kanssa painiskeleville.

Vaikka totuus varmaankin on se, ettei ihmiset enää lyö niin lukkoon määritelmiään siitä, miten itseään pitäisi ilmentää tässä elämässä. Sairaat hullut puuttuu aina toisten elämään kuvittelemalla, että he saavat sen päättää toisten puolesta.

jdkaieh kirjoitti:

Käsittelet todellakin asiaa omituisesti. Ruokkimalla toisen tiettyjä tunteita? Tuo oletus pitää sisällään sen, että ihminen jo valmiiksi omaisi tuollaisia tunteita, koska on lesbo ja lesbot noin tuntevat tässä suvaitsemattomassa yhteiskunnassa jossa määritellään tiukasti minkälainen ihmisten kuuluisi olla ja häpeävät itseään sen takia etteivät täytä määrittelyitä?

Lesbous on kamalaa, lesbous on syy häpeämiseen? Eikö tuo ole sinun oma määritelmäsi, eikä tule ulkopuolelta. Asetat siis automaattisesti lesbous vastaan normitatiivisen heterouden, käsite mikä on väljä tämäpäivänä.

Mikä sitten on ongelma nykyaikana, jos paineistusta olla heteronormatiivinen ei yhteisössä ole?

Eikö se ole käänteinen ongelma nykypäivänä. On ihmisiä, jotka haluavat määritellä ihmisiä tiukasti sairaalla tavalla, kuten elokuvassa, levittävät samalla tavalla huhua, että joku on lesbo ja se on kovin ihmeellistä?

Tuo huhun levittäjä haluaa nähdä jonkun lesbona ja sitä sairaan itsepintaisella tavalla hokee ja jos ihminen ei sitä määritelmää koe omakseen tai ei käyttäydy taasen sen sairaan levittäjän kuvittelemalla tavalla, vika on siinä ettei ole omaksunut lesbonormatiivisuuden tiukkaa määritelmää, on siis vääränlainen?
Kun siis ei täytä stereotyypittelyä, tarkoittaa se sairaassa mielessä sitä, ettei ihminen ole omaksunut oikeaa tapaa olla lesbo tai hänen täytyy hävetä sitä, koska ei täytä toisen oletuksia oikeankaltaisuudesta?

Joku siis haluaa, että joku toinen olisi tietynkaltainen ja jos toista ei pystykään yksiselitteisesti määrittelemään, alkaa huhut ja hullu käyttäytyminen toisen ympärillä.

Joku siis vain yksinkertaisesti haluaa päättää toisen puolesta miten elämää pitäisi elää ja miltä sen pitäisi ulospäin näyttää, siis menevät sairaalloisella tavalla normittamaan ihmisiä ja antavat ymmärtää, että tuossa ja tuossa on jotain vikaa, koska eivät toimi tai näytä heidän luoman normituksen mukaisilta.

Vain sairas ihminen toimii noin, kuten elokuvassa, siinähän yhteisö ja sen jäsenet joutuivat toimimaan aivopestyinä huhujen takia ja menivät vähän tahtomattaankin mukaan hylkäämään toiset, koska paineistus huhujen levittäjän taholta oli kova, eivätkä halunneet toimia omantuntonsa mukaisesti, vaan noudattivat yhteisön normitusta.

Miksi nykypäivänä toisten lesbous on ihmettelyn aihe ja toisten ei? Varmaan siksi, että sitä käytetään sillätavalla, että halutaan määritellä ihmisiä, jotka eivät lesboja ole, lesboiksi tiettyjen asioiden vuoksi.
Ovat siis kuin ennenvanhaan niitä, jotka toisten elämään puuttuivat ja kokivat oikeutuksenaan väittää toisen olevan poikkeava, nythän tuota poikkeavuutta etsitään siltä akselilta, että miksi et ole lesbo.

Yhteenaikaan lesboyhteisön suurin ajanviete, sen ja sen täytyy olla lesbo, täytyy olla lesbo, nyt kun eivät enää tarvitse yhtäpaljon julkisia esikuvia, jotka heidän puolestaan rikkoisivat heteronormatiivisuutta, osaavat lesbotkin jättää ihmisiä rauhaan kuvitelmiltaan ja järjettömiltä pakkomielteidensä hokemisilta. Kysehän tuosta on vain siitä, että uskottelevat itselleen, että muut eivät ole julkisia lesboja sen takia, että yhteisö tuottaa ruokkivia vaikeuksia asian kanssa painiskeleville.

Vaikka totuus varmaankin on se, ettei ihmiset enää lyö niin lukkoon määritelmiään siitä, miten itseään pitäisi ilmentää tässä elämässä. Sairaat hullut puuttuu aina toisten elämään kuvittelemalla, että he saavat sen päättää toisten puolesta.

Nykyaikana kysymys ei ole siitä, onko joku lesbo vai ei, vaan siitä, mitä muut sillä tiedolla tekevät tai mihin sitä tarvitsevat. Tietysti lesbohuhuilla voidaan alkaa hallitsemaan ja rajoittamaan ihmisten elämää, mutta ei todellakaan samassa merkityksessä kuin aikaisemmin. Kysymyshän on enemmänkin siitä, onko ihmisillä yksityisyydensuojaa ja oikeutta määritellä itse itsensä, eikä siitä, onko lesbous yhteisöissä mitenkin käsitelty asia.

Periaatteessa ketkään eivät halua, eivätkä välitä tuollaisista tiedoista, vain ne tarvitsevat sitä, jotka haluavat sitä tietoa hyväksikäyttää ja saada ihminen näyttämään sopivan tilaisuuden tullen väärältä. Sitä siis käytetään aseena toista vastaan. Ja jostain syystä lesbot jopa itse hyväksyvät siis tuon asetelman, että ihmisistä pitää puhua lesboina ja jos he eivät siitä numeroa halua tehdä suuntaan eikä toiseen, se on se ongelma eikä se, että on ihmisiä ja tahoja, jotka käyttävät lesbous huhuja aseena oli ne totta tai ei. Siis raukkamainen asenne normittamisiin, koska ovat omaksuneet sen asenteen, että on hienoa ja suotavaa ja jopa pakottavaa tulla kaapista ulos ja joka käänteessä mainostaa lesbouttaa, kovin vanhanaikainen itsensä julkistamisajatus, vaikkei kukaan oikeasti edes olisi kaapissa.

Jatkavat siis itse tuota typerää oletusta, että lesbous on joku juttu, joka aiheuttaa yhteisön edessä sitä tai tätä. Tuskinpa, vaan se ongelma tulee noilta, jotka lesboutta noin käsittelevät, siis ovat omaksuneet tiettyjen halveksivan asenteen lesbouteen, vaikkei se ole yleinen asenne, mutta miksi ne ongelmantekijät ovat lesbopiiri itse? Halventavat itseään?

jdkaieh kirjoitti:

Käsittelet todellakin asiaa omituisesti. Ruokkimalla toisen tiettyjä tunteita? Tuo oletus pitää sisällään sen, että ihminen jo valmiiksi omaisi tuollaisia tunteita, koska on lesbo ja lesbot noin tuntevat tässä suvaitsemattomassa yhteiskunnassa jossa määritellään tiukasti minkälainen ihmisten kuuluisi olla ja häpeävät itseään sen takia etteivät täytä määrittelyitä?

Lesbous on kamalaa, lesbous on syy häpeämiseen? Eikö tuo ole sinun oma määritelmäsi, eikä tule ulkopuolelta. Asetat siis automaattisesti lesbous vastaan normitatiivisen heterouden, käsite mikä on väljä tämäpäivänä.

Mikä sitten on ongelma nykyaikana, jos paineistusta olla heteronormatiivinen ei yhteisössä ole?

Eikö se ole käänteinen ongelma nykypäivänä. On ihmisiä, jotka haluavat määritellä ihmisiä tiukasti sairaalla tavalla, kuten elokuvassa, levittävät samalla tavalla huhua, että joku on lesbo ja se on kovin ihmeellistä?

Tuo huhun levittäjä haluaa nähdä jonkun lesbona ja sitä sairaan itsepintaisella tavalla hokee ja jos ihminen ei sitä määritelmää koe omakseen tai ei käyttäydy taasen sen sairaan levittäjän kuvittelemalla tavalla, vika on siinä ettei ole omaksunut lesbonormatiivisuuden tiukkaa määritelmää, on siis vääränlainen?
Kun siis ei täytä stereotyypittelyä, tarkoittaa se sairaassa mielessä sitä, ettei ihminen ole omaksunut oikeaa tapaa olla lesbo tai hänen täytyy hävetä sitä, koska ei täytä toisen oletuksia oikeankaltaisuudesta?

Joku siis haluaa, että joku toinen olisi tietynkaltainen ja jos toista ei pystykään yksiselitteisesti määrittelemään, alkaa huhut ja hullu käyttäytyminen toisen ympärillä.

Joku siis vain yksinkertaisesti haluaa päättää toisen puolesta miten elämää pitäisi elää ja miltä sen pitäisi ulospäin näyttää, siis menevät sairaalloisella tavalla normittamaan ihmisiä ja antavat ymmärtää, että tuossa ja tuossa on jotain vikaa, koska eivät toimi tai näytä heidän luoman normituksen mukaisilta.

Vain sairas ihminen toimii noin, kuten elokuvassa, siinähän yhteisö ja sen jäsenet joutuivat toimimaan aivopestyinä huhujen takia ja menivät vähän tahtomattaankin mukaan hylkäämään toiset, koska paineistus huhujen levittäjän taholta oli kova, eivätkä halunneet toimia omantuntonsa mukaisesti, vaan noudattivat yhteisön normitusta.

Miksi nykypäivänä toisten lesbous on ihmettelyn aihe ja toisten ei? Varmaan siksi, että sitä käytetään sillätavalla, että halutaan määritellä ihmisiä, jotka eivät lesboja ole, lesboiksi tiettyjen asioiden vuoksi.
Ovat siis kuin ennenvanhaan niitä, jotka toisten elämään puuttuivat ja kokivat oikeutuksenaan väittää toisen olevan poikkeava, nythän tuota poikkeavuutta etsitään siltä akselilta, että miksi et ole lesbo.

Yhteenaikaan lesboyhteisön suurin ajanviete, sen ja sen täytyy olla lesbo, täytyy olla lesbo, nyt kun eivät enää tarvitse yhtäpaljon julkisia esikuvia, jotka heidän puolestaan rikkoisivat heteronormatiivisuutta, osaavat lesbotkin jättää ihmisiä rauhaan kuvitelmiltaan ja järjettömiltä pakkomielteidensä hokemisilta. Kysehän tuosta on vain siitä, että uskottelevat itselleen, että muut eivät ole julkisia lesboja sen takia, että yhteisö tuottaa ruokkivia vaikeuksia asian kanssa painiskeleville.

Vaikka totuus varmaankin on se, ettei ihmiset enää lyö niin lukkoon määritelmiään siitä, miten itseään pitäisi ilmentää tässä elämässä. Sairaat hullut puuttuu aina toisten elämään kuvittelemalla, että he saavat sen päättää toisten puolesta.

Nykyaika näyttäytyy sellaiselta, että on menty askel pidemmälle kuin aikaisemmin. Aikaisemmin vetosivat siis yleiseen normitukseen, minkälaisia ihmisten oletettiin olevan ja jos sitä normia ei täyttänyt, alkoi juoruilu ja paheksunta.

Nythän tuo ei enää riitä (johtuen osaksi siitä, että normit ovat aika väliä yleisellä tasolla, tietysti on pienempi yhteisöjä, joissa tuo vielä pätee), tällä psykoloimisen aikakaudella on siis astuttu askel vielä syvemmälle ihmiseen ja ruvettu esittämään, että et ajattele oikealla tavalla, et ilmaise tunteitasi oikealla tavalla jne.

Kyse on oikeasti aika järkyttävästä toimintamallista. Siinä astutaan ihmisen alueelle ja sanotaan sormella osoittaen, että sinä tunnet nyt tässä tilanteessa näin ja me muut tunnemme toisinpäin, joten ole hyvä ja muutu tässä tilanteessa tunnetasoltasi samankaltaiseksi. Anteeksi, sanoo toinen, ihanko tosissasi kuvittelet tietäväsi mitä tässä tilanteessa tunnen ja miksi niin tunnen?. Hän vetoaa keskivertoanalyyseihin, joka on tehty pienellä otannalla.

Maria showssa eilen hän totesi kuinka psykologi Tony oli tarkoittanut, että kaikki tunteet ovat oikein ja sallittuja. No, sehän on selvä, tietysti on jotain rajaa sillä, missä ja miten niitä aina ilmaisee. Mutta ongelma ei ole tuo, vaan se lähtökohta esim. miten he lähestyivät Valavuorta edellisessä jaksossa.

Oletus lähtee siis siitä, että Valavuori oli vihantunteessa ja sen takia reagoi niin voimakkaasti Hazardin kirjoitukseen. Niinhän tietysti saattoi olla, mutta on tietysti pöyristyttävää, että psykologi tulee tuollaisia ilmoittamaan, eikä näe sitä alkutilannetta tai osaa sitä alkutilannetta hahmottaa.

Tuliko siis vihantunne ensin, joka purkautui Hazardiin, ja psykologi halusi tulla viisastelemaan ja osoittelemaan ihmistä, katsokaa vihainen ihminen tuossa ja sen takia kertoo meille mielipiteensä?.

Ei siis osaa ymmärtää, että se vihantunne syntyy jostakin toisen teosta ja se tunnetila on todellakin täysin toisarvoinen seikka. Vaikka Valavuori ei edes näyttänyt oikeasti tuntevan vihaa, vaan ärsyyntyneisyyttä toisen röyhkeydestä jota psykologi omalla ylimielisyydellään lisäsi. Jos psykologi olisi psyykannut suorassa lähetyksessä Valavuori ymmärtämään vihantunteensa ja että se on ihan ok, niin mitä sitten, poistaisiko se sen asian käsittelyn minkä takia ihminen mariashowssa oli mielipidettään kertomassa.

Psykologi siis hämärtää sitä itse asian ja teon järkevää käsittelyä. Monesti psykologit suoranaisesti estävät ihmisiä toimimasta ja käyttäytymästä oikein, kun keskittyvät vain siihen miten ihmiset reagoivat ja yrittävät vaikuttaa niihin reagointeihin, mutta eihän ne sitä syytä poista. Menevät perse edellä puuhun.

Uhkakuvia esitettiin Orwellaisesta yhteiskunta, jossa olisi ajatusrikollisia, joita koulutetut ajatuspoliisit systemaattisesti "opettaisivat" ns.ajattelemaan oikein halutuista asioista. Näyttää kuitenkin siltä, että kontrolli tehdäänkin toisten ihmisten kautta ja mennään todellakin myös "tunnerikollisiksi", koska määritellään tarkasti miten ihmisen odotetaan näyttävän tunteitansa tai väitetään tietävänsä mikä on tunnetila tai jopa pitäisi tuntea tietyllä tavalla.

Luodaan siis tunnenormitus ja viedään sen niin pitkälle, että sillä mitä missäkin tilanteessa oletetaan tuntevan, oikeutetaan omat sairaat teot ja jos joudut teon kohteeksi, syy etsitään sinun "väärästä" tunnenormituksesta, koska luodaan luokitus sille, mitkä ovat herkkyys tai kovuus tasot, mitä yhteiskunta hyväksyy ja joita ihmiset laitetaan noudattamaan. Sillä tavalla jatkossakin pystyy joukkoja ohjaamaan suuntaan ja toiseen mielin määrin. Uusi normitustapa.

kdjfjdkfja kirjoitti:

Nykyaikana kysymys ei ole siitä, onko joku lesbo vai ei, vaan siitä, mitä muut sillä tiedolla tekevät tai mihin sitä tarvitsevat. Tietysti lesbohuhuilla voidaan alkaa hallitsemaan ja rajoittamaan ihmisten elämää, mutta ei todellakaan samassa merkityksessä kuin aikaisemmin. Kysymyshän on enemmänkin siitä, onko ihmisillä yksityisyydensuojaa ja oikeutta määritellä itse itsensä, eikä siitä, onko lesbous yhteisöissä mitenkin käsitelty asia.

Periaatteessa ketkään eivät halua, eivätkä välitä tuollaisista tiedoista, vain ne tarvitsevat sitä, jotka haluavat sitä tietoa hyväksikäyttää ja saada ihminen näyttämään sopivan tilaisuuden tullen väärältä. Sitä siis käytetään aseena toista vastaan. Ja jostain syystä lesbot jopa itse hyväksyvät siis tuon asetelman, että ihmisistä pitää puhua lesboina ja jos he eivät siitä numeroa halua tehdä suuntaan eikä toiseen, se on se ongelma eikä se, että on ihmisiä ja tahoja, jotka käyttävät lesbous huhuja aseena oli ne totta tai ei. Siis raukkamainen asenne normittamisiin, koska ovat omaksuneet sen asenteen, että on hienoa ja suotavaa ja jopa pakottavaa tulla kaapista ulos ja joka käänteessä mainostaa lesbouttaa, kovin vanhanaikainen itsensä julkistamisajatus, vaikkei kukaan oikeasti edes olisi kaapissa.

Jatkavat siis itse tuota typerää oletusta, että lesbous on joku juttu, joka aiheuttaa yhteisön edessä sitä tai tätä. Tuskinpa, vaan se ongelma tulee noilta, jotka lesboutta noin käsittelevät, siis ovat omaksuneet tiettyjen halveksivan asenteen lesbouteen, vaikkei se ole yleinen asenne, mutta miksi ne ongelmantekijät ovat lesbopiiri itse? Halventavat itseään?

"Siis raukkamainen asenne normittamisiin..."

Täysin samaa mieltä tuosta. Otetaan liian annettuina asioita, eikä vastusteta ns.vakiintuneita käytäntöjä. Ihminen itse päättää sen, onko proaktiivinen sen suhteen vaikuttaako itse tulevaan, vaiko reaktiivinen ja omaksuu olosuhteet. Olosuhteiden omaksuminen on kovin vaarallista, on sitten pienessä yhteisössä tai isommista kuvioista kyse. Sen huomaa siitä esim. jos jotain tapahtuu, niin toimitaanko mitenkään, vai onko omaksuttu se asenne mitä halutaan ajaa, esim. meillä nyt vaan on tälläinen asenne naisiin tai lesboihin tai kehen tahansa, eikä siis pystytä toimimaan mitenkään, koska se paineistus on siinä ajatuksen sisässä eikä ole halua muuttaa sitä ajatusta, mikä on toiminnan takana ja lähtökohta.

Voisiko siis ihmisillä olla mitään tekemistä toistensa kanssa, jos toinen omaksuu olosuhteet ja menee raukkamaisesti toimimaan ja toinen yrittää toimia omien arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti?. Mahdoton yhtälö. Suuri "massa" vastaan yksilö/yksilöt. Ennenvanhaan varsinkin nuorisi halusi epätoivoisesti olla se yksilö, se misfit kapinallinen, joka oli massoja ja kalkkiintuneita systeemeitä vastaan, nythän tilanne näyttäytyy hullunkuriselta. Kun ajetaan pelko ihmisiin, etteivät kuuluisikaan mihinkään ryhmään, niin menevät todellakin täysin järjenvastaisesti mihin tahansa ryhmään (vaikka olisivat esim.naisia ja lesboja vastaan,silti hakeutuvat heidän piiriin peloissaan..?), joka antaa ymmärtää, että heidän seurassansa ovat suuren massan turvissa. Tämä taatusti estää yksilöllisyyden ja omaperäiset ajatukset ja toiminnat.

Olosuhteiden omaksuja eikä osaa/halua taistella toisen rinnalla, todella säälittävältä näyttäytyy tilanne. Mitäpä sitä pitäisi ajatella ihmisistä tälläisten tapahtumien jälkeen, kun näkee, miten he omaksuivat sen paineistuksen tuosta vaan, mitään vastustelematta, herää tietysti kysymys, mitä sitten olisi tapahtunut jos kukaan ei olisi vastustanut, mitä oikeasti haluttiin ajaa takaa?. No, ei se ketään kiinnosta ja miksi ei kiinnosta, sepä onkin mielenkiintoinen juttu, jota viitsi paljastaa, tulee taas ihmisille pahamieli, kun "heitä" ei hyväksytä varauksetta, tekivät mitä tahansa. "He" samaistuvat toisiinsa, vaikkei asia heitä edes koskisi. Tämä on aika vakava asia tältä kantilta, ei muulta.

Kaiken hyväksyjiksi, sellaiseksi on tämä aikakausi ihmiset tehnyt. Sinä olet tuossa raukkamaisten joukossa, se on se ainoa tosiasia, jolla on merkitystä.

8998 kirjoitti:

Nykyaika näyttäytyy sellaiselta, että on menty askel pidemmälle kuin aikaisemmin. Aikaisemmin vetosivat siis yleiseen normitukseen, minkälaisia ihmisten oletettiin olevan ja jos sitä normia ei täyttänyt, alkoi juoruilu ja paheksunta.

Nythän tuo ei enää riitä (johtuen osaksi siitä, että normit ovat aika väliä yleisellä tasolla, tietysti on pienempi yhteisöjä, joissa tuo vielä pätee), tällä psykoloimisen aikakaudella on siis astuttu askel vielä syvemmälle ihmiseen ja ruvettu esittämään, että et ajattele oikealla tavalla, et ilmaise tunteitasi oikealla tavalla jne.

Kyse on oikeasti aika järkyttävästä toimintamallista. Siinä astutaan ihmisen alueelle ja sanotaan sormella osoittaen, että sinä tunnet nyt tässä tilanteessa näin ja me muut tunnemme toisinpäin, joten ole hyvä ja muutu tässä tilanteessa tunnetasoltasi samankaltaiseksi. Anteeksi, sanoo toinen, ihanko tosissasi kuvittelet tietäväsi mitä tässä tilanteessa tunnen ja miksi niin tunnen?. Hän vetoaa keskivertoanalyyseihin, joka on tehty pienellä otannalla.

Maria showssa eilen hän totesi kuinka psykologi Tony oli tarkoittanut, että kaikki tunteet ovat oikein ja sallittuja. No, sehän on selvä, tietysti on jotain rajaa sillä, missä ja miten niitä aina ilmaisee. Mutta ongelma ei ole tuo, vaan se lähtökohta esim. miten he lähestyivät Valavuorta edellisessä jaksossa.

Oletus lähtee siis siitä, että Valavuori oli vihantunteessa ja sen takia reagoi niin voimakkaasti Hazardin kirjoitukseen. Niinhän tietysti saattoi olla, mutta on tietysti pöyristyttävää, että psykologi tulee tuollaisia ilmoittamaan, eikä näe sitä alkutilannetta tai osaa sitä alkutilannetta hahmottaa.

Tuliko siis vihantunne ensin, joka purkautui Hazardiin, ja psykologi halusi tulla viisastelemaan ja osoittelemaan ihmistä, katsokaa vihainen ihminen tuossa ja sen takia kertoo meille mielipiteensä?.

Ei siis osaa ymmärtää, että se vihantunne syntyy jostakin toisen teosta ja se tunnetila on todellakin täysin toisarvoinen seikka. Vaikka Valavuori ei edes näyttänyt oikeasti tuntevan vihaa, vaan ärsyyntyneisyyttä toisen röyhkeydestä jota psykologi omalla ylimielisyydellään lisäsi. Jos psykologi olisi psyykannut suorassa lähetyksessä Valavuori ymmärtämään vihantunteensa ja että se on ihan ok, niin mitä sitten, poistaisiko se sen asian käsittelyn minkä takia ihminen mariashowssa oli mielipidettään kertomassa.

Psykologi siis hämärtää sitä itse asian ja teon järkevää käsittelyä. Monesti psykologit suoranaisesti estävät ihmisiä toimimasta ja käyttäytymästä oikein, kun keskittyvät vain siihen miten ihmiset reagoivat ja yrittävät vaikuttaa niihin reagointeihin, mutta eihän ne sitä syytä poista. Menevät perse edellä puuhun.

Uhkakuvia esitettiin Orwellaisesta yhteiskunta, jossa olisi ajatusrikollisia, joita koulutetut ajatuspoliisit systemaattisesti "opettaisivat" ns.ajattelemaan oikein halutuista asioista. Näyttää kuitenkin siltä, että kontrolli tehdäänkin toisten ihmisten kautta ja mennään todellakin myös "tunnerikollisiksi", koska määritellään tarkasti miten ihmisen odotetaan näyttävän tunteitansa tai väitetään tietävänsä mikä on tunnetila tai jopa pitäisi tuntea tietyllä tavalla.

Luodaan siis tunnenormitus ja viedään sen niin pitkälle, että sillä mitä missäkin tilanteessa oletetaan tuntevan, oikeutetaan omat sairaat teot ja jos joudut teon kohteeksi, syy etsitään sinun "väärästä" tunnenormituksesta, koska luodaan luokitus sille, mitkä ovat herkkyys tai kovuus tasot, mitä yhteiskunta hyväksyy ja joita ihmiset laitetaan noudattamaan. Sillä tavalla jatkossakin pystyy joukkoja ohjaamaan suuntaan ja toiseen mielin määrin. Uusi normitustapa.

Tunteet tulevat ja menevät mutta käytöstään voi kontrolloida.