Olen tiennyt, että hänellä on toinen, mutta olen niellyt tuon tiedon kokonaisena
sillä pelkään lasteni menettävän isänsä.
En enää välitä siitä, että olen yksinäinen ja kaikki hellyys on muisto vain.
Joskus iltaisin, kun olen pannut lapset nukkumaan, kaipaukseni on niin voimakasta, että olisin valmis lähtemään. mutta kun he heräävät ja näen heidän silmänsä katsovan luottavaisina minuun, jään.
Tajuan miehen naineen minut muista syistä kuin rakkaudesta, vaikka siitä puhui silloin.
Ehkä hän ei ajatellut, että minäkin tarvitsisin rakkaan miehen, joka rakastaa minua.
sillä pelkään lasteni menettävän isänsä.
En enää välitä siitä, että olen yksinäinen ja kaikki hellyys on muisto vain.
Joskus iltaisin, kun olen pannut lapset nukkumaan, kaipaukseni on niin voimakasta, että olisin valmis lähtemään. mutta kun he heräävät ja näen heidän silmänsä katsovan luottavaisina minuun, jään.
Tajuan miehen naineen minut muista syistä kuin rakkaudesta, vaikka siitä puhui silloin.
Ehkä hän ei ajatellut, että minäkin tarvitsisin rakkaan miehen, joka rakastaa minua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
monenlaisia. Itsekin olen eräänlaisessa. Harva on vapaa, ehkä vielä harvempi on onnellinen.
onnellista avioliittoa?
Kaikki alkaa niin korskeasti suurilla häillä ja häälahjoilla suvun katsoessa liikuttuneina ympärillä.
Ja sitten eipä aikaakaan, kun PUHhhhuuu..... kupla puhkeaa.....eikä mitään jää....
Voisi tehdä uudelleen elokuvan "Nykyaika" !
Tiesin vaimoni menot....mutta uskoin ja toivoin kuitenkin ettei minua jättäisi kun meillä on lapsiakin....toisin kävi, annoin hänen kai liikaa kulkea ja niin tässä kävi että yksin jäin.....menetin perheeni, menetin elämäni, menetin kaikki....
Se on aine, joka aiheuttaa hölmöilyä js itsesäälit ksiken päälle,
niin naisille kuin miehillekin.
OUTOA, miten ihmiset suostuvat sitoutumaan alkoholiin!
Siinä menee rahat ja henki, perhe ja lapset!
Vain rumuus jää ja pysyy sekä pahenee.
lauletaan, että
juodaan kaljaa auringon nousuun
elatusmaksut kuitataan loyyo-kupongilla
ja ne verryttelyhousut kuvaavat kaljamahaa, joka ei farkkuja siedä.
Rumuus sen kun lisääntyy!
Nosta kytkintä vitonen päälle ja menoksi .
Lapset ei menetö isää jos hieman edes järkevä.
Muuten kasvaa lapsista tasapainoisia ilman isää
jos niillä on rakastava äiti.
Yksin ilman parisuhdetta ei ole kuolemantuomio
oikeesti aika kivaa tulet sen huomaamaan
Elämä on mahdollisuuksia täynnä , vilkaise nurkan taakse ;D
Sellaista 'kivaa' en halua.
En olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan jos olisin aavistanut tämän.
Nyt en oikein tajua mitä tehdä,
Aloittaja suvaitsee tehdä itsestään marttyyrin. Itseltä ei moinen hillitty kärsimysnäytelmä luonnistuisi. Ottaisin puheeksi miehen kanssa hänen tekosensa ja tekemättä jättämisensä enkä hautoisi niitä vain oman pääni sisällä. En muuta konkreettista neuvoa anna kuin että "ihmistä kohdellaan juuri niin huonosti kuin hän antaa itseään kohdella." Eli jos et yhtään mitään vaadi itsellesi liitossanne, todennäköisesti et yhtään mitään saakaan.
Tai ehkä sittenkin:
Käypä keskustelemassa vaikkapa seurakunnan työntekijän kanssa tai joka tapauksessa pura sydäntäsi jollekulle luotetulle taholle. Hyvä kun tännekin kirjoitit, saat eri näkökulmia.
Mietipä vielä, arvostatko itse itseäsi, rakastatko? Onko joku jo lapsuudessa mitätöinyt sinua, johtuisiko nykyinen tilanteesi jostakin sellaisesta, minkä olet joutunut kokemaan perhepiirissäsi? Ns. sisäinen skriptisi ehkä ehdottaa sinulle osattoman sivustakatsojan osaa, mutta! Sinulla on valta muuttua halutessasi.
tietäisin kyllä mitä tehdä. Asumme minun vanhempieni ostamassa asunnossa, joten pakkaisin hänen matkalaukkunsa ja nostaisin oven ulkopuolelle ja vaihattaisin lukot.
Vanhempieni testamentissa on ehto, joka sulkee hänen avio-oikeutensa eron sattuessa.
Ja se on ihan hyvä, sillä avioliitokeinottelijoita on aivan riittävästi.
Olen itse juristi, ja työtehtäviini on kuulunut tätä joukkiotakin.
Mutta lapseni rakastavat isäänsäkin, se on se pulma. Isänsä luulee etten tiedä. Silti lapset!
En haluaisi repiä heidän maailmaansa kahtia.
katse peiliin, rehellisesti mitä näkyy ? onko úlkonäkösi päässyt " nuutumaan" , usein huomaa vasta valokuvia katsellessaan että hei miksi mä tälläiseltä näytän...omaa kokemusta menneiltä ajoilta ;)
Käy kampaajalla, osta uusia naisellisia sekä alus että päällys vaatteita itsellesi , ota itsellesi omaa aikaa, käy ulkona , jos ei miehesi sitöä sinulle suo, järjestä lapsille turvallinen hoitaja , älä kysele aiihen mieheltäsi lupaa ... Ole hyvän tuulinen ja hymyilevä , hyräilevä... kotosalla, elä kuin sinulla olisi jotain säpinää ;)
Etsi itsellesi ns. turvallista säpinää elämäsi, lähde vaikka jonkun hyvän ystäväsi (sinkkuihmisen) mukaan illanviettoihin , tanssimaan, ristellyille , kylpylään viikonlopuksi, teatterimatka toiseen kaupubkiin, pitäkää saunailtoja , hymyä huuleen ja katse avoimena , jos hyvin käy saattatpa löytää se piankin sen oman miehesi kiinnostuksen takasin sinuun , mutta mieti kuitenkin vielä onko sinulla häntä kohtaan vielä tunteita?
Lapset ei voi olla syy yhdessä eloon, tai nosta kissa pöydälle sano että tiedät... ja aijot itse elää samoin oikeuksin , sano että sinäkin haluat iloa ja hellyyttä elämääsi , jos et sitö kotoa saa omalta ukolta niin joltain toiselta sitten , kyllä niitä miehiä vielä löytyy , jotka kaipaa itselleen luotettavaa kumppania.
Voimia sinulle teitä minkä ratkaisun tahansa se on sinun päätöksesi / elämäsi ei kenenkään muun.
Naisten keskinäinen empatia voi tosiaan antaa voimia
ja auttaa ottaamaan uuden näkökulman elämään, omaani sekä lasten.
Kiitos sinulle, kaikkea hyvää! :)
Vapaa siksi ilmeisesti kun etsin sitä rakkautta en
osaisi enkä pystyisi sitoutumaan jos en rakastaisi .
Ilmeisesti olen täysi idiooti ja tai todella tyhmä ,
kun näin ajattelen.
Täytyy taas nousta huomiseen päivään täysin
yksin , niin kuin olen aina tehnyt .
Voimia sinulle! Päätitpä miten tahansa. Rakkaus on sydämessä eikä se kuole tai häviä - se on tai ei. Sanoisin jotta lähde pois, mutta joskus huonokin suhde on parempi kuin ei suhdetta ensinkään.
Jotkut ihmiset eivät kestä yksinäisyyttä mikä yleensä seuraa eroa. Usein on yhteiset ystävät ja tuttavat jotka kaikkoavat kyllä saman tien kun pariskunta eroo.
Itse sain tietää mieheni petturuudesta kirjeitse. Korjasin sen vitun pyörän ja lähdin saman tien. Lapsista tuli realisteja, fiksuja naisia - ei sen takia tartte miestä kattoo että lapset pärjäisivät. Onneton äiti on lapsille rasite. Päätitpä nyt miten tahansa, se päätös on hyvä. Näin jälkeen päin sanoisin, että ajattele itseäsi! Ja vielä kerran - voimia sulle!