Olen hyvin yksinäinen. Lapsena minulla oli vielä paljon ystäviä. Mutta nyt olen ollut jo useita vuosia yksin. Antaisin mitä vain, jos saisin edes yhden hyvän ystävän. Nyt joku tietysti ehdottaa minulle jotain harrastusta, mutta yksinäisyys ei poistu vaikka tekemistä ja puuhaa olisi vaikka kuinka. Elämä tuntuu menevän hukkaan yksin ollessa, kun ei jää muistoja, joita jakaa toisen kanssa.
Aamulla kun herään, ajattelen ensimmäiseksi yksinäisyyttä. Asunnossa tuntuu olevan aina niin hiljaista. Toivon kuulevani siivoojan äänen rappukäytävästä, lumiauran kolahdukset ulkoa tai ääniä naapurista, jolloin olisi edes jokin rikkomassa hiljaisuutta. Joskus kiertelen kaupungilla ja venytän kotiin menoa, jotta saisi kuulla ja nähdä ihmisiä. Tai matkustan joukkoliikennevälineillä, jotta saisin olla ihmisten seurassa. Tietenkään en juttele kenenkään kanssa.
Muuten kyllä sietäisin yksin oloa, mutta pahinta on se, että terveyteni on huonontunut merkittävästi yksinäisyyden takia ja huononee edelleen koko ajan. Tästä syystä en aio ottaa sikainfluenssarokotetta, vaan toivon saavani sikainfluenssan ja kuolevani siihen. En kuitenkaan ole masentunut.
Ehkä hyvä puoli tässä kaikessa on se, että kun on ollut monta vuotta yksin, niin ehkä sitä oppii arvostamaan ystävyyttä. Jos joskus löytää ystävän, niin hyväksyy hänet kaikkine virheineen.
Toivoisin löytäväni ystävyyttä pysäyttämään terveyteni huonontumisen. Löytyykö täältä kohtalotovereita? Onko muita, jotka tietävät mitä todellinen yksinäisyys on tai muita, joilla yksinäisyys on vienyt terveyden? Jos joku haluaa, niin voin ruveta kirjoittelemaan. Haluaisin kuitenkin tavata myös kasvokkain. Sukupuolella ei ole väliä, mutta en etsi seurustelukumppania. Luonteeltani olen rauhallinen ja looginen. En juo enkä polta, mutta ei haittaa, vaikka sinä tekisit näitä asioita. Olen vähän alle kolmekymppinen nainen.
Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Aamulla kun herään, ajattelen ensimmäiseksi yksinäisyyttä. Asunnossa tuntuu olevan aina niin hiljaista. Toivon kuulevani siivoojan äänen rappukäytävästä, lumiauran kolahdukset ulkoa tai ääniä naapurista, jolloin olisi edes jokin rikkomassa hiljaisuutta. Joskus kiertelen kaupungilla ja venytän kotiin menoa, jotta saisi kuulla ja nähdä ihmisiä. Tai matkustan joukkoliikennevälineillä, jotta saisin olla ihmisten seurassa. Tietenkään en juttele kenenkään kanssa.
Muuten kyllä sietäisin yksin oloa, mutta pahinta on se, että terveyteni on huonontunut merkittävästi yksinäisyyden takia ja huononee edelleen koko ajan. Tästä syystä en aio ottaa sikainfluenssarokotetta, vaan toivon saavani sikainfluenssan ja kuolevani siihen. En kuitenkaan ole masentunut.
Ehkä hyvä puoli tässä kaikessa on se, että kun on ollut monta vuotta yksin, niin ehkä sitä oppii arvostamaan ystävyyttä. Jos joskus löytää ystävän, niin hyväksyy hänet kaikkine virheineen.
Toivoisin löytäväni ystävyyttä pysäyttämään terveyteni huonontumisen. Löytyykö täältä kohtalotovereita? Onko muita, jotka tietävät mitä todellinen yksinäisyys on tai muita, joilla yksinäisyys on vienyt terveyden? Jos joku haluaa, niin voin ruveta kirjoittelemaan. Haluaisin kuitenkin tavata myös kasvokkain. Sukupuolella ei ole väliä, mutta en etsi seurustelukumppania. Luonteeltani olen rauhallinen ja looginen. En juo enkä polta, mutta ei haittaa, vaikka sinä tekisit näitä asioita. Olen vähän alle kolmekymppinen nainen.
Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
"en aio ottaa sikainfluenssarokotetta, vaan toivon saavani sikainfluenssan ja kuolevani siihen. En kuitenkaan ole masentunut." että olet masentunut.
Juuri kuolemanpelko ja sitä toivominen ja ajatteleminen johtuvat masennuksesta.
Kirjoitat niin hyvin, että ei sinun suinkaan kannata kätkeä kynttilääsi vakan alle vaan sinulla on paljon annettavaa kenelle tahansa.
On varmaan paljon yhteisöjä, minne voit mennä ja huomaat, miten ihmiset todellisuudessa ovat aika yksikertaisia vaikka muuta väittävät ja näyttelevät.
Sun ei ainakaan kannata pelätä ettetkö tulisi ihmisten janssa toimeen, jos jossakin otat kontaktia tai saat sitä.
Ehkä harrastuspiirit eivät ole paras mahdollinen, koska siellä ei useinkaan tutustu oikeasti.
Voisitko ajatell, etä menisit johonkin puolueeseen. Ensin istut heidän kokouksissaan ja kuuntelet. Hetken kuluttua huomaat, että olet jotain mieltä asioista, jota he käsittelevät, otat siihen varovasti kantaa. Siitä se alkaa.
Jos ensimmäinen puolue ei miellytä niin mene toiseen jne. Kirjoituksesi on niin hyvä ja seikkaperäinen, että olet hyvinkin tarpeellinen jossain, mutta missä, sen tietää vasta kokeilemella.
Ensiksi mene ottamaan sikapiikki. Siitä se alkaa, uusi elämä. Tsemppiä!
Aloittaja on ilmeisesti jotenkin aivopesty.. SIkainfluenssaan ei kuole kuin erittäin, hyvin paskalla tuurilla jos sittenkään. Todennäköisemmin sitä hyppää sillalta alas masentuneena.
Pelkään myös itse sitä, että yksinäisyys tuhoaa terveyden. Minun kohdallani ensin menee mielenterveys ja sitten sairastuu vielä fyysisesti. Sikaflunssaa en pelkää, koska ei minulla ole (tietääkseni) mitään pitkäaikaissairautta, enkä käytä psykoosilääkkeitä. En mene rokotukseen, ellei siitä tule joku uusi määräys.
Sinähän kerrot pitäväsi ihmisten seurassa olemisesta. Mikset sitten tekisi jotakin saadaksesi juttua aikaiseksi? Tuskin olen kovinkaan ujo? Minäkin sentään vaihdoin muutaman sanan illalla hississä jonkun nuoren naisen kanssa! Ajattelin ettei hän varmasti sano mitään, joten päätin sitten höpistä jotakin. Ja mikä hienointa: en menettänyt mitään! Joskus kun yksinäisyys menee liian pitkälle, alkaa jutella jo tuntemattomillekin.
Mikset heittäytyisi rakkauden viemäksi? Antaisit jonkun tulla ja rakastaa sinut ehkäksi ja ei-yksinäiseksi?
Unohda tuo kolmas vastaus kokonaan eli tuo aivo pesty juttu tuommosista ei kannata masentua ja sitte
todellakin sinulla on tuo ilmaisu taito nii sulavaa ja selvästi luettavaa aivan niinkuin joku tuossa mainitsi jo aiemmin että sinun kannattaisi käyttää sitä jotenki purkamaan noita oloja.Itsekkin olen yksinäinen ja pelkästään tämän palstan lukeminenkin helpottaa omaa tilannettani.En tiedä miten yksinäisyydestä sitten pääsee eroon taustalla saatta olla vaikka mitä pettymyksia ja kaikenlaista vuoristorataa.Toivon sinulle vilpittömästi että saisit jonkun ystävän.Otan ton sähköposti osoitteen talteen ihan varalta jos joskus uskaltaisin kirjoittaa sinulle henkilökohtaisesti.Ja muuten hyvää ystävänpäivää ja voimia huomiselle.
Minulla yksinäisyys on ainakin ihan suorassa yhteydessä murenevaan mielenterveyteen. Olen ollut vuosikausia yksinäinen ja viimeiset pari vuotta se on koetellut mielenterveyttä niin, että olen myös miettinyt kuolemaa ja ollut varma, että tulevaisuudessa luultavasti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla pois. Nyt kuitenkin itsemurha-ajatukset ovat menneet pois (lääkkeen ansiosta), mutta olen silti onneton. Minullakin yksinäisyys on mielessä lähes koko ajan. Etenkin joka ikinen ilta. Tuntuu, ettei mihinkään voi edes mennä ilman, että "muistutetaan" yksinäisyydestä. Tänäänkin kiertelin kaupungilla ja joka paikassa tuli vastaan pariskuntia. Joskus yksinäisyys painaa niin että yöunetkin menevät sekaisin kun heräilen aamuyöstä.