Ei kannata mitään sataprosenttista ystävyyttä toivottaa. Palsta on sen jo ammoin osoittanut, että jo vaikkapa 20%:n ystävyys on hyvä saavutus.
Toivotan siis 02-kertaita ystävänpäivää. Yritetään petrata sitten tulevaisuudessa.
Toivotan siis 02-kertaita ystävänpäivää. Yritetään petrata sitten tulevaisuudessa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos ei varsinaista ystävyyttä, niin ainakin kunnioitusta ja toinen toisemme hyväksymistä toivon.
Miten muuten määrittelisimme itse kukin ystävyyden?
Maan tavaksi on muodostunut, että kaikesta tingitään. Rehellisyydestä muun muassa, josta on paljon näyttöä mm. vaalirahakohussa.
Myös oikeuslaitos tinkii. Esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuksien päätöksiä käsittämään vain "vähän raiskauksiksi".
Tavallinen tallaaja vain ihmettelee, miten voi raiskata vain vähän?
Jos esim. vähän raiskaus johtaa ei toivottuun raskauteen, onko nainen silloin vain vähän raskaana.
Näin ollen Ruunen ehdotus on linjassa maan tavan kanssa. Ollaan ystäviä vain vähän.
Näin ystävän päivän iltana voi siis hyvin toivottaa "vähän ystäville" vain vähän hyvää päivän loppua.
tulin hyvää ystävänpäivää toivottamaan,
mutta kun iloa ja hyvää tarvitaan aina, niin ehdin kuitenkin.
Hyvää ystävänpäivän jälkeistä yötäkin!
toivottelee Satu.
:)
P.S.
Mistähän johtuu sanonta "viime tingassa", kuka jaksaisi googlettaa?
on ystävänpäivä. Paljon on tekstiviestejä tullut ja jokunen kortti perjantaina. Siinä se on päivä mennyt lähetträjiä muistellessa ja vastaviestejä lähettäessä.
Leivoin eilen laskiaispullia ja tänään olemme herkutelleet kerma-mantelitäytteisillä pullilla. Hyvälle maistuivat reippaan ulkoilun jälkeen.
Mainiosti on täällä käsitelty " vain hieman ystävyyttä". Sellaistahan se tahtoo tällä ikäkaudella olla. Enimmäkseen nämä ystävät ovat nämä lapset ja lastenlapset. Jokunen työtoveri on jäänyt jäljelle. Jokunen entinen naapuri nuoruusajoilta. Kouluaikaan oli sellaisia henkiystäviä, mutta sellaiset ovat jääneet taakse.
Joka tapauksessa elämä on mukavaa näin ystävänpäivän iltana. Ihan on hyvä mieli näin saunan jälkeen.
Hyvää ystävänpäivän viimeistä paria tuntia. Sen verran on tätä päivää jäljellä. Niin se aika kuluu ja taas ollaan päivän vanhempia.
kun laskelmoi mikä kannattaa ystävyydessä, jää itselle 0 %.
Pitää vaan erottaa ystävyys ja palstatärkeily toisistaan.
Kyllä minulle ystävä on ystävä ilman prosentteja.
Ystävyydestä kysymys? --ei välttämättä.
Toivotellaanhan vaan hyvää ystävänpäivää niinkuin hyvää joulua, hyvää uutta vuotta. Mikä on toivotellessa vaikk' ei ystäviä oltaisikaan.
Minunkin ystävänpäiväni ja koko viikonloppu kului lähinnä laskiaisen merkeissä. Valvoin lastenlasten ja koiran mäenlaskua , itsekin muutaman kerran pulkkaan istahdin. Siinä saikin olla sataprosenttisesti läsnä ja sataprosenttisesti omistauduimme kokopäiväisesti toinen toisillemme, iltasatuja ja -lauluja myöten, laskiaispullista puhumattakaan.Se rakkaus on tinkimätöntä ja laskelmoimatonta. Illalla simahdin jo yhdeksältä , kaipa tuli happimyrkytys ja ilokaasuakin annos, nyt kukun jo virkeänä ylhäällä.
Laskiaiselta saakin alkaa laskeutua paastoon - se on kylläkin ilmeisemmin laskemista, aletaan laskea aikaa pääsiäiseen.
Nuoruuteen kuuluu ehdottomuus, hiljattain siteerasinkin täällä Jevtusenkon runoa, jossa runoilja uhoaa haluavansa joet ja järvet ja vuorten harjanteet, ei halua onnen eikä murheen puolikasta. Kuitenkin runon lopussa jaettu tyyny on kaiken täyttymys. Iskelmänikkarit vakuuttavat, miten onnestain on puolet sinun, eikä se ole itseltä pois, vaan sata prosenttia tai ylikin jää , molemmille. Ystävyyden ja onnen ynnä-, miinus-, jako- ja kertolaskut ovat ihan oma matematiikkansa.
Sadun miettimää sanontaa viime tingassa mutustelin. Tinka on pula, hätä, tinkaaminen vaatimista, tiukkaamista. Tinki on vähän eri juttu, mutta kaipa tinkaamalla voi tinkiäkin. Aika kiva olisi tytön etunimenäkin Tinka, vähän niinkuin Katinkan lyhennelmä.
Nyt voikin toivotella hyvää ystävänpäivän jälkeistä arkea. Ihmeen paljon on saanutkin huomiota palstalla monessa ketjussa tämä amerikkalainen hömppäpäivä ja kauppiaitten uusi unelmajuhla. Eipä silti, tuli minunkin joitakin kortteja ja sähköisiä viestejä sen merkeissä läheteltyä.
Ei ystävyyttä voi olla koskaan liikaa, oli se sitten haaleaa, lämmintä, kuumaa tai tulista. Ei hassumpaa pelkkä palstatuttavuuskaan.
aika usein siinä rakkauden laskuopissa käy näin.
tuohon sanaan viimetingassa. Lieneekö jossakin murteessa muotoutunut sanonta. Savossa sanottiin, että oli talosta maitotinki, kun haettiin isosta talosta sovittu määrä päivittäin maitoa.
Minullakin uteliaisuus heräsi. Koetin katsoa eri sanastoista sanaa viimetingassa. Tiedänhän minä, että sana tarkoittaa viimehetkellä, mutta tuon murresanan alkuperää en saanut selville.
Tinkimätön=ehdoton, varaukseton, vannoutunut, lahjomaton, jyrkkä
Tinkiä=helpottaa, alentaa; myöntyä, (näin selittää synonyymisanasto). Mielestäni oikea selitys sanalle= Yrittää saada alennusta.
Löytyyhän siitä vielä verbi "tingata".
Kaikenlainen alkaakin mieltä vaivaamaan, ihan tämä jo hymyilyttää.
toivottanut:
Hyvää yötä ! niin minä kaikille urheilua katselleille:D
Päivän nimi tänään KAI
poikavauva nimen sai!
Siinä potki jokelteli
puhumaankin opetteli.
Välillä nauraan hekotteli.
Lopulta jo kuin Ruuneperi
tarinaa iski ja hauskutteli
sisarkatraan pikkuveli.
Onnea!
Kiitos ystävällisstä tervehdyksestä!
Kai tästä flunssasta joskus paranee?
Muistattehan kuinka sota-aikana lehtien välityksellä etsittiin kirjeenvaihtoystävää? Onhan se yksi ystävyyden muodoista, niin kuin palstakirjoittelukin. Kyllä minä tunnen ystävyyttä sellaisia ikätovereitani kohtaan, jotka haluavat vaihtaa mielipiteitä kanssani. Toivon ystävällismielistä suhtautumista heiltäkin, jotka lukevat osallistumatta itse keskusteluun.
Onhan monenlaista ystävyyttä - niin kuin vihamielisyyttäkin.
Muistan kouluaikaa jolloin sai jostain lehdestä ulkomailta kirjeenvaihto kavereiden osoitteita.
Toisi niitä minullakin olla sekä Suomesta että Saksasta, taisi olla kaikilla luokkatovereilla, usein keskusteltiin näistä kaukaisista ystävistä, isossa ympyrässä välitunneilla. Kyllä se oli huoletonta aikaa!
Kirjeystäviä oli sekä poikia että tyttöjä, nyt lapset keskustelevat netissä ympäri maailmaa, on satunnaisia ja ja vakituisia 'ystäviä'
Nämä nettipalstat ei oikeita ystäviä tarjoa, kyllä alkuryöpytys oli sitä laatua että nämä ovat vain mielipide sivuja.
Soittelin joillekin ihmisille sunnuntain ja toivottelin Ystävänpäivää ja sain kohteliaita vastauksia, mutta yhtään korttia tai soittoa tai tekstaria en saanut ilman tuota omaa aloitusta.
Eli
Minulla ei ole yhtään ystävää.
Onkohan niin että ikäisemme alkavat rauhoittua ja elää omissa oloissaan, vain silloin kun joku soittelee tai poikkeaa tervehtimään hiukan heräillään.
Meidän aktiiviaika on tavallaan ohi, ei kiinnitä huomiota enää niinkään noihin päiviin, kaikki viikot kun ovat yhtä lomaa ja juhlaa, ja työikäisillä monellakin pelkkää lamaa.
Jonkunhan on tehtävä aloite ja monikin asia vaatii sen sysäyksen, hyvä kun toivottelit, voivat kovastikin muistella kun otit yhteyden.
Ilman yhteyden ottoja ei ystävyydet kestä.
Ihmettelin joskus äitiäni, joka oli parhaina(nuorempana)elinvuosinaan hyvin tunteellinen ihminen, sitä kuinka hän suhtautui ainakin näennäisen välinpitämättömästi tuttaviensa, jopa ystäviensäkin kuolemaan.
"Joko sekin nyt sitten lähti", hän totesi saatuaan kuulla jonkun kuolemasta. Eipä se lopullinen tapahtuma siitä miksikään muuttuisi vaikka päivittelisimme kuinka paljon, mutta äiti saattoi jopa sanoa, että harmillista kun kukkavihkot ovat tähän aikaa vuodesta kalleimmillaan.
Myöskin 80-vuotis valokuvaansa hän ei tahtonut antaa ikäisilleen ystäville, ollen sitä mieltä, että kun ne kohta kuolevat, niin mitä hänen kuvansa tekee jälkipolvien ihmeteltävänä, oliko tämä nyt se tai se, vai kenen kuva tämäkin on.
Toisaalta realistista ajattelua, mutta äidin luonteelle vierasta silloin kun hän oli parhaissa voimissaan.
Lastenlastensa ylioppilaslahjatkin hän "arvotti" arvosanojen mukaan. Peruslahja oli oli aina kylläkin sama, mutta korkeimmasta arvosanasta ylioppilas sai aina ylimääräisen setelin.
ehkäpä mummo oli vain realisti.
Kävin eräällä kirpputorilla hiljattain, silmiini sattui pellavaliina, joka oli vielä paketissa, aikani tarkkailtua sitä aloin 'penkomaan' sitä laatikkoa ja siellä oli paljon aivan uusia pellavaisia pyyheliinoja, pieniä liinoja ja tabletteja, olisiko jokin kuolinpesä tuotu kokonaisuudessaan.
Samalla huomasin Arabian astiastoja sekä kahvi että ruokailu, sieltä löysin mitä hain ja mielenkiintoni kirppareihin vain kasvoi.
Teen mutkan pois päin kulkuuni.
Inhoan tavaraa, erityisesti kaikkea vanhaa. Eräänlainen FOBIA, sanoisin.
Huhhuhhuuu!
ihmeessä kerro lisää
Minä olen allerginen kirkumiselle, hyi olkoon, mikä näytös YYYääääk!
Päinvastoin, kirpparit kiinnostavat erittäin paljon.
On käynyt niinkin onnekkaasti, että olen rikkoutuneen kahvikupin tilalle löytänyt juuri samanlaisen. Sieltä saattaa löytää jopa aivan uuttakin ostettavaa, hyvin halvalla.
Mikähän tuossa "kaukaa kiertäjässä" saa hänet inhoamaan kirpputoreja yli kaiken.
Syynä saattaa olla vaikka se, että hän on joutunut suurimman osan elämästään käyttämään muiden vanhoja vaatteita.
Minäkin "perin" lapsena aina vanhemman siskoni pieneksi jääneet mekot ja takit, mutta en kuitenkaan saanut traumaa.
Yhden lautasen löysin, oli montakin mutta vain 1 sitä kuntoa, kaikki on eteenpäin.
Olen vasta eläkeiässä alkanut noita puuttuvia lautasia ja luupää ruokailuvälineitä hakemaan, hyvin on edistynyt.
Siellä kuluu aika ja hyvät kahvit päälle lämpöisen pullan kanssa, mukavia ihmisiä samoilla asioilla, joskus tehdään yhteistyötä hyvällä menestyksellä.
Olen tykästynyt jonkin asteisesti, ja tästä se jatkuu.
Olen ajatellu tätä ystävän olemassa oloo ja tärkeyttä. Ihmiset valittaa että ovat yksinäisiä, heitä ei kukaan muista, voivatpa maata vuoskausii kuolleenaki ennenkuin heidät löydetään, omasta kodistaa, kukaan ei ole kaivannu. Mutta kaikissa kuolinilmoituksissa lukee kuinka paljo ihmisii jäi kaipaamaan, viimeiseksi lukee ystävät. Onko nää "ystävät" vain sillee joku pakollinen olemassa olon korvike, eli joukkio joihin harvenmilla on mitään yhteyttä, tai tietoo heidän olemassa olostaa, miettikääpä sitäki.
Kirjoitinkohan tuon edellisen niin epämääräisesti etten ymmärrä itsekään.
Mutta tään jutun aloitus oli Ruuneberiltä niin hyvä ja myöski vastaukset huvittavii, että oli pakko jotain minunkin kirjoittaa, pyrkikäämme parenpaan, yritetään yhdessä, muistellaan kaikkia yhteisesti ja jokaista erikseen, hyvää kevättä ihan kaikille, myöski vihamiehille ja naisille.
KAIn päivä 7 vuotta sitten.Näin silloin ystävyyttä pohdittiin ja laskiaistakin.
Hiukan myöhäiset onnittelut palstan Nestorille. enää käyn vain harvoin vilkaisemassa ja ikääkin liikaa tänne.