Turhautuneena täällä murisen yksikseni, kun tulee katsottua töitä niin kovalla silmällä.
Monta työtä on mennyt hylkyyn, kun niissä on ollut muka jotakin vikaa, työtä kun tekee, sitä tulee katsottua koko ajan ihan läheltä ja siitä ei osaa enää hakea kuin virheitä :(
Pitäisi varmaankin hommata ulkopuolinen laaduntarkkailija, niin saisi joskus valmiitakin töitä kertymään :)
Monta työtä on mennyt hylkyyn, kun niissä on ollut muka jotakin vikaa, työtä kun tekee, sitä tulee katsottua koko ajan ihan läheltä ja siitä ei osaa enää hakea kuin virheitä :(
Pitäisi varmaankin hommata ulkopuolinen laaduntarkkailija, niin saisi joskus valmiitakin töitä kertymään :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millaisesta työstä nyt puhumme? :)
Neuleista, ompelusta, virkkauksesta..?
Itse olen kyllä myös hyvin tarkka, jopa pikkutarkka, laadun suhteen. Korjaan KAIKKI pienimmätkin vekit tms. ompelussa, myös vuorista ja sellaisista kohdista jotka "eivät näy" ulos päin. En vaan saa mielenrauhaa jos tiedän että siellä jossain vaatteen uumenissa on se yksi pieni tikkivirhe. Sitten vaan puretaan ja niin monta kertaa uusiksi että onnistuu. Varsinkin asiakastyöt on pakko olla 100% viimeisen päälle tehtyjä. Kyllä se kiitos lopussa seisoo. Niin minun kuin asiakkaankin.
Neuleissa sama tarkkuus jatkuu, kaikki silmukat oltava kunnollisia ja neulekuviot silmukalleen oikeen. Jotkut sitä täälläkin sanoneet et "ei sitä kukaan huomaa jos siellä nyt silmukka heittää" kuvioissa tai pitseissä, mut itellä ei luonto anna periksi. Jos huomaan virheen, enkä voi sitä korjata, purkaan vaikka koko kappaleen. Jos tehdään niin tehdään kunnolla sitten.
Kyllä musta toi laadun ylläpitäminen kannattaa, vaikka se joskus tuntuukin kurjalta korjailla. Siitä sitä oppii ja tulee kunnollisia tuotoksia. Tsemppiä ja onnistumisia :)
kanssasi: jos tiedän/huomaan virheen työssäni, niin en voi jättää sitä korjaamatta - en vaikka kuinka joku sivullinen vakuuttelisi, ettei sitä kukaan huomaa. Mitä väliä sillä on, jos ei kukaan huomaa, kun kerran olen itse sen huomannut ja se häiritsee minua!
"... vaikka se joskus tuntuukin kurjalta korjailla". Kyllä, kurjaltahan se tuntuu, mutta vielä kurjempaa on katsella valmista työtä, jossa on virheitä, saatika käyttää sitä tai antaa lahjaksi!
Juu, kyllä minä puran, jos huomaan että olen neulonut vaikka säikeestä. Tosin niin käy äärimmäisen harvoin, sillä teen silmukat huolellisesti jo neulomisvaiheessa.
Sitäpä kun ei osaa olla syynäämättä, ei edes iän myötä helpota!
Työkseni aikoinaan ompelin ja ainahan ei tule täydellistä, vaikka miten vääntää. Kylillä sitten kun tuli asiakkaita vastaan töitä päällä, niin usein oli itellä ihmetys - oonko minä tehnyt noin hienon?! Se ehkä vähän auttaa, kun pistää syrjään ja katsoo ajan päästä uusin silmin, ei välttämättä edes löydä sitä jotain joka jäi vaivaamaan. Tai sitten ei.
Parempi kuitenkin näin kuin tuttavani, jolla ei ole itsekritiikkiä lainkaan. Tekee vaikka mitä, osa aivan fantastisia ja osa , voi voi sentään. Eikä itse erota niitä toisistaan tai raski hävittää epäkelpoja. On kai päässään vain se hieno ajatus, josta kaikki lähti eikä näe toteutuksen puutteita. Kehupa siinä sitten....
Katson, että saumat on ommeltu suoraan, jos kyse on ompelutyöstä ja mikään ei saa repsottaa, langat pitää päätellä ja hännät niistä katkoa siististi. Jos kankaat pitää kohdistaa, katson, että raidat ovat kohdillaan yms. En ole kovin kriittinen, mutta vaadin kuitenkin, että työn jäljen pitää olla kohtuullisen siistiä. Jos askartelen jotain ei niin tärkeää, silloin ei ole niin tarkkaa, mutta jos teen esim. vaatteita, niin jäljen pitää olla sellaista, että asulla voi liikkua julkisesti, jos kyse on päällysvaatteista.