Täällä kun nyt jo julkista lynkkaysta ollaan laittamassa käyntiin ja tekemässä automaattisia johtopäätöksiä ja lukemassa tuomiota niiden juttujen perusteella mitä on 44 vuoden aikana lehdissä kirjoitettu niin pari pientä hommaa mainitsisin, (lähdetään nyt sitten siitä oletuksesta että kyseinen henkilö on ollut asialla yksin eikä salaperäistä herra x:ää juttuun liity):
Eli tuo että nyt sitten kyse on automaattisesti 3:sta murhasta, on tässä vaiheessa väärä. Tässä nyt ihan ensimmäisenä että kukaanhan ei ole 44 vuoteen tiennyt mitä on tapahtunut ja nytkin on TODELLA paljon varmasti sen varassa tapahtumien kulun hahmottaminen sen varassa mitä kertoo epäilty vai kertooko mitään. Aika vankka näyttö tietenkin jostakin syystä on kun juttu jo näin avoimesti julkaistiin.
Toisaalta taas henkilö voi melkein kertoa mitä vain koska juttu kerran on ollut pimeä tähänkin asti niin mitään selvää kuvaa ei tietenkään saa muuta kuin ruumiiden sijainnin paikat suhteessa siihen mitä epäilty kertoo. Jos esim. sanoo että jokin osa hommaa oli itsepuolustusta niin siitä on melkeinpä pakko lähteä, laki kun on ns. epäillyn puolella ristiriitatilanteessa.
Se taas voi muuttaa ratkaisevasti sitä miten tapausta katsotaan. On aivan eri juttu kävikö joku ensin oletetun tappajan kimppuun vai hän suoraan muiden uhrien. Syytteen rakentaminen tulee olemaan todella mutkikasta varsinkin jos epäilty kiistää kaiken tai "ei muista".
Jos ajattelee puukoniskujen määrää ja riehumista, lakihan suoraan katsoo että "teon olisi voinut lopettaa koska vain mutta kun vei loppuun asti, on kyseessä murha."
Tässäkin tulee sitten pari pointtia heti mukaan, ensinnäkin kaikista tärkein kohta on että mistä kaikki sai alkunsa eli alkoiko tilanne vaikkapa itsepuolustuksesta.
Laki kun on pitkälle sellainen että noin nyrkkisääntönä sanottakoon, ensimmäinen isku tilanteesta riippuen voi olla jopa itsepuolustusta/hätävarjelun liioittelua. Toinen taas jos ei ole enää puolustuksen takia pakollista, on jo tapon tunnusmerkit täyttävää. Ja kun homman olisi voinut keskeyttää koska vain niin jatkaminen menee suunnitelmallisuuden ja murhan puolelle. (TIETYSTI AINA tapauskohtaista)
Tärkein homma taas jutussa on: Epäilty on tuomittava SEN LAIN MUKAAN JOKA ON OLLUT VOIMASSA TEKOHETKELLÄ, ELI VUONNA 1960. Paljoahan tietystikään ei radikaaleja eroja ole jos 3 murhaa katsotaan olleen kyseessä mutta esim. jos tilanne kääntyisikin että olisi 3 tappoa tai peräti joku osa itsepuolustusta, homma saisi aivan eri käänteen nopeastikin.
Nykyinen lainsäädäntö tuntee ja katsoo useat jutut täysin eri tavalla kuin vuoden 1960 laki. Tappo ja jopa murha olivat silloin joskus aivan eri käsitteitä. Esim. tällaiset asiat ovat nykyään tyystin eri että jos esim. haet puukon toisesta huoneesta ja pistät sillä jotakuta toisessa huoneessa, teko on jo lähellä murhaa koska siinä jää ratkaiseva "harkinta-aika", tuollaisia taas ei 1960 laki tuntenut juuri lainkaan vaan oli tappo, ja taas murha vaati jo hyvinkin selkeää toteennäytettyä ennakkosuunnittelua.
Eli voi jopa olla niin että jos nyt ei henkilö suoraan että "juu siinä koko menomatkan suunnittelin tappavani kaverini" niin voi olla että 1960 lain mukaan ei murhan merkistö täyty. Se että tapausta nyt tutkitaan murhina, ei kerro mitenkään koko totuutta, yleinen käytäntö on aina että ylimmän mahdollisen syytteen/tuomiomahdollisuuden mukaan suoritetaan tutkintaa, eikä niin päin että tutkittaisiin tappona ja sitten katsottaisiin korottuisiko tuomio matkalla.
Varsinkin kun näin vanha juttu on kyseessä niin on selvää että alusta asti on pakko mennä "ylärajalla" homman suhteen.
Eli tässäpä sellaisia oleellisia juttuja joita on tässä itsellä vain mieleen tullut kun tapausta on seurannut ja mitä lakia nyt hieman satun työni puoleen tuntemaan. Ei sen kummempaa pätemisyritystä, vain ihan faktoja tässä mitä kuka hyvänsä lakia tunteva kyllä tietääkin ja voi itsekin lakikirjasta katsoa.
Veikkaan että suurin problematiikka jutussa tulee olemaan kohdassa, että juuri tekohetkellä olemassaolleen lain nojalla asia on tutkittava, ja tuomio annettava. Kaikista radikaalein juttu voi jopa olla että jokin osa teosta olisi esim. vanhentunutkin ja kaikkea muuta mikä tekee kyllä oikeuden työstä melkoisen vaikeaa, sen voi kyllä sanoa.
Mutta katsotaan nyt miten juttu tulee etenemään, ammatti-ihmisethän sen hoitavat, ei onneksi tarvitse itse pohtia miten menee.
Eli tuo että nyt sitten kyse on automaattisesti 3:sta murhasta, on tässä vaiheessa väärä. Tässä nyt ihan ensimmäisenä että kukaanhan ei ole 44 vuoteen tiennyt mitä on tapahtunut ja nytkin on TODELLA paljon varmasti sen varassa tapahtumien kulun hahmottaminen sen varassa mitä kertoo epäilty vai kertooko mitään. Aika vankka näyttö tietenkin jostakin syystä on kun juttu jo näin avoimesti julkaistiin.
Toisaalta taas henkilö voi melkein kertoa mitä vain koska juttu kerran on ollut pimeä tähänkin asti niin mitään selvää kuvaa ei tietenkään saa muuta kuin ruumiiden sijainnin paikat suhteessa siihen mitä epäilty kertoo. Jos esim. sanoo että jokin osa hommaa oli itsepuolustusta niin siitä on melkeinpä pakko lähteä, laki kun on ns. epäillyn puolella ristiriitatilanteessa.
Se taas voi muuttaa ratkaisevasti sitä miten tapausta katsotaan. On aivan eri juttu kävikö joku ensin oletetun tappajan kimppuun vai hän suoraan muiden uhrien. Syytteen rakentaminen tulee olemaan todella mutkikasta varsinkin jos epäilty kiistää kaiken tai "ei muista".
Jos ajattelee puukoniskujen määrää ja riehumista, lakihan suoraan katsoo että "teon olisi voinut lopettaa koska vain mutta kun vei loppuun asti, on kyseessä murha."
Tässäkin tulee sitten pari pointtia heti mukaan, ensinnäkin kaikista tärkein kohta on että mistä kaikki sai alkunsa eli alkoiko tilanne vaikkapa itsepuolustuksesta.
Laki kun on pitkälle sellainen että noin nyrkkisääntönä sanottakoon, ensimmäinen isku tilanteesta riippuen voi olla jopa itsepuolustusta/hätävarjelun liioittelua. Toinen taas jos ei ole enää puolustuksen takia pakollista, on jo tapon tunnusmerkit täyttävää. Ja kun homman olisi voinut keskeyttää koska vain niin jatkaminen menee suunnitelmallisuuden ja murhan puolelle. (TIETYSTI AINA tapauskohtaista)
Tärkein homma taas jutussa on: Epäilty on tuomittava SEN LAIN MUKAAN JOKA ON OLLUT VOIMASSA TEKOHETKELLÄ, ELI VUONNA 1960. Paljoahan tietystikään ei radikaaleja eroja ole jos 3 murhaa katsotaan olleen kyseessä mutta esim. jos tilanne kääntyisikin että olisi 3 tappoa tai peräti joku osa itsepuolustusta, homma saisi aivan eri käänteen nopeastikin.
Nykyinen lainsäädäntö tuntee ja katsoo useat jutut täysin eri tavalla kuin vuoden 1960 laki. Tappo ja jopa murha olivat silloin joskus aivan eri käsitteitä. Esim. tällaiset asiat ovat nykyään tyystin eri että jos esim. haet puukon toisesta huoneesta ja pistät sillä jotakuta toisessa huoneessa, teko on jo lähellä murhaa koska siinä jää ratkaiseva "harkinta-aika", tuollaisia taas ei 1960 laki tuntenut juuri lainkaan vaan oli tappo, ja taas murha vaati jo hyvinkin selkeää toteennäytettyä ennakkosuunnittelua.
Eli voi jopa olla niin että jos nyt ei henkilö suoraan että "juu siinä koko menomatkan suunnittelin tappavani kaverini" niin voi olla että 1960 lain mukaan ei murhan merkistö täyty. Se että tapausta nyt tutkitaan murhina, ei kerro mitenkään koko totuutta, yleinen käytäntö on aina että ylimmän mahdollisen syytteen/tuomiomahdollisuuden mukaan suoritetaan tutkintaa, eikä niin päin että tutkittaisiin tappona ja sitten katsottaisiin korottuisiko tuomio matkalla.
Varsinkin kun näin vanha juttu on kyseessä niin on selvää että alusta asti on pakko mennä "ylärajalla" homman suhteen.
Eli tässäpä sellaisia oleellisia juttuja joita on tässä itsellä vain mieleen tullut kun tapausta on seurannut ja mitä lakia nyt hieman satun työni puoleen tuntemaan. Ei sen kummempaa pätemisyritystä, vain ihan faktoja tässä mitä kuka hyvänsä lakia tunteva kyllä tietääkin ja voi itsekin lakikirjasta katsoa.
Veikkaan että suurin problematiikka jutussa tulee olemaan kohdassa, että juuri tekohetkellä olemassaolleen lain nojalla asia on tutkittava, ja tuomio annettava. Kaikista radikaalein juttu voi jopa olla että jokin osa teosta olisi esim. vanhentunutkin ja kaikkea muuta mikä tekee kyllä oikeuden työstä melkoisen vaikeaa, sen voi kyllä sanoa.
Mutta katsotaan nyt miten juttu tulee etenemään, ammatti-ihmisethän sen hoitavat, ei onneksi tarvitse itse pohtia miten menee.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kerrankin joku kirjoittaa asiaa aiheesta:)
Tuohon ei oikeastaan voi muuta lisätä kuin, että henkilöhän vangittiin "todennäköisin syin", mikä tarkoittaa sitä, että on todennäköisempää henkilön olevan syyllinen kuin syytön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliisilla on ERITTÄIN vahva näyttö henkilön syyllisyydestä (veikkaisin noin 99% jotka vangitaan todennäköisin syin, on myös syyllisiä ja saavat siitä tuomion)
MUTTA joissakin erikoistapauksissa, kuten jos henkilö valehtelee nimensä sekä osoitteensa voidaan myös vangita todennäköisin syin, mutta en usko sen mahdollisuuteen tässä asiaassa.
vangitsemisesta on olemassa myös ns. alempi epäilykynnys eli on "syytä epäillä", tällöin edellytyksenä on, että epäilyn todennäköisyyttä tukevaa selvitystä on tulossa.
eli tässä tapauksessa on jotain todella hyviä näyttöjä henkilön syyllisyydestä, mitä ne ovat niin sitähän ei tässä vaiheessa tiedä kuin viranomaiset sekä vangittu.
Tässäpä tuli kyllä monelle lakia erityisemmin tuntemattomalle aika vankkaa tietoa johon ei myöskään mitään erityistä lisättävää.
Tuosta kuitenkin mitä olen itsekin pohtinut niin tapauksessa kyllä on niin paljon pimeää ja ihmeenä pitäisin jos nyt ykskaks jokin ratkaiseva läpimurto olisi tehty ihan tutkinnallisesti. Tämä tietenkin menee aivan arvailun ja spekuloinnin puolelle taas mutta melkeinpä tulee mieleen että joko epäilty on itse tehnyt tällaisen vanhojen päivien tunnustuksen tai sitten todella paikalla on ollut joku muukin joka on puhunut.
Oikein en usko että vaikka tekniikka on kehittynytkin paljon niin 44 vuoden jälkeen mitään aivan mullistavaa olisi löytynyt, varsinkin kun vangittuna kuitenkin on 4:s henkilö samalta teltalta jonka osuutta on tutkittu jo aikanaan hyvinkin tarkasti. Ja päädytty että ei ole syyllinen.
Muttai itsekin mitä kuviosta tiedän niin tulee kyllä kuten alkup. kirjoittaja sanoi, olemaan melkoisen mutkikas juttu. Jos nyt tulee tunnustus joka täsmää aikaisempiin tietoihin ja tutkinnantuloksiin, juttu on tietysti aika helpohko.
Selväähän on kuten on syytä olettaakin että jotakin hyvin vahvaa näyttöä on, mutta tällaiset tapaukset ovat melkoinen soppa aina jos on tyypillinen kuvio että kiistää tai tosiaan ei (tahallisesti tai tahattomasti) muista.
Nimittäin (vähän spekulointia edelleen mutta kuitenkin asioita mitä varmasti joudutaan/on jouduttu tutkimaan jos epäselvyyksiä on) seuraavat hommat kuitenkin ovat epäillyn puolella.
-Johan 1960 todettiin kertaalleen että vakavat vammat eivät olleet itseaiheutettuja, ja jäi auki kuka teki.
-44 vuoteen on ainut tutkinnan johtopäätös ollut että paikalla on ollut ainakin 1 henkilö, on siis saattanut olla muitakin.
-Ulkopuolisen olemassaoloa on tutkittu tarkkaan ja kallistuttukin tälle puolelle selvinneen (nyt epäillyn) vammojen takia, pitkin maastoa levitettyjen, ja paikalta oletetusti vietyjen tavaroiden vuoksi.
-Plus tietysti silminnäkijä havainnot henkilöistä jotka ns. eivät ilmoittautuneet & nyt epäillyn aikanaan antama tarkka kuvaus henkilöstä jonka olisi tunnistanut tekijäksi.
Tässäpä on meinaan aika soppaa. Kerran jo todettu ettei olisi tekijä vaan ulkopuolinen olisi kyseessä ja nuo ristiriitaiset jutut hävinneistä tavaroista ym. jotka viittaisivat ulkopuoliseen.
Tässä meinaan ollaan taas samassa pisteessä kuin alkup. kirjoittaja mainitsi, eli jos epäilty pysyy sitkeästi kannassaan tai jopa myöntäisi olleensa paikalla tekohetkellä (luonnollisesti fyysisesti olikin) mutta niin että itse ei tehnyt veritöitä ainakaan kokonaan. Kukapa voisi sanoa tällaisessa pimeässä jutussa "älä puhu paskaa, ei siellä ollut muita".
Tämä nyt tietysti spekulointia mutta tullaan kuitenkin tuohon lain kohtaan että näytön pitää olla selvä ja ristiriitainen homma on epäillyn hyväksi. Nyt kun epäillyllä on melkein kortit käsissään mitä sanoo niin 44 vuotta on pitkä aika kehitellä kertomusta tapahtumien kulusta. Varsinkin kun oletetusti on joutunut oman mielenterveydenkin takia itselleen valehtelemaan tapahtumienkulun.
Siitä oletuksesta tietenkin on syytä lähteä että jokin läpimurto on tapahtunut, muuten ei kyllä ainakaan julkisuuteen olisi tiedotettu. Jos nyt sitten on esim. joku tähän asti tuntematon ulkopuolinen niin juttu on eri, mutta ei ole kyllä helppoa kuulustelijoilla ja jutun rakentajilla jos epäselvyyksiä ja ristiriitoja on. Tässä tapauksessa kun ei oikein voi epäillyn kertoessa täyttä soopaa, sanoa että äläs nyt että me tiedämme tämän verran.
Mutta kuten alkuperäinen kirjoíttajakin totesi. Arvailu on turhaa ja antaa niiden ihmisten hoitaa hommansa jolle se kuuluu.
-
Jaahas, tuossa tuli silmäistyä samalla iltasanomia niin siellähän se komeili etusivulla "epäilty kiistää" mutta poliisi silti sanoo omien näyttöjensä olevan vankka. On kyllä mielenkiintoista nähdä mitä asiassa on tullut esille, hieman itsellekin tuli mieleen että olisiko murha-ase tullut jostain esille ja siitä näin pitkän ajan jälkeen saatu jotakin irti mutta sekin näyttää olevan edelleen kateissa. Ainakin poliisin mukaan.
Vielä yksi todella paha ongelma on vastaajan syyntakeisuus. Mielentilatutkimuksessa ei voida/on erittäin vaikeaa saada selville missä mielentilassa tappaja oli tekohetkenä. Eli jos puolustuksen suuntaviivoja lähdetään hakemaan, niin mikäli syyttäjä saa todella varman näytön teosta: tämä voisi olla puolustuksen oljenkorsi!
Eli hänhän voi väittää olleensa mielenhäiriössä tms. Ja syyttäjän tehtävähän olisi näyttää toteen ettei näi ole ollut. Mutta miten se tehdään 44 vuoden takaiseen juttuun. Nils erittäin todennäköisesti joutuu mielentilatutkimukseen (ellei tutkinnassa tule sitten syyttömyyden tueksi selville jotakin), mutta keinot miten selvittää henkilön mielentila puoli vuosisataa sitten on miltei olemattomat.
Mielenkiinnolla odotan miten tämän kanssa käy...
Toinen ongelma on teon suunnitelmallisuus.
Nykyäänhän rikos voi ola murha jos se on tehty erityisellä raakuudella (vaikkei olisi suunniteltu)
Luin jostain että vuoden 1960 laissa murhan kriteerinä oli vain teon suunnitelmallisuus. Jos teko ei ollut suunnitelmallinen, oli se kuinka raaka tahansa se oli tappo joka lienee jo vanhentunut.
Rikoslaissa on nimenomaan pykälä jossa sanotaan että rikoskeen sovelletaan tapahtumahetken rikoslakia jollei myöhempi laki ole lievempi. Näin ei tässä tapauksesa ole. Uskon että suurin ongelma (mielenhäiröväittämien lisäksi) on se että näyttö ei riitä suunnitelmallisuuden toteamiseen. Ja uskon että mm. teon hillitön viha jolla tehtiin ja muutenkin mitä olen jutusta tiedotusvälineiltä kuullut voi aiheuttaa suuria ongelmia todistaa teon olleen suunnitelmallinen eli siis murha.
Itse en tuota suunnitelmallisuutta löytänyt (katselin vuoden 1957 lakikirjaa), siellä ainoastaan puhuttiin 'vakain tuumin toiselta ottaa hengen' eli tämä vakain tuumin tarkoittaa, että henkilöllä on mahdollisuus keskeyttää rikoksen tekeminen.
Itse vähän olen tulkinnut tuota vakain tuumin termiä nimenomaan että teko oli suunnitelmallinen.
Onkohan tuota vakain tuumin käsitettä paremmin määritelty oikeuskäytännöss tai kirjallisuudessa mitä sem meinaa. No mene ja tiedä, en ole tämän oikeuslajin asiantuntija :-)
1960 taponkin maksimi oli elinkautinen. Ei ole ihan selvää, sovelletaanko lievemmän lain -periaatetta nytkin. Eli onko 1960 tehty tappo vanhentunut.
vaikka se toinen poika ensin kävi tyttöjen kimppuun ja tappoi ne ja tää tuli tappaneeksi vahingossa hänet koettaessaan puolustaa tyttöjä tai suututtuaan heille tehdystä tempusta tappoi toisen pojan? Eihän ole selvää, tekikö jäljelle jäänyt kaikki tapot/murhat, jos teki yhtäkään.
Tappo vanhentuu 20 vuodessa
hienoa, että kerrot tapon vanhentuvan 20 vuodessa! mut mitä jos lukisit näitä viestejä ihan ajatuksella, niin voisit huomata, että 1960 näin ei ollut, koska siitä voitiin tuomita elinkautinen!
ja tästä lakien lievennyksestä ei nyt jaksa puhua..
Kun tosiaan asiaa pitää käsitellä 60-luvun lakien pohjalta, eikä luultavastikkaan pystytä saamaan näyttöä, että kyseessä olisi ollut murha.
Niin eikö siinä tapauksessa, jos syytetty tuomitaan taposta olla siinä tilanteessa, että rikos on jo vanhentunut? Eikö vanhenimis aika ole sidoksissa siitä saatavan tuomion enimmäis pituuteen?
Ja kun kyseessä on tappo, niin 44 vuoden jälkeen rikos on jo vanhentunut. Tappo taitaa vanhentua 20 vuoden jälkeen...
Syyteoikeus rikoksesta, josta on säädetty enimmäisrangaistukseksi elinkautinen vankeusrangaistus ei vanhennu.
Tekoon sovelletaan tekohetkellä voimassa ollutta lakia, ellei lakia on lieventynyt sen jälkeen.
Mikä oli siis tekohetken rikoslain rangaistus taposta ja murhasta?
Kummastakin rikoksesta oli vuonna 1960 voimassa olevan lain mukaan enimmäisrangaistus elinkautinen vankeus. (Itse asiassa murhasta voitiin tuomita kuolemaan, mutta se ei liity tähän asiaan.)
Teko, olipa sitten tappo tai murha tekohetken lain mukaan, ei siis ole vanhentunut tällä perusteella. Mutta onko laki muuttunut lievemmäksi?
Murhan tunnusmerkistö oli 1960 seuraava: "Joka surmaamisen aikomuksessa, vakain tuumin toiselta ottaa hengen, tuomittakoon murhasta..."
Rikoslakia on muutettu murhan osalta vuonna 1969 siten, että tunnusmerkistöön lisättiin erilaisia tekotapoja. Murhasta tuomittiin mm. jos surma oli tehty vakaasta harkinnasta, tai erityistä raakuutta tai julmuutta osoittaen. Olennaista on kuitenkin, että teko oli murhana rangaistava myös, jos surmaamista oli edellä mainituissa tai MUISSA TAPAUKSISSA huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä erityisen törkeänä.
Tunnusmerkistö murhasta oli siis avoin: tekijä voitiin tuomita murhasta elinkautiseen vankeuteen vuoden 1969 muutoksen jälkeen AINA, jos tekoa voitiin pitää erityisen törkeänä. Vaikka vain murhasta saattoi enää tuomita elinkautiseen vankeuteen, laki muuttui lievemmäksi vain siten, että 1969 voimassa olleen säännöksen perusteella elinkautinen vankeus murhasta oli mahdollinen, kunhan tekoa voitiin pitää erityisen törkeänä.
Rikoslaki on muuttunut vuonna 19995 nykyiseen muotoonsa: "Jos tappo tehdään
1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi."
Tunnusmerkistö ei ole enää avoin. Murhasta voidaan tuomita vain, jos teko on täyttänyt jonkin kohdissa 1-4 mainitun edellytyksen ja on myös kokonaisuutena arvioituna törkeä.
Vanhentumisen kannalta olennaista Bodomin tapauksessa on se, voiko tekoa pitää erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tehtynä taikka vakaasti harkittuna. Törkeydestä ei liene epäselvyyttä.
Syyteoikeus on siis vanhentunut, jos teko ei olut raaka tai harkittu. Mielestäni lehtitiedot osoittavat tekotavan olleen erityisen raaka ottaen huomioon lukuisat puukoniskut, joita uhreihin oli kohdistettu.
Syyteoikeus ei ole siten vanhentunut ja NG voidaan tuomita murhasta.
Tarkkaan ottaen NG:tä ei voi tuomita murhasta, ellei teko täyttänyt myös vuoden 1960 murhan tunnusmerkistöä :"Joka surmaamisen aikomuksessa, vakain tuumin toiselta ottaa hengen, tuomittakoon murhasta..."
Edellä sanotusta huolimatta NG voidaan kuitenkin tuomita TAPOSTA elinkautiseen vankeuteen, koska tekohetken lain mukaan muu kuin vakain tuumin tehty surmaaminen oli tappo eikä laki ole muuttunut rangaistuksen osalta livemmäksi. Lievemmän lain periaate koskee nimittäin ainoastaan tuomion lopputulosta eli sitä, että tekijää ei voi tuomita ankarampaan rangaistukseen kuin tekohetken laissa oli voimassa.
Tuon tapon kanssa on sellainen pikku probleema. Eli siis tämä lievemmän lain periaate, koskee nimenomaan syyttäjää sekä syyteharkintaa. Eli taposta häntä EI ainakaan voida elinkautiseen tuomita. Ja mikäli syyttäjä lähtee asiaa tappona ajamaan, niin voidaan tulla tilanteeseen, että teko on vanhentunut.
Mutta eihän tässä olla vielä edes syyteharkintaan asti päästy.. ja katsotaan päästäänkö sinne edes ikinä
Otsikossa mainittu periaate ei ole aivan helppo ymmärtää.
Perustelin aiemmissa viesteissä, miksi tapaukseen soveltuu tekohetken laki. Gustafsson voidaan tuomita vuoden 1960 rikoslain tappoa koskevan säännöksen nojalla. Rikos on silloin todellakin tappo. Murhasta NG voidaan tuomita vain, jos teko tekohetken lain mukaan oli murha eli se oli tehty "vakain tuumin".
Lievemmän lain periaate koskee ainoastaan tapauksen lopputulosta eli rangaistusta. Bodomin tapauksessa vastakkain asetetaan periaatetta sovellettaessa se rangaistusasteikko, jolla NG voidaan tuomita tekohetken laissa (elinkautinen vankeus) ja se rangaistusasteikko, jolla tuomitaan tuomitsemishetkellä (murhasäännöksen elinkautinen vankeus). Molempien ajankohtien laissa on siis mahdollista tuomita elinkautinen vankeus, jonka vuoksi tuomitsemishetken laki EI OLE LIEVEMPI rangaistuksen osalta.
Rikoksen tunnusmerkistössä tuomitsemishetken laki johtaa lievempään lopputulokseen, jos NG:n teko ei ollut raakuutta tai julmuutta osoittava eikä vakaasti harkittu. Silloinhan syyte hylätään. Vain tältä osin voi tulla sovellettavaksi nykyhetken laki. Mutta jos teko oli edellä mainitun kaltainen, tekoon sovelletaan tekohetken lakia ja NG on tuomittava TAPOSTA, jos hän ei toiminut vakain tuumin.
Säännös lievemmän lain periaatteesta on rikoslaissa:
"Rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin.
Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen."
NG voidaan tuomita taposta elinkautiseen vankeuteen tai sitä lievempään tekohetken laissa olevaan rangaistukseen.
Jos teko voimassa olevan rikoslain mukaan ei ole murha, on teko vanhentunut. Tappohan vanheni jo aikaa sitten.
Vuoden 60 lain soveltamisella ei ole merkitystä vanhentumisen kannalta, sillä ei tappo eikä murha ole vielä vanhentunut.
Nyt on väärin useissa paikoissa argumentoitu näin:
1) tappo vanhenee 20 vuodessa
2) Vuonna 60 kyseessä oli tappo, jos teko ei ollut suunnitelmallinen.
3) Nyt teko ei ollut suunnitelmallinen (ehkä), joten teko on vanhentunut.
Tämä on siis kuitenkin väärin. Jos sovelletaan 60-luvun lakia, täytyy myös vanhentuminen katsoa tämän lain mukaan. Jos halutaan nykyiset vanhentumissäännökset peliin mukaan, niin myös tuomio tulee antaa nykyisten tunnusmerkistöjen nojalla.
VANHENTUMINEN ON MAHDOLLISTA VAIN, JOS KYSEESSÄ EI OLE MURHA TUOMITSEMISVUONNA VOIMASSA OLEVAN RIKOSLAIN MUKAAN.