Tässä linkki keskusteluun "Miehen reaktiot naisen suuntautumiseen" jonka aloitin bi-palstalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8849695
Toivoisin myös teidän reaktioita ja neuvoja. Joitain saattaa ärsyttää, että tuon ongelmani tälle palstalle. Pahoittelen siitä jo valmiiksi. Mutta kuvittelisin, että täältä löytyy myös muita, jotka ovat samassa tilanteessa ainakin joskus olleet.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, en hakua muuttua heteroksi tai mitään. Rehellisesti en vaan tiedä, mitä olen. En tee aloitetta miesten kanssa, koska se on outoa, uutta ja vierasta. En tosin tee aloitetta naistenkaan kanssa, koska olen niin kaapissa. Tulisin ulos kaapista, jos olisin varma itsestäni. Mutta en ole varma mistään.
Kertokaa ajatuksianne tai omia kokemuksianne.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8849695
Toivoisin myös teidän reaktioita ja neuvoja. Joitain saattaa ärsyttää, että tuon ongelmani tälle palstalle. Pahoittelen siitä jo valmiiksi. Mutta kuvittelisin, että täältä löytyy myös muita, jotka ovat samassa tilanteessa ainakin joskus olleet.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, en hakua muuttua heteroksi tai mitään. Rehellisesti en vaan tiedä, mitä olen. En tee aloitetta miesten kanssa, koska se on outoa, uutta ja vierasta. En tosin tee aloitetta naistenkaan kanssa, koska olen niin kaapissa. Tulisin ulos kaapista, jos olisin varma itsestäni. Mutta en ole varma mistään.
Kertokaa ajatuksianne tai omia kokemuksianne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä halusi saada tietää, mikä olet. En ole itsekään koskaan ollut miehen kanssa enkä todellisuudessa tiedä, miltä se tuntuisi. Toisaalta en ole koskaan edes tuntenut halua siihen. En ole ihastunut tai rakastunut ikinä mieheen, naiseen sen sijaan olen. En voi kuitenkaan tietää, voisinko joku päivä kiinnostuakin jostakin miehestä. Mutta... En lähtisi kokeilemaan miestä vain kokeilun vuoksi. Se tuntuisi jotenkin huijaamiselta. Voisin varmaan oppia välittämäänkin miehestä, mutta sitä ihastumisen tunnetta ei tähän mennessä ole tullut. Tavallaan kai "helpointa" olisi, jos antaisit asioiden olla ja tapahtua omalla painollaan. Mutta käytännössähän se ei taida olla niin helppoa. On helpompaa etsiä kumppania, jos on edes jonkinlainen aavistus, millaisesti joukosta ihmisiä sitä on etsimässä. Itse ainakin olen melko helpottunut omasta nimilapustani, jossa lukee "lesbo", vaikka en tunnekaan mihinkään lesbojen joukkoon identifioituvani. Ei se tosin ole vielä kumppania minulle tuonut, mutta toivossa on hyvä elää. Niin, en nyt oikein osannutkaan vastata mitään, mikä auttaisi sinua, jos "lesbo kunnes toisin todistetaan" ei riitä.
Kiitos vastauksestasi! :) Noinhan se pitäisi ehkä hoitaa. "lesbo kunnes toisin todistetaan" kuinka ihanan yksinkertaista. Kun vielä onnistuisi käytännössä. Ei ole helppoa sanoa perheelle ja kavereille, että "mä oon ehkä lesbo".
Olisi ihana löytää joku elämään. Ei siis kuka tahansa, vaan juuri se oikea. Mutta kun olen tilanteessa, jossa en päästä ketään lähelleni, se ei onnistu, eihän se ole edes mahdollista.
Itse tajusin jo nuorena pitäväni naisista ja sillä tiellä olin pitkään ja edelleenkin naiset vetää enemmän puoleensa. Viime vuosina olen alkanut pitämään myös miehistä. Ehkä taustalla on se, että haluaisin lapsen ja naisten kanssa suhteet ovat olleet niin hankalia;(. Tuskinpa lopullista ratkaisua löytyy koskaan...ja etsintä jatkuu.
En ole näköjään yksin. Kiitos myös sinulle vastauksesta! :)
Myös minulla on tuo lapsi asia mielessä. Siis voinhan perustaa perheen myös naisen kanssa, mutta onhan se helpompaa hetero suhteessa. Siis siinä tilanteessa, jos on bi.
Haluaisin kertoa ihmisille, kuitenkaan rajaamatta itseäni. Mutta tuntuu hullunkuriselta sanoa, että "olen bi vaikka en kyllä miehen kanssa ole koskaan ollut".
se että mietit miestä kumppaniksi sen takia että perheen perustaminen on helpompaa miehen kanssa. ENkä mä oikein muutenkaan saa kiinni mikä sun ongelma on, se että et osaa määritellä itseäsi ennen kuin olet kokeillut myös miehen?
Minä luulen että jos sun luonteessa on se että haluat kokeilla miehen niin ajan kanssa sä siihen ajaudut vaikka et ajattelisi mitään.
Totta! Ihan typeräähän se on, jos tuo on syy. Enkä mä sitä edes kannatta. Enkä mä miestä sen takia mieti kumppaniksi. Ainakaan toivottavasti. Tai sit oonkin enemmän eksynyt kuin edes ymmärrän.
Se vois loppujen lopuksi tuntua ihan mukavaltakin, jos vaan löytäisit kivan miehen.
Jos lapsia haluaisit niin niitäkin tulis ihan luonnostaan.
Kannattaa kokeilla mun mielestä.
Olen aina ihmetellyt sitä että ihmisillä tuntuu olevan pakottava tarve lokeroida itsensä jotenkin. Fuck it! Sanon minä. :) Ymmärrän että on varmaan hämmentävää olla hukassa itsensä kanssa, mutta mä suosittelen että otat rennosti ja elät eläämäsi. Kaikki mikä on tullakseen, tulee eteen. Ja asioita on järkevin pohtia silloin kun on "tilanne päällä". Kyllä sä silloin itse tiedät mitä tunnet ja mikä tuntuu oikealta.
Naiset, te ootte ihania!