Ok, olin neuvolalääkärissä ja sain kuulla olevani vanha.... Juu, tiedän, en ole 20 vuotias 5 lapsen äiti, vaan 31 vuotias yhden lapsen äiti joka odottaa toista lastaan. Ollaanko me 30 vuotiaat sitten oikeasti NIIN pirun vanhoja synnyttäjiä, että siitä kuulee nykyisin joka paikassa?
Esikoistani odottaessa sain kuulla kommentteja: Ai, vasta esikoista odotat? Kuinkas nyt näin pitkälle olet antanut perheenliäyksen mennä? Nuorena sitä jaksaa paremmin... Voi, kun olisitte aloittaneet ajoissa niin voisi saada enemmän lapsia jne, jne....! NYT RUPEAA OLEMAAN MITTA TÄYSI!!!!
Mielstäni olen nyt oikeassa iässä tekemään lapsia, näin jälkikäteen ajatellen: olin 10 vuotta takaperin itse vielä lapsen saappaissa, vaikka niin aikuinen silloin kuvittelinkin olevani.
Onko täällä muita "vanhoja" odottajia? Oletteko saaneet kuulla iästänne?
Esikoistani odottaessa sain kuulla kommentteja: Ai, vasta esikoista odotat? Kuinkas nyt näin pitkälle olet antanut perheenliäyksen mennä? Nuorena sitä jaksaa paremmin... Voi, kun olisitte aloittaneet ajoissa niin voisi saada enemmän lapsia jne, jne....! NYT RUPEAA OLEMAAN MITTA TÄYSI!!!!
Mielstäni olen nyt oikeassa iässä tekemään lapsia, näin jälkikäteen ajatellen: olin 10 vuotta takaperin itse vielä lapsen saappaissa, vaikka niin aikuinen silloin kuvittelinkin olevani.
Onko täällä muita "vanhoja" odottajia? Oletteko saaneet kuulla iästänne?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Minulle ei olla huomautettu kuin sokerirasitustestistä puhuttaessa että kaikille yli kolmekymppisille ensisynnyttäjille... Olen 34-vuotias. Muuten en ole mitään huomauttelua saanut. Minulle vain sattui aivan hirveä neuvolatäti, onneksi jää eläkkeelle ja toivon mukaan saan jonkun hieman nuoremman ja samaa kieltä puhuvan seuraavaksi.
En itsekään olisi tehnyt lapsia yhtään tämän nuorempana, tärppäämiseen meni hiukka yli vuosi mutta, muuten koen vasta nyt tahtovani lapsia. Ikä antaa myös lisää voimavaroja ja ymmärrystä, on vanhanaikaista ajatella että lapset pitäisi tehdä heti 20 vuotiaana, yhteiskunta on myös muuttunut paljon suht lyhyessä ajassa.. Vrt. esim. 70-luku.
olen pian 23v. ja odotan toista lastani. terveyden hoitaja katseli painon nousu käyriäni ja huudahti "OHHOH". Säikähdin ja tiedustelin reaktiota. Terveydenhoitajani totesi että minun pitäisi vähentää naposteluani kun painoa oli tullut melkein 500g per viikko enkä kuulemma ole enää mikään nuori, joten painon pudotus olisi synnytyksen jälkeen haaste!!! Suututti niin vietävästi mutten viittinyt aukoa päätäni. Eihän se hoitaja mitään pahaa tarkoittanut mutta sanat "et ole enää mikään nuori" jäivät vaivaamaan minua. Lisäksi en ole koskaan ollut ylipainoinen, enkä ole vieläkään. kun kävin tämän raskauden alussa ekaa kertaa neuvolassa olin alipainoinen ja sama terveyden hoitaja sanoi että olen niitä harvoja tapauksia joille ei tarvi tehdä sokerirasitus testiä kun painoa saa ja pitää tulla reilusti lisää. Ihmettelempä vaan hoitsuni ailahtelevaista mieltä :D
Täytän 35 samoihin aikoihin nyt keväällä kun eka lapseni syntyy. Mies täyttää 33 tänä vuonna.
Neuvolassa kohtelu on ollut asiallista, ei mitään ikään liittyvää kommenttia suuntaan tai toiseen. Eikä muutenkaan. Muutama puolituttu työkuvioista on yllättynyt, kun olen itse alkanut puhumaan olevani melko iäkäs ensisynnyttäjäksi - näytän kuulemma nuoremmalta.
Tunnen olevani juuri oikean ikäinen saamaan lapsen, olin nuorempana monin tavoin sopimaton äidiksi ja suhteessa, joka oli tuomittu päättymään joka tapauksessa. Eipä tarvi nyt setviä lasten huoltoa ja kasvatusta eksän kanssa.
Tottahan se on, että luonto on tarkoittanut ihmisen lisääntymään (ainakin ensimmäisen kerran) ennen sitä 30 ikää. Itse olin 22 kun synnytin toisen lapsemme. Oikein useampi kätilö vuodeosastolla kehaisi, että ihanaa nähdä nuori äiti, synnytykset sujuvat hyvin, vähemmän komplikaatioita ja vauvanhoitovaistot toimivat paremmin kuin vanhemmilla.
Itse tekaisen kaikki lapseni näin nuorena. Vanhana äitinä olisin varmasti epävarmempi ja haluaisin pitää kiinni "omasta elämästä" lapsen kustannuksella. Lisäksi se on tosiasia, että nuorempana jaksaa enemmän ja raskaus alkaa ja sujuu vanhoja äitejä paremmin. Kromosomipoikkeavuuksien riski kasvaa iän myötä jne. Enkä halua mikään vanha haahka kun lapseni muuttaa pois kotoa ja ikäloppu seniori kun minusta tulee mummo jne. Ei ole mukavaa, kun lapsen ja vanhempien välillä on sukupolvien syvä kuilu.
Oikeassahan se lääkäri siis oli, mitä siitä mieltään pahoittamaan.
Toiseksi viimeisen kappaleen toiseksi viimeisen virkkeen alkupäästä puuttuu näköjään olla-sana. ;)
Muutenkin lisäisin, että ekan lapsen syntyessä olimme olleet naimisissa liki kolme vuotta, eli ei mikään heppoinen suhde kyseessä. Nykyään moni vanhempikin äiti on avoliitossa tai jopa asuu erillään lapsen isästä tai ollaan seurusteltu hyvin lyhyen aikaa. Ei nämä pelkästään nuorten syntejä ole.
sillä että vauvanhoitovaistot toimivat paremmin nuorilla?
Mitenkä ne nuoret äidit, joiden vaistot suuntautuvat lähinnä biletykseen, raskausaikanakin? Esimerkkejä on myös heistä joilla tarve pitää kiinni omasta elämästä tulee esille lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen, eli sitten aletaan ottamaan takaisin kotona menetettyjä vuosia.
en tahdo lietsoa mitään vanhat äidit vs. nuoret äidit sotaa, mutta voitaisko asia nähdä niin että kukin tyylilläään? Sulle sopi kyseinen ikä, joku toinen oli vielä niin pentu itsekin, että olisi ollut huono äiti ihan siitä syystä jo.
Olen 32-v ja odotan ekaa. ODotus menny erittäin hyvin, ei toistaiseksi valittamista ja raskaaksitulokin onnistui ihan normiajassa.
Niin no, hyvä että olet tyytyväinen äitiyteesi. Niin minäkin, 32v ensimmäistä odottava. Tapasin mieheni 24v, ja tähän väliin on mahtunut elämää ja parisuhteen vakiinnuttamista. Elämää oli myös ennen miestä. Molemmat kerkesimme kokeilla pariakin alaa ja mm. yrittäjyyttä tässä viimeisen 10 vuoden aikana, asuin ulkomailla ja opiskelin. Yhdessäkin matkusteltiin ja rakennettiin talo. Nyt tuntui hyvältä hetkeltä muutaman elämän vaikeuden jälkeen antaa lapselle mahdollisuus, ja sellainen ottikin tullakseen heti ensi kierrosta. Sain alkuraskaudesta vielä unelmavakityöpaikan läheltä kotoa, eikä työnantajaakaan raskaus haitannut. Olen ollut raskauden ajan elämäni kunnossa, vaikka ylipainoakin on todella reilusti kertynyt. Raskauden aikana kilojakin on tosin tullut alle puolet yleensä kertyvistä. Synnytystäkään en osaa pelätä, kivusta ja sairaaloista kun on ennestään kokemuksia. Parisuhdekin on vuosien myötä hitsautunut mallilleen kun isoimmat särmät ovat jo hioutuneet. Lisäksi tiedän eläneeni omia unelmiani todeksi jo ennen parisuhdetta ja nyt senkin aikana, joten koen sikäli olevani valmis ihmisenä ko. elämänmuutokseen ja osaavani luopua tietyistä asioista. Lisäksi osaan erottaa olennaisen paremmin kuin nuorempana, enkä esim juokse merkkituotteiden ja tavaran perässä ollakseni hyvä äiti. Lapseni täyttää 18 samana vuonna kun itse täytän 50, joten onhan siinä vielä elämää jos luoja suo. Toki myönnän että parikymppisenä jaksoin valvoa hieman paremmin öitä läpensä, mutta se olikin ainoa asia silloin paremmin. Nyt tiedän seisovani omillla jaloillani, tuli mitä tuli. Ja tiedän eläneeni täyttä elämää tähänkin asti, ja niin aion elää lastenikin kanssa. Olen oppinut tuntemaan itseni, samoin mieheni, ja tiedämme mitä olemme, hyvine ja huonoine puolineen. Eikä tarvitse siinä mielessä haaveilla itsenäisyydestä ja itsensä toteuttamisesta. Olen kiitollinen että neuvolassa olen saanut hienoa hoitoa/palvelua. Kiloistani tai iästäni taikka muista vajavaisuuksistani ei ole tehty ongelmaa, kun ne eivät sitä käytännössä ole olleet.
Jos jotain olen oppinut "tähän ikään", on se että elää voi niin monella eri tavalla, eikä muiden tapoja oikein passaa arvostella. Paras on kuitenkin kun löytää itselleen ja läheisilleen oikean tavan olla ja elää, ja jättää muiden valinnat muille. Kaikilla on kuitenkin omat taustamme ja lähtökohtamme, eikä yhden valinta sovikkaan kaikille. Reilu parikymppisenä olin juuri laillasi sinisilmäinen ja aika herkästi sanomassa kuinka muidenkin pitäisi elää. Mukavaa että kätilötkin tukivat nuorta äitiyttäsi, niin sitä pitää. Tue sinä vuorollasi muiden valintoja, äläkä neuvo jos et oikeasti tiedä kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä. Huomaat kyllä sitten myöhemmin mitä tarkoitin ;)
raskaana olevan kaverin kanssa bilettämässä. Kaveri oli 25v. Teki varmaan hyvää vauvalle äidin aamuyöhön kukkuminen Helsingin yössä.
Ja sitten tämä äidin vaistoilla paremmin varustettu nuori äiti jätti lapsensa kuukauden vanhana siskonsa hoitoon arkipäiviksi kun meni töihin.
On todella joo äidinvaistot ja biletys takana nuorilla äideillä. Vai mitä?
En ole sinisilmäinen, kiitos vain kirjoituksestasi.
Oli pakko kirjoittaa puolustuspuhe nuorten äitien puolesta. Kaikissa ennen omaani olevissa kommenteissa sanotaan, että nuorena nämä äidit elivät huonoissa suhteissa tai olivat mieleltään lapsia. Näinhän ei oikeasti ole kaikkien ihmisten kohdalla, vaan yhtä lailla nuoremmistakin löytyy hyviä äitejä.
Minulla on vakaumus ja hyvät elämän arvot, enkä juo tai polta. Opiskelen yliopistossa, tosin opinnot ovat juuri nyt tauolla nuorimmaisen lapsen takia. Kestovaippailen, kannan lapsia liinassa, kierrätän, teen itse vauvallekin ruuan ja olen imettänyt pitkään. Mieheni on vakituisessa työssä.
Näissä kirjoituksissahan nimenomaan arvosteltiin nuorena lapsen saamista, minä nyt hiukan takaisin arvostelen vanhoja äitejä. Sehän on vähintään reilua, eiks jeh? :)
Kertoisitko ystävällisesti missä ennen sinun kirjoitustasi olleissa teksteissä arvosteltiin nuoria äitejä? Joka ikinen kirjoittaja pohti nimen omaan omaa menneisyyttään ja oli tyytyväinen ettei hankkinut lasta silloin. Kukaan ei haukkunut yleisesti nuoria äitejä. Ei siis kannata ottaa nokkiinsa jos kerran ei ole mitään mistä voisi loukkaantua. Ja totta kai nuoremmista löytyy hyviä äitejä. Nuoremmista vaan löytyy myös varmasti enemmän niitä, jotka vielä haluaisivatkin elää nuoruuttaan ja mennä miten huvittaa kun vauva-arki koittaa. Se on ihan selvää ja luonnollista, mutta ei toki tee kaikista nuorista äideistä huonoja. Ja niinhän täällä tosiaan ei yhdessäkään tekstissä sanottukaan.
Itsekin olen nuori äiti (21 v. esikoisen odottaja) enkä kyllä millään kehtaisi seistä kanssasi kommenttiesi takana... Eli en todellakaan ajattele asioista kuten sinä! Epäkypsyydestä kertoo myös se, ettet osaa astua muiden ihmisten asemaan ja ajatella asioita heidän näkökulmastaan. Ei asiat ole aina mustaa ja valkoista!
Alkoi ärsyttämään, koska juuri sinun kaltaistesi takia ymmärrän varsin hyvin, miksi meitä nuoria (parikymppisiä) ei kohdella vastuullisina ja kypsinä aikuisina. Anteeksi nyt vain, mutta teet hallaa "meille fiksuille" ja myös samalla itsellesi :/
Eikä kaikille ole itsestäänselvää, että tästä vaan alan tekemään nyt lapsia, kun nyt vähän tuntuisi siltä.
Vaikka olenkin nuori eli pitäisi olla kaikki valmiudet vaan tulla raskaaksi silloin, kun huvittaa niin eipä asia ole/ollut niin. 18-vuotiaana kävi ilmi, etten voisi välttämättä saada lapsia, joten tämä lapsi (vaikka se suunniteltu ei ollutkaan, lähinnä lapsettomuusepäilyjen takia) ei todellakaan ole minulle itsestäänselvyys ja se, että saan hänet näin nuorena! Olen onnesta soikeana, että ylipäätään olen ja voin tulla raskaaksi!
joo, siis minulla korkeakoulutut. Olen vakityössä, mies on vakityössä, omistusasunto, auto, yms. ja kyllä meiltäkin kestovaippaa löytyy ja ruuat aina tehdään itse. Emme kanna vauvaa liinassa vaan siihen tarkoitetussa samsoniten kantorepussa, oli muuten markkinoiden kallein ;) Vauva nukkuu pinnasängyssä johon on erikseen tilattu vauvan riippukeinu. Odotusajalla kuuntelin mahassa kiinni olevilla kuulkkoilla klassista musiikkia, vauvan parhaaksi.
Ja kyllä meilläkin kierrätetään, imetetään, viljellään luomua yms.
Ikää ja elämänkokemusta yms. löytyy, mikä mahtoikaan olla pointtisi asiassa? Oletko siis jotenkin parempi kun olet nuori vai?
En ole parempi vaan samanarvoinen. Siitä oli kyse.
Taisit kuitenkin olla ensimmäinen joka otti vahvan kannan jotain vastaan, lisäksi ketjussa kerättiin 30 äitien kokemuksia.. Mutta good for you joka tapauksessa. Toivottavasti olet 10-15 vuodenkin päästä sen verran tytyväinen oloosi ja valintoihisi ettei heti poikkeavassa seurassa tule tarvetta selitellä valintoja jotka ei edes muille kuulu. Toiset taisivat vain kertoa omasta valinnastaan ja taustoistaan. Edelleen koen että ikä ei ole kyllä huono, etenkin kun sen mukana on tullut kuitenkin sitä kokemusta ja varmuutta olla sitä mitä on ja välittämättä muiden kommenteista. Sitä toivon ap:llekin että on välittämättä muiden kommenteista ja jättää ne täysin omaan arvoonsa. Mitäpä minunkaan lisääntymiseni muille kuuluu, ikä määrä tai muu ajankohta, ei yhtään mitään.
Tämän "nuoren äipän" kirjoitus on oltava provo.
Lainaan hieman tekstiä:
"Oikein useampi kätilö vuodeosastolla kehaisi, että ihanaa nähdä nuori äiti, synnytykset sujuvat hyvin, vähemmän komplikaatioita ja vauvanhoitovaistot toimivat paremmin kuin vanhemmilla.
Itse tekaisen kaikki lapseni näin nuorena. Vanhana äitinä olisin varmasti epävarmempi ja haluaisin pitää kiinni "omasta elämästä" lapsen kustannuksella.Oikeassahan se lääkäri siis oli, mitä siitä mieltään pahoittamaan."
Ei kukaan järjevästi ajatteleva äiti voi olla noin pimahtanut. Teet todellakin hallaa kaikille äideille iästä ja lasten määrästä riippumatta. Tämmöisten kirjoitusten takia ihan oikeasti välillä miettii onko tosi nuorista naisista äidiksi. Kun taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin jo näillä palstoilla. Hulluja ajatuksia oli ainakin kirjoiteltu peräperään.....
Toivon että kirjoittaja on provo
Kuule ei se että on raskaana estä sua pitämästä hauskaa! Hyppiä ei saa eikä juoda tai poltella, mutta sen ei oo välii valvotko sää kuinka kauan tahdot.
Lasten vahtia saa käyttää, sä saat viettää aikaa myös miehesi kanssa kahdestaan. Se on ihan tervettäkin parisuhteen kannalta. Ja lapselle on kuitenkin tärkeintä että isä ja äiti olis AINA yhdes. Mekin käydään vieläkin ulkona mutta toki harvemmin kun ennen lapsia.
Ite olen kahden lapsen äiti ja kolmas on syksyllä tulos. Ikää löytyy pian 28v. Ekan sain 23 vuotiaana. Ja se valvominen on ihan hyvä osata. Ei sitte mee hermot heti kun se pieni ei välttämättä nukukaan kun 3h kerralla... Oon onnellinen että oon saanu lapset "nuorena". Ihanaa kn ei sitte tarvi miettii murkkuja 50v iän jälkeen. Sillon pitää löytyä voimia rajojen pitoon yms...
Hävettää ihan myöntää että olen nyt 22v kahden lapsen äiti. On kyllä todella paksua tekstiä sinulta. Millä tapaa 30 olisi vanha äiti? Ei millään pahalla mutta noin tyhmää kirjoitusta en ole aikoihin lukenut :D
Eiköhän se kuulkaas ole ihan siitä ihmisestä kiinni miten jaksaa ja pärjää eikä iästä. Huh heijaa :)
Nyt viimeistään selvisi että "nuori äippä" on väkisinkin provo. Onneksi, eihän kukaan voi kirjoittaa tälläistä tekstiä ihan selväjärkisenä!!!!! Todellakin henkisesti sairas ja tasapainoton kirjoittaja. Luultavasti lääkityskin, toivottavasti.
Mä jo oikeasti luulin että olisi tosissaan mutta nyt helpottaa kun luki tuon edellisen "avautumisen". Ei voi olla enää muuta kuin provo!!!!
Toivottavasti löydät sisältöä elämääsi etkä häiriköi täällä enää meitä oikeita kirjoittajia. Tyhmää että aina joku jaksaa näitä provoja kirjoitella ja vielä odotuspuolella.
Te provonhuutelijat olettekin varsin tasapainoista sakkia. On tullut nähtyä. ;) Yritähän pitää pää kasassa ja valoisaa alkavaa kevättä!
Ilmoitin ylläpidolle asiattomasta viestistä joten eipä ole toivottavasti tämä provokirjoittelija meidän harmina täällä odotuspalstalla enää kauaa.
Olen kanssasi äiti87lapset-07ja-09 täysin samaa mielstä tämä kirjoittelija "nuori äippä" todellakin pilaa meidän muiden nuorten äitien maineen. Hävettää ihan:(
Tehdään niin ettei vastailla enää hänen kirjoittamiinsa teksteihin niin voipi tyyppi ajan kanssa rauhoittua.
Jätetään hänen provotekstinsä siis omaan arvoonsa ja toivon että ylläpito putsaa loukkaavat tekstit palstalta. Ihan kaikkiin kohdistuvat sekä aloittajan että meihin muihin kohdistuvat.
Harmittaa että näitä kirjoittajia on ja itsekkin alennuin jankuttamaan provoilijan kanssa. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sekä aloittajalle että provoilija nuori äipälle.
Onnea elämäänne!!
Huh. Sinullahan läikkyy yli pahemmin kuin luulinkaan.
Ylläpito aloittanee tämän ketjun siivoamisen sinun omasta viestistäsi, jossa sivistyneesti kutsut minua pimahtaneeksi. Pitikin mun aikuisena ihmisenä lähteä mukaan tuollaisen kakaran lällättelyyn. :( Sinä todellakin todistat oikeaksi sen väittämän, että osa nuorista äideistä on... noh, kypsymättömiä ja naiiveja. Surullista.
Minusta tuntuu, että olet itse provo.. Itse sinä aloitit hyökkäyksen toista kohtaan.. Hankkisit oikeasti elämän itsellesi... En usko että toinen kirjoittaja olisi provo..
Jep, parempi tosiaankin jättää omaan arvoonsa. Provoja on pilvin pimein näillä palstoilla.
Anteeksi nyt vain nuori äippä, mutta et sinä oikein vaikuta normaalilta.
Ei mitään anteeksi pyytelemistä. Ette tekään vaikuta minun mielestäni ihan siltä että olisi kaikki muumit laaksossa, enkä kyllä tätä mielipidettäni pyydä keneltäkään anteeksi. :)
Olen kanssasi samaa mieltä! Tuolla toisella kirjoittajalla tuskin on kaikki kohdallaan päässään!
hah, joo ja tarinahan päättyi niin, että isukki jätti tämän äidin vielä nuoremman tytön vuoski. Että näin! Todella kypsää touhua.
Jokainen taplaa tyylillään! Ei kukaan voi määritellä muuta kuin omaa valmiuttaan tulla äidiksi. Itse olen 32-vuotias esikoisen odottaja ja eka kerralla tärppäsi. En ole voinut huonosti ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Toivottavasti näin jatkuu :-) !!
Päätös tulla äidiksi nyt on oma valintani. Ja onneksi valitsin näin. Ulkomaalainen exäni ei olisi varmasti päästänyt mahdollisista lapsista irti eron hetkellä ja tässä sitä oltaisiin taistelemassa lapsista kahden maan oikeuslaitosten kesken. Olen nähnyt maailmaa, valmistunut kahteen ammattiin, oppinut puhumaan kuutta kieltä, bilettänyt ihan tarpeeksi... Nyt olen saanut tutustua nykyiseen kumppaniini niin perinpohjaisesti, että tiedän varmasti, että lapsi on molemmille syvästi harkittu ja HALUTTU asia. Ajankohta on nyt oikea ja mitä jaksamiseen tulee, SITÄ RIITTÄÄ NYT, kun ei tarvitse miettiä, mitä jäi nuoruudessa kokematta! Me voimme elää täysillä tälle tulevalle "toukalle" ja antaa hänelle kaiken sen, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen onnelliseksi ihmiseksi.
ja odotan esikoistani. Raskaaksi tuleminen kesti vuosia. En koe olevani erityisen vanha ensisynnyttäjä. Mulla on sellainen fiilis ittellä, että olen just oikeassa iässä äidiksi tulemiseen. Minä myös olisin ollut esim. 10 vuotta sitten äärettömän lapsellinen, itsekäs ja vaihteleva mielialoiltani...nyt koen olevani melko tasapainoinen ihminen.
Olen myös kokenut ikäviä kommentteja iästäni ja lähinnä lapsettomuudestani...kaikki kommentit on kyllä tullut oudommilta ihmisiltä, ei esim. kavereilta tai lähisukulaisilta. Ja erityisen pahalta ne on tuntunut, kun raskaus odotti niin pitkään onnistumistaan...mutta kohta saamme nyytin syliin :)
Sain esikoisen 29-vuotiaana ja nyt 31-vuotiaana saan toisen. En tosin ole iästäni kuullut muuta kuin että näytän paljon nuoremmalta kuin olen oikeasti.
Olisin kovasti halunnut lapsia jo aiemmin, mutten ollut silloin sopivaa puolisoa löytänyt vielä. Tai olin, mutta kesti 10 vuotta, ennen kuin mieheni kanssa sitten "virallisesti" pariuduimme ja halusimme molemmat perheenkin. Toisaalta hyvä, etten aiemmin saanut, olisi paljon jäänyt kokematta, mutta silti itseäni kaivelee ikäni joskus. Äitini oli 24-vuotiaana jo kolmen äiti, mutta toisaalta ajat muuttuvat. Ihan hyvä näin.
Tiedän, että raskaus on herkkä tila, mutta tuollaisille kuulemillesi kommenteille voi vain nauraa. Ihan oikeasti.
Olen pian 40v., kolmen lapsen äiti ja nuorimmainen on vielä vauvaiässä. Äidinvaistot ovat toimineet ihan samalla tavalla kuin ensimmäisen saatuani, jolloin silloinkin olin jo melkein 30v. En ole tuntenut itseäni vanhaksi, eikä sitä ole kukaan kommentoinutkaan mitenkään. Raskaus tosin oli väsyttävämpi kuin aiemmat. Sinäkin ehdit saamaan vielä liudan lapsia, jos vain niitä haluat.
Viimeisin synnytys (vaikkei niissä juurikaan eroja ollut) meni kaikkein helpoimmin, vaikka jostakin kuulin ainakin "vanhojen" ensisynnyttäjien olevan jollakin tavalla "hankalampia".. olikohan Sairaala- sarja?
Minä olen 40-vuotias esikoista (ja ainokaistamme) odottava äiti. Löysin elämäni rakkauden vasta pari vuotta sitten, eikä tarkoitus ollut enää hankkia lapsia, mutta sitten ajattelimme kuitenkin antaa mahdollisuuden uudelle elämälle, jos meille sellainen vielä suotaisiin. Tulin raskaaksi 3. kierrosta pillereiden poisjättämisen jälkeen ja raskaus on mennyt todella hyvin. Töissä olin viimeiseen asti, ei mitään hankalia raskausoireita tai ongelmia keskiraskauden supisteluja lukuunottamatta. Lapsen kromosomitkin on tsekattu ja kaikki on siltä osin kunnossa. Mielestäni me olemme oikein nuorekkaat ja hyväkuntoiset vanhemmat, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että monessa mielessä olisi parempi jos lapsen/lapset saisi aikaisemmassa vaiheessa, mutta kaikkien elämä nyt ei vaan mene saman kaavan mukaan, eikä sitä ole kenenkään syytä moralisoida tai kauhistella.
Kyllä on ollut asiatonta haukkua kolmekymppistä vanhaksi odottajaksi, sen ikäisiähän useimmat alkavat nykyään olla, kun raskaaksi tulevat:o Minulla on neuvolatäti vaihtunut pariin kertaan, mutta kukaan ei ole kommentoinut ikääni mitenkään. Ainoastaan kun kerran kävin äitiyspolilla kivuliaden supistusten takia, lääkäri sanoi merkitsevänsä papereihin "iäkkään ensisynnyttäjän raskauden seuranta", mutta minun ei pitäisi pahastua siitä, se nyt vaan on semmoinen tapa. Erittäin ystävällistä palvelua olen siis saanut joka paikasta:)
Juu eikä se todellakaa ikää katso. Minut todetiin lääkärissä riskisynnyttäjäksi kun olen näinkin nuori kuin 20v. Taitaa olla usein ammatti-ihmisen asenteesta kiinni...
minkä ihmeen takia saa lukea näitä taisteluja nuoret vs "vanhat" .. heti jommatkummat hyökkää toisiaan vastaan ja haukkuu teiniksi tai vanhaksi.. yhden nuoren äidin maine jonka joku tietää pilaa heti kaikkien nuorten äitien maineen.. ja toisinpäin.
ikähän on vaan numeroita. omasta päänupistahan se on kiinni onko valmis äidiksi ja perustaan perhettä ja ottaan vastuuta!
jotkut haluaa opiskella itsensä hyvään ammattiin ennen ja viettää sitä "opiskelija elämää" sinne 30 ikävuoteen asti ja jotkut käy ammattikoulun,saa vakituisen työn ja perustaa sen perheen ja ikää on vasta hieman yli 20.. ihan samat lähtökohdat..eikö? ikä vaan on eri mutta elämän tilanne sama.
vähä vaikeesti selitetty!! :)
lopettakaa hyvät äidit se tappelu iästä, ja pidetään yhtä,äidit äitien puolesta,ikään katsomatta!! :)
Itse olen 38-vuotias kolmatta odottava äiti. Ensimmäisen sain 23-vuotiaana, toisen 30-vuotiaana ja nyt tulee uusperheeseemme yhteinen iltatähti : ). Miehen ensimmäinen ja hän on innoissaan.
Kyllähän sitä nuorena jaksoi paremmin valvomisia, mutta kyllä vanhemmiten olen nauttinut ehkä vielä enemmän äitinä olosta, kun on jo elämänkokemusta ja lastenhoitorutiinit menee ensimmäisen jälkeen rutiinilla. Bilettäjä en ole ollut koskaan.
Minulle ei kukaan ole ikääni kommentoinut neuvolassa vaikka kremppoja jo onkin, joiden takia olen ollut tarkemmassa seurannassa. Ultrat ja seulat käyty läpi ja toivotaan, että kaikki on hyvin.
toivottiin, jos ymmärsin oikein, iäkkäämpien äidiksi tulevien kommentteja siitä, miten ikään on suhtauduttu. Nuorena äidiksi tulemista ei kyseenalaistettu muuta kuin omalla kohdalla, kunnes eräs nuori äiti katsoi asiakseen ilmoittaa että paitsi hän, yleensäkin nuoret äidit ovat paremmissa asemissa äidiksi tulemisessa, mm. äidinvaistojen ja paremman toipumisen suhteen.
En usko että kukaan meistä vanhemmista äidiksi tulevista tapauksista haluaa vastaavalla tavalla osoittaa kaikkia nuoria äitejä sormella. Jokainen tuntui ymmärtävän oman elämänhistorian kautta, että kaikkien elämä ei vaan mene niin, että 20 ikäisenä voi alkaa tyytyväisenä perhettä perustamaan.
Totuushan on, että ei ole mitenkään outoa nykyään, että saa sen esikoisen "vasta" lähempänä kolmeekymppiä. (Oliko naisilla keski-ikä esikoisentekoon n. 28 vuotta, miehillä yli 30..?) Ellen väärin muista.
No kuitenkin. Kehottaisin sinua ja kaikkia muitakin naisia pyrkimään eroon riippuvuudesta ja pakkomielteestä kuunnella ja välittää siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta ja valinnoistasi. Älä ime kaikkea itseesi, sulje mielummin korvasi.
Itsestäni taas tuntuu, että minua katsotaan kieroon, koska olen 21-vuotias (eli nuori, "teini") ja odotan esikoistani! Että olen vielä ihan lapsi itsekin ja niin maailmaa näkemätön ja kokematon.
Nyky-yhteiskunta kun ei luota meihin nuoriin. Olemme kouluttamattomia, syy työttömyyden kasvuun, uusavuttomia, laiskoja jne jne..
Joten älä huoli, ei se ole iästä kiinni, että odottavaa (tai ketä tahansa) naista "katsotaan kieroon" :) (usko pois, aina ihmiset löytää jonkun syyn päivitellä ja kauhistella muiden tapoja olla ja elää... Katsoisivat kuitenkin ensin omaa napaa ja sitä, miten itse täällä maan päällä on ja elää!)
Onnea odotukseen äläkä anna muiden ihmisten lannistaa!
älä välitä lääkärin tai muittenkaan kommenteista. Aika ajattelematonta kyllä lääkäriltä täytyy myöntää.
Itse en ole iästäni huolimatta vielä kuullut mitään negatiivista kommentia. Neuvolan tätikin sanoi että on hänellä ollut muitakin minun ikäisiä mammoja. :)
Henkilökohtaisesti tunnen useammankin yli 40v. ja jopa osa ensisynnyttäjiä.
Onnea odotukselle eikä välitetä moisista huomautuksista .
se raskaus ikää katso ja sitä paitsi niillä neuvola tädeillä sekä lääkereilläkkin sattuu vain olemaan joskus paska päivä joten silloin varmaan kuuleekin mitä mahdollisimpia kommentteja.Mutta onhan se totta että nuorena sitä jaksaa valvoa montakin yötä peräkkäin paljon paremmin vauva kanssa kuin vanhana ja synnytyksestä toipuu nopeammin yleensä mutta eihän kaikki aina mene niin kuin muilla.
Huomaa että on naisten kirjoittama palsta kun tuhanpäiväsistä asioista pitää kinastella ja pilkkua viilata :D
Keskittykää vain omaan kehoonne kun ei se raskauskaan ikuisuuksia kestä.
Jostain syystä ihmiset ottavat oikeudekseen arvostella nimenomaan äitiyttä kaikin tavoin. En ymmärrä, miksi se on jotenkin sallittua, vaikka juuri mistään muusta asiasta ei toisia kehdata haukkua niin helposti. Minä odotin myös kolmikymppisenä, enkä koskaan kuullut mitään sellaista kommenttia, missä olisi vanhaksi haukuttu. Neuvolan lääkäri sanoi kierukasta, että hän ei mielellään laittaisi, kun sen pitäisi olla paikoillaan sen vähintään kolme vuotta ja se on pitkä aika, eikä näin nuorena oikein voi tietää, haluaako sinä aikana lapsia. Ja minulla oli silloin tulossa neljäs lapsi ja ikää 30 vuotta.
Tilastollisesti Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on hieman vajaan 30 ja toissynnyttäjien hieman yli 30, joten aika hyvin olet pysynyt standardeissa pysynyt.
Jos yhtään lohduttaa, niin kuuli siitäkin joka paikassa, jos lapsen on tehnyt nuorena. Enkä edes ole mikään teini ollut.
Mulle taas gynelogi tokas, että sulla on monta vuotta vielä aikaa tehdä lapsia. Olin sillon 29v ja lapsia ei vielä ollu. Nyt täytän 34 ja esikoinen on 2,5v ja tokan laskettu aika muutaman kuukauden päästä. Omasta mielestäni oon hommannu just hyvään aikaan lapset. Turha toisten kommentteja on itteensä ottaa, jokainen tietää ite parhaiten :)
Mun ihana gyne sanoi, kun juteltiin kolmannen hankkimisesta, että hieno juttu, vaikka itse ikääni (lähes 40) kauhistelin. Sanoi, että vauvojen teko nuorentaa naista ;-). Kauniisti sanottu.
Eipä ole kukaan muukaan kommentoinut mitään negatiivista, päinvastoin. Ystäväpiirissä ja sukulaisissa usea "vanhempi" äiti. Neuvolassakaan eivät ole kommentoineet mitään negatiivista.
Kukin tavallaan, kuka nuorena, kuka vanhempana. Fyysisesti voi olla helpompaa nuorempana, mutta vanhempana voi olla kypsempi isoon elämänmuutokseen (puhun omasta kokemuksesta).
Minkä keskusteluvyyhdin olenkaan saanut aikaiseksi aloituksellani....
Alkaessani lukemaan kaikkia kirjoituksia aloin pikku hiljaa pelkäämään, että oma aloitustekstini olisi jotenkin antanut aihetta tähän nuori vs vanha äiti sotaan. (piti ihan lukea sana sanalta oma aloitus), enkä kyllä omasta mielestäni näin ole tehnyt.
Kiitän näistä asiallisista viesteistä mitä on tullut paljon, oli kirjoittaja sitten "nuori" tai "vanha" äiti tai tuleva äiti, ikävä kyllä pakko huomata, että myös tällekkin palstalle tulee näitä omasta mielestään kaiken tietäviä joilla on aina se "oikea" sana tai tekotapa hallussa... Jätetäänpä heidät nyt omaan arvoonsa.
Kirjoituksellani halusin lähinnä saada aikaan keskustelua nimen omaan siitä minkä monet ymmärsivätkin: Omia kokemuksia ns vanhana synnyttäjänä ja kuten monet kertoivatkin ettei olisi aiemmin olleet edes valmiita äitiyteen, eli kiitos suuri teille kaikille jotka ymmärsitte kirjoitukseni pointin:)
Mielestäni on jokaisen oma asia, että milloin lapsia haluaa.. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään muulle.. Jos sinä koet vasta nyt olevasi valmis äidiksi nyt, niin voit olla hyvä äiti lapsellesi vasta nyt! Lapsentekoa on hyvä pohtia pitkään ja hartaasti onko siihen todella valmis. Jos sinä koet olevasi nyt valmis, ei se mielestäni kuulu neuvolatädeille tai muillekaan.. Ei kenenkään tarvitse arvostella toisten elämää ja valintoja... Kaikki eivät halua samaan aikaan sitä mitä toinen haluaa..
Itse olen 21 vauvan syntyessä ja pelkäsin saavani neuvolasta kommenttia nuoruudestani, mutta hyvin ovat suhtautuneet.. Ihmettelen sinun neuvolasi lääkäriä.. Varmasti on myös monia muita ikäisiäsi odottajia.. Etkä mielestäni ole edes vanha äidiksi! Jokainen tekee tyylillään, eikö niin? :) Älä välitä tuollaisista mielipiteistä, olet varmasti hyvä äiti lapsellesi!
Eka neuvolakäynti edessä, toivottavasti EN saa kuulla, kun ikää kohta 33 ja odotan esikoista! Tunsin olevani valmis lapseen vasta nyt ja kumppanikin on vaihtunut 2 kertaa. Nyt on vasta sellainen mies jonka kanssa lapsen todella haluan.
Elämät menevät eri tavalla. Ei kukaan toisen elämää voi moralisoida tai määrätä jotain "aikataulua" siihen, milloin lapsia saadaan. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
itse synnytin marraskuussa esikoiseni ja olen siis 37-vuotias. neuvolassa eikä muuallakaan ole mainittu mitään iästäni. sen sijaan itse vitsailen joskus sillä, miten vanhat vanhemmat lapsellamme on (mies 36). viimeksi juuri neuvolassa näin sanoin ja terkkari naureskeli että ette te mitään vanhoja ole =). nykyään on ihan yleistä saada lapsia, jopa esikoisia, nelikymppisenä ja ylikin. enkä sitä paitsi tunne itseäni yhtään vanhaksi, olo on edelleen kuin parikymppisellä ja kuntokin parempi kuin itselläni oli silloin =).
19 vuotiaana ensi kerran tullut ja toisella kerralla 20,5 vuotiaana en voi kuin ihmetellen lukea tätä keskustelua tästä aiheesta. Tiedän että olin NUORI esikoisen syntyessä mutta kaikki meni hyvin niin synnytys kuin äidiksi kasvukin! Nyt olen 36 vuotias ja haaveilen vielä yhdestä ihanasta tuhisevasta vauvasta elämääni ja aion sen haaveen myös toteuttaa:)!!!!
Sain juniorimme 42-vuotiaana iloisena yllätyksenä. Raskausaika meni loistavasti, synnytys niin sutjakasti, että paikalle varaamani synnytyslääkärin ei tarvinnut kuin katsella. Imetys käynnistyi heti ja 2 yön jälkeen lähdin pojan kanssa kotiin. Tunsin oloni kukoistavaksi sekä raskauden aikana että vauvaa hoitaessani. Kukaan ei huomautellut iästä, eivät taineet uskaltaa, koska koskaan eläissäni en ole ollut itsevarmempi ja tyytyväisempi itseeni kuin tuolloin.
ja mistä muuten onkaan tullut tämä joidenkin käsitys että nainen olisi 35 ikäisenä liian vanha saamaan lapsia?
Tietenkin lääketieteen myötä, kun on tutkittu erilaisten riskien lisääntymistä ym. Mutta eihän lääketieeellinen tieto saisi vaikuttaa asenteisiin niin, että olet "huono" jos et tee lapsia silloin tilastollisesti se on ns. parasta. Sillä ennen vanhaan oli ihan luonnollista että lapsia tuli likimain naisen vaihdevuosiin saakka.
MUn äiti oli 44 kun sai mun siskon... että siinä teille sitä "vanhaa". olihan se riskiraskaus just tuon iän yms. vuoksi, mutta terve tyttö sieltä tuli ja terve on edelleen nyt jo 4 v. ja tein sitten siskostani tädin 3 vuotiaana. itse olin tuolloin 20. Tsemppiä vaan KAIKILLE odottajille. Age ain´t nothing but a number.
Heip
Täällä 34v ensimmäistään odottava. Aika tylytystä täällä molemmin puolin. Minä en osaa muista sanoa, ainoastaan omasta puolestani: minulle tämä on paras ikä saada lapsi.