Itsellä alkoi yksin muuton yhteydessä paha ahdistuneisuushäiriö ja en ole vieläkään kunnon hoitoa siihen saanut. Lääkkeitä söin kolme päivää,mutta tuli niin kamala olo niistä että jätin kesken. Psykiatri on parin viikon päästä,toivon että siitä olisi hyötyä. Sairauden myötä olen alkanut tarkkailemaan itseäni sairaaloisesti. Päiväni alkavat sillä,että mietin mihin nyt sattuu ja mitä se voisi olla ja mietin kaikki mahdolliset sairaudet läpi. Olen muutamat kuukauden sisällä miettinyt kaikki sairaudet syövästä ms-tauteihin... Pelkään että sekoan vielä näiden ajatusteni kanssa. Ehkä yksi paha tekijä on se,että mulla on paljon esimerkiksi lihaskipuja mutta en vain ole saanut vastausta lääkäriltä oireisiin. Lääkärijonot ovat aivan valtavat. Mua pistää millon vatsaan,millon haimaan, millon kylkeen,selkä särkee,pää särkee,kädet särkee... Ja kaikki täytyy heti kattoo netistä että mikäs sairaus nytten voisi olla. Tää mun touhu on mennyt aivan sairaaloseksi. En tiedä miten pääsisin tästä eroon. En pysty elämään enää normaalia elämää,elän joka päivä pelon kanssa että mikä mulla on.Kaikista eniten tarkkailen sydäntäni,mittaan pulssiani monta kertaa päivässä ja aamuisin herään siihen että se hakkaa täysillä :( Olen niin varma että jotain vakavaa on. Kertokaa omia kokemuksianne,onko teillä tälläinen sairalaaloinen pakko-oire kytätä itseänne jatkuvasti?? Miten tätä ehkäistä?
Oma tarinani
tiitus90
5501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mua pistää millon vatsaan,millon haimaan, millon kylkeen,selkä särkee,pää särkee,kädet särkee..."
Mä olen käsrsinyt samoista oireista ongelmista eikä mitään ole löydetty vaikka kaikki paikat tähystettiin
Sit satuin vahingossa hieromaan vatsaani, jonka huomasin, muutamaa päivää myöhemmin, siltä hierotulta paikalta olevan vähän pehmeämpi kuin muualta eikä enää niin kipeä. Jatkoin hierontaa muualtakin ja sama jatkui. Vatsalihakset pehmenivät (tuli mustelmiakin) ja kipu väheni.
Sitten kävin useita kertoja (urheilu)hierojalla, missä hierottiin käsiä, jalkoja ja selkää. Sekin vähensi kipua. Myös kylkikipu oli kova. Sille ei hieroja mitään voinut, mutta itse aloin etsiä kipeimpiä kohtia ja löydettyäni painoin pitkään kipukohtaa, jolloin se alkoi hellittää. Venyttelyt kuuluivat myös päivittäiseen ohjelmaan.
- Hieroja sanoi, että jokseenkin kaikki mun lihakset olivat tukossa eli maitohapoilla niinkuin urheilijoilla. Niitä ei ollut rentoutettu aina rasituksen jälkeen.
Olin käynyt monella lääkärillä, eikä kukaan löytänyt mitään syytä. Kyllä se alkaa ahdistaa, kun on kovat kivut.
"Kaikista eniten tarkkailen sydäntäni,mittaan pulssiani monta kertaa päivässä ja aamuisin herään siihen että se hakkaa täysillä"
Tämäkin oire oli ja on edelleen. Sitä sanotaan rytmihäiriöksi. Siihen on lääkityksenä Seloken 50 mg lääkärin määräämänä. Sen mittaamista varten tarvitset pulssimittarin. Se on hyvä olla sittenkin, kun saat lääkityksen, jotta opit ottamaan sopivan määrän. Liika lääkityskin on pahasta. Lääkärit määräävät yleensä aika summittaisesti.
Tällä tavalla olen saanut kohtalaisen hyvän olon verratuna aikaisempaan. Tsemppiä sinulle!
Mainitsit muuton vaivojesi alkuunpanijaksi. Minä koin jokseenkin samanlaista erläkkeelle jäämisestä. Työ oli loppuaikoina mieluisaa, etten sanoisi tärkein sisältö.
Olin työelämässä 40 vuotta ilman päivänkään poissaoloa. Nyt olen langennut samaan itsetarkkailun kierteeseen mistä sinäkin kerrot. Käynnit terveyskeskuksessa ovat antaneet niin usein terveen paperit, etten osaa muunlaisia odottaakaan. Olisi katastrofi jos jotain löytyisi.
Minun onneni on loputtoman ymmärtävä ja kärsivällinen puoliso. Tukeudun nyt siihen etten rasittaisi häntä monimutkaisilla arveluillani. Yritän siis pysyä rauhallisena ja järkevänä hänen mielenrauhansa vuoksi.
Toivon sinulle parempia aikoja. Tiedän että sen saavuttaminen on työlästä.
Kuule, mitä enemmän tarkkailet sydäntäsi, sitä hurjempaa se hakkaa. Lihaskipuihin auttaa venyttely ja voimistelu ja hyvä olisi käydä myös kuntosalilla pari kertaa viikossa hankkimassa lihasvoimaa.Päivittäinen , vaikka puolituntinen kävelylenkki tekisi myös terää, sitä ne lääkäritkin suosittelee, siellä mieli virkistyy.
Ne lääkärit ei oo viitsinyt sanoa sulle ihan suoraan, että vaikuttaa siltä, että olet LUULOSAIRAS. Se se vasta
paha tauti onkin, joten paras on kyllä mennä sinne psykiatrille.
Luulen, että jos vaikka katkaisisit jalkasi, niin olisit onnesi kukkuloilla sen tähden, että olet vihdoinkin ihan oikeasti "kipee". Ei millään pahalla, mutta se on totuus.
nimittää toista luulosairaaksi ja uskoa lääkärien ehdottomuuteen. Tietämättömyyttä ja kokemattomuutta se vain osoittaa sekä lääkäriltä että maallikolta.
Kivun takana on aina FYYSINEN VAMMA. Ellei sitä löydetä on se ammattitaidottomuutta.
Nimittely vain pahentaa tilannetta ja pitkittää vamman ja todelisen syyn löytymistä, mistä siten so. henkilö saa kärsiä.
Mulla on ihan samaa ollut useamman vuoden, enemmän välillä painottuu muihin pakko-oireisiini,mutta välillä on tuollaisia kausia että etsii itsestänsä sairauksia..
Ei tarvita kun pieni flunssa tai huono olo,niin alan kuvittelemaan ties mitä kamalia tauteja.
Sitä en enään tee että kaivan lääkärikirjat esiin tai googletan oireita..se ei helpota todellakaan...:(
Toivottavasti saat psykiatriltasi apua...