Niin, olen tyypillinen tänne kirjoittaja joka pelkää sairautta.
Minulla oli jo 2.5 vuotta sitten leukosyytit koholla eikä mitään muita oireita. Ensimmäinen lääkäri piti oiretta vakavana, oma lääkäri ei. En muista mikä arvo oli. Mitään tiivistä seurantaa ei sitten määrätty. Nyt ennen joulua kävin aivan toisen oireen vuoksi lääkärillä, joka sanoi että valkosolut ovat koholla. En edes tajunnut kysyä kuinka paljon, koska olin vain helpottunut että sydämessäni ei ollut mitään. Hän määräsi jatkokokeita joihin en mennyt koska oli matka ym., enkä ajatellut että olisi mitään erityistä syytä. Olen kyllä koko syksyn ollut kovin väsynyt. Nyt on ollut pahojakin nivelkipuja ja tunnetta, että on kuin olisi flunssa tulossa mutta ei tule. Lopullisesti pelästyin pieniä punaisia pisteitä, kuin veripisaroita, rinnassa ja ylävatsalla. Aloin googlata ja tietysti löysin kaikki leukemian merkit...
Ihmettelen omaa reagointiani. Toisaalta ajattelen, että kaikki kuolevat, ja että 25% ihmisistä sairastuu syöpään jossain vaiheessa, ei tässä ole mitään ihmeellistä. Jostain syystä kuitenkin pelkään niin että kädet vapisevat, on paniikissa. Lääkäriin pitäisi mennä, joo, mutta en pysty, en millään pysty. Itse asiassa en ehkä pelkää kuolemaa vaan kaikkia mahdollisia tutkimuksia ja hoitoja, ja sitä hetkeä kun lääkäri ehkä sanoo että on leukemia..
Jos valkosoluarvot ovat olleet koholla n. 2.5 vuotta niin mitä muuta se voi olla kuin leukemiaa? Olen pelännyt vähän rintasyöpää kun niin monella on, mutta en ole edes ajatellut leukemiaa....
Minulla oli jo 2.5 vuotta sitten leukosyytit koholla eikä mitään muita oireita. Ensimmäinen lääkäri piti oiretta vakavana, oma lääkäri ei. En muista mikä arvo oli. Mitään tiivistä seurantaa ei sitten määrätty. Nyt ennen joulua kävin aivan toisen oireen vuoksi lääkärillä, joka sanoi että valkosolut ovat koholla. En edes tajunnut kysyä kuinka paljon, koska olin vain helpottunut että sydämessäni ei ollut mitään. Hän määräsi jatkokokeita joihin en mennyt koska oli matka ym., enkä ajatellut että olisi mitään erityistä syytä. Olen kyllä koko syksyn ollut kovin väsynyt. Nyt on ollut pahojakin nivelkipuja ja tunnetta, että on kuin olisi flunssa tulossa mutta ei tule. Lopullisesti pelästyin pieniä punaisia pisteitä, kuin veripisaroita, rinnassa ja ylävatsalla. Aloin googlata ja tietysti löysin kaikki leukemian merkit...
Ihmettelen omaa reagointiani. Toisaalta ajattelen, että kaikki kuolevat, ja että 25% ihmisistä sairastuu syöpään jossain vaiheessa, ei tässä ole mitään ihmeellistä. Jostain syystä kuitenkin pelkään niin että kädet vapisevat, on paniikissa. Lääkäriin pitäisi mennä, joo, mutta en pysty, en millään pysty. Itse asiassa en ehkä pelkää kuolemaa vaan kaikkia mahdollisia tutkimuksia ja hoitoja, ja sitä hetkeä kun lääkäri ehkä sanoo että on leukemia..
Jos valkosoluarvot ovat olleet koholla n. 2.5 vuotta niin mitä muuta se voi olla kuin leukemiaa? Olen pelännyt vähän rintasyöpää kun niin monella on, mutta en ole edes ajatellut leukemiaa....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Että et halua tietää totuutta. Nyt on kuitenkin vain yksi vaihtoehto.
Ota yhteyttä lääkäriisi, vaadi täydellinen verenkuva, josta nähdään hyvin selvästi miten luuytimesi toimii ja jaotellaan-lasketaan valkosolut yms. Muuten jäät ikuisesti vainoilemaan oireitasi. Kun diagnoosin saa- on se sitten terve tai sairas - on sinulla huojentunut olo! Pahinta on tietämättömyys.
Leukemiakin on parannettavissa, hoidot on rankat mutta kehittyneet viimeisen 30 vuoden aikana niin paljon että älä huoli. Ole nyt reipas ja mene lääkäriin. Tule sitten kertomaan miten meni.
Voi olla että valkosolusi eivät ole olleet koholla 2,5 vuotta vaan ainoastaan silloin kun olet sattunut ne mittauttamaan. Ja kohonneet leukkariarvot saattaa viitata mihin tahansa (harmittomaankin) pikku tulehdukseen.
Mutta turhapa näitä on täällä spekuloida, marssit vaan reippaasti lekurille ja vaadit päästä tarkempiin tutkimuksiin. Kokemuksesta voin kertoa että ei se niin kamalaa ole jos lekuri sitten sanookin että nytpä sulla on kuule leukemia; samaan hengenvetoon se lekuri nimittäin pitää puolen tunnin luennon siitä miten hienosti nämä sairaudet ovat nykyisin hoidettavissa. Epätietoisuus on kaikkein hirveintä, joten ylös, ulos ja lekurille mars!