Minulla on kaksi lasta. Kuopus on nyt reilut 3kk vanha. Iloinen ja juttelevainen ja kääntyikin jo kaksikuisena. Ennen hänen syntymäänsä en stressannut tippaakaan imetysasioita, koska esikoisen kanssa imetys sujui hienosti. Ajattelin vain että kyllä se onnistuu toisenkin kerran. No eipä se niin aurinkoisesti sitten ole mennytkään=/ Ensimmäiset kaksi kuukautta poika sai vain äidinmaitoa, lypsin hänelle (käsin) välillä pakastimeen evästä, jotta isi/hoitaja saattoi sieltä antaa kun minun täytyi muutaman kerran käydä hoitamassa omia asioitani. Toiveenani oli onnistua täysimettämään neljäkuiseksi.
Pojan toisen ikäkuukauden lopulla meillä oli häät ja minä tietysti niitä stressasin. Ei tehnyt mieli syödä ja stressiä pukkasi ja maidontulo väheni. Poika aloitti kapinoinnin. Tässä vaiheessa se oli kuitenkin lievää ja pienen taistelun jälkeen tissi kelpasi. Näin mentiin vähän aikaa, häiden jälkeen maidontulokin korjaantui kunnes poika päätti että iltaisin tissiä ei syödä. Kamala huuto joka kerta. Aikani taistelin ja yöunille rauhoittuminen venyi aina yli puoleenyöhön. Lopulta annoin periksi ja aloin antaa 100ml korviketta iltaisin ennen sopivaa nukkumaanmenoaikaa. Iltataistot loppuivat ja nukkumaanmenorytmi parani. Näin mentiin taas vähän aikaa. Sitten siihen asti hienosti nukutut 4-5h päiväunet rikkoontuivat. Poika viihtyi vain hetken rinnalla ennen päiväunia ja heräili unien aikana tiheään, nälissään taisi olla. Pian hän päätti, että myöskään ennen päiväunia tissi ei enää kelpaa ollenkaan. Aina alkoi kauhea huuto kun yritin imettää. Otin sitten pullon avuksi ennen päiväuniakin. Ja näin mentiin taas jonkun aikaa.
Nyt tilanne on se, että tissi ei meinaa kelvata kohta ollenkaan. Poika on 3.5kk. Tarjoan sitä aina hänelle ensisijaisena "ruoanlähteenä" mutta ei. Öisin hän syö tissiä tyytyväisenä n. 4 krt. Tänään hän on kelpuuttanut lähinnä pullon. Yksikään imetysyritys ei ole kunnolla onnistunut päivän aikana. Poika nostaa aina hirveän huudon, katsoo minua huutonsa läpi silmät punaisina enkä tiedä mitä tehdä.
Haluan imettää. Pidän sitä henkilökohtaisesti tärkeänä tehtävänäni ja minun on äärimmäisen vaikeaa hyväksyä että imetys ehkä epäonnistuu. Minusta on kauheaa ajatella etten voisi imettää lastani:´( Esikoiseni on vasta puolitoistavuotias eikä minulla ole aikaa lypsää niin paljon että saisin kuopukselle aina äidinmaitoa pulloon.
Kuopus on hätähousu syömisen suhteen. Hän hermostuu rinnalla kun maitoa ei heti heru. Ja kun sitä lopulta heruu, se suihkuaa ja hän vetää henkeen ja hermostuu siitä eikä halua enää tissiä. Tämä varmasti vaikuttaa nyt siihen että ollaan tässä tilanteessa.
Itkettää. En osannut ajatellakkaan että imetysongelmat voisivat tuntua näin kamalalta. Itsekkö nyt olen sitten onnistunut pilaamaan imetyksen. En kestä ajatella että ehkä jo kohta hän syö pelkkää korviketta. Onko kukaan selvinnyt tällaisesta tilanteesta niin että imetyshankaluudet olisi vielä saatu korjattua? Mitä tässä voi tehdä? Huomaan että stressaan jokaista imetysyritystä jo etukäteen ja minusta tuntuu jo valmiiksi ettei poika suostu syömään. Hermostun nopeasti. Haluaisin niin kovasti auttaa häntä saamaan vatsansa täyteen mutta olo on kauhea kun hän ei suostu syömään rinnasta. Kokeeko vauva traumaattisena sen että yritän imettää vaikkei hän halua?
Pojan toisen ikäkuukauden lopulla meillä oli häät ja minä tietysti niitä stressasin. Ei tehnyt mieli syödä ja stressiä pukkasi ja maidontulo väheni. Poika aloitti kapinoinnin. Tässä vaiheessa se oli kuitenkin lievää ja pienen taistelun jälkeen tissi kelpasi. Näin mentiin vähän aikaa, häiden jälkeen maidontulokin korjaantui kunnes poika päätti että iltaisin tissiä ei syödä. Kamala huuto joka kerta. Aikani taistelin ja yöunille rauhoittuminen venyi aina yli puoleenyöhön. Lopulta annoin periksi ja aloin antaa 100ml korviketta iltaisin ennen sopivaa nukkumaanmenoaikaa. Iltataistot loppuivat ja nukkumaanmenorytmi parani. Näin mentiin taas vähän aikaa. Sitten siihen asti hienosti nukutut 4-5h päiväunet rikkoontuivat. Poika viihtyi vain hetken rinnalla ennen päiväunia ja heräili unien aikana tiheään, nälissään taisi olla. Pian hän päätti, että myöskään ennen päiväunia tissi ei enää kelpaa ollenkaan. Aina alkoi kauhea huuto kun yritin imettää. Otin sitten pullon avuksi ennen päiväuniakin. Ja näin mentiin taas jonkun aikaa.
Nyt tilanne on se, että tissi ei meinaa kelvata kohta ollenkaan. Poika on 3.5kk. Tarjoan sitä aina hänelle ensisijaisena "ruoanlähteenä" mutta ei. Öisin hän syö tissiä tyytyväisenä n. 4 krt. Tänään hän on kelpuuttanut lähinnä pullon. Yksikään imetysyritys ei ole kunnolla onnistunut päivän aikana. Poika nostaa aina hirveän huudon, katsoo minua huutonsa läpi silmät punaisina enkä tiedä mitä tehdä.
Haluan imettää. Pidän sitä henkilökohtaisesti tärkeänä tehtävänäni ja minun on äärimmäisen vaikeaa hyväksyä että imetys ehkä epäonnistuu. Minusta on kauheaa ajatella etten voisi imettää lastani:´( Esikoiseni on vasta puolitoistavuotias eikä minulla ole aikaa lypsää niin paljon että saisin kuopukselle aina äidinmaitoa pulloon.
Kuopus on hätähousu syömisen suhteen. Hän hermostuu rinnalla kun maitoa ei heti heru. Ja kun sitä lopulta heruu, se suihkuaa ja hän vetää henkeen ja hermostuu siitä eikä halua enää tissiä. Tämä varmasti vaikuttaa nyt siihen että ollaan tässä tilanteessa.
Itkettää. En osannut ajatellakkaan että imetysongelmat voisivat tuntua näin kamalalta. Itsekkö nyt olen sitten onnistunut pilaamaan imetyksen. En kestä ajatella että ehkä jo kohta hän syö pelkkää korviketta. Onko kukaan selvinnyt tällaisesta tilanteesta niin että imetyshankaluudet olisi vielä saatu korjattua? Mitä tässä voi tehdä? Huomaan että stressaan jokaista imetysyritystä jo etukäteen ja minusta tuntuu jo valmiiksi ettei poika suostu syömään. Hermostun nopeasti. Haluaisin niin kovasti auttaa häntä saamaan vatsansa täyteen mutta olo on kauhea kun hän ei suostu syömään rinnasta. Kokeeko vauva traumaattisena sen että yritän imettää vaikkei hän halua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
toisen lapsenne ollessa vauvaikäinen? Miksi ihmeesssä avioitumista lykätään nykyisin näin myöhäiseen ajankohtaan? Ennen vanhaan häät pidettiin viimeistään silloin, kun odotettiin esikoista, jotta perheen lapset syntyisivät aviolapsina ja ne voitaisiin hoitaa rauhallisssa olosuhteissa. Häät aiheuttavat hirveän stressin ilman pikkulapsiakin, varsinkin, kun ilmeisesti jouduit itse tekemään kaikki valmistelut, joten en yhtään ihmettele, että imetys vaikeutui niissä olosuhteissa.
Imettäjä pitää aina lasta mukanaan eikä mene minnekään ilman häntä. Vauvaa ei ensi kuukausinaan voi jättää isän eikä muun hoitajan hoiviin kuin syötönvälin ajaksi. Täysimetys ei onnistu, jos välillä annetaan maitoa pullosta. Pullosta on helpompi imeä kuin rinnasta ja imemistekniikka on pullosta imettäessä aivan toisenlainen, joten on parasta, ettei vauva totu saamaan maitoa pullosta. Voit tietysti vielä yrittää imettää, mutta luulen, että tästä lähtien joudut lypsämään ja juottamaan rintamaidonkin pullosta.
Itselläni viidennen lapsen imetys meni pieleen. Lapsi oli small for date-vauva, jolla oli ABO-immunisaatio. Hän ei ollut synnytyssairaalassa vierihoidossa, vaan valohoidossa toisella osastolla. Kun pääsimme kotiin, hän ei osannut ollenkaan imeä rintaa. Nisät olivat isot ja poika pieni ja väsynyt, joten imemisestä ei tullut mitään. Lasta oli jouduttu ruokkimaan pullolla jo sairalassa, vaikka minulla oli paljon maitoa. Lypsin hänelle maitoani neljä kuukautta, mutta maito ehtyi vähitellen ja loppuaikana jouduin antamaan myös korviketta.
Masennuin niin kovasti imetyksen epäonnistumisesta, että jouduin masennuslääkitykselle. Tunsin iteseni huonoksi äidiksi. Ajattelin, että kuka hyvänsä olisi voinut sitä lasta hoitaa, koska en kerran pystynyt häntä itse imettämään. Ajattelin, että en ollut äiti ollenkaan. Hoidin kuitenkin lapsen yksinäni ilman kenenkään muun apua noin kaksi vuotiaaksi. Sitten lapsi meni päivähoitoon ja palasin töihin.
Tämä on vain oma mielipide etkä toivottavasti ota siitä itseesi. En ole itse "onnistunut" täysimetyksessä. Lainausmerkeissä siksi että olisin onnistunut jos olisin huudattanut lasta, valvonut ja imettänyt yötäpäivää ja syrjinyt esikoistani. En silti tunne itseäni huonoksi äidiksi tai pelkästään lapseni hoitajaksi. Kukaan ei voisi omistautua lapsilleni ja rakastaa heitä kuten minä, isää lukuunottamatta. Hän onkin ollut tyytyväinen voidessaan hoitaa esikoistaan siinä missä minäkin..
Imettäjän ei ole todellakaan mikään pakko pitää lasta aina mukanaan, herran jestas mitä soopaa. Itse täysimetin esikoista 4kk ja sitten 9kk:n ikään asti, jolloin oli pakko lopettaa, kun olin pitkällä raskaana ja imettäminen sattui liikaa. Toista muksua täysimetin 6kk ikään ja kaikkiaan 1v1kk. Eli tiedän mistä puhun. Muksumme eivät ole saaneet korviketta, maito on riittänyt. (Tosin tein maidon riittävyyden eteen töitä esikon kohdalla.)
Olen tehnyt molempien kohdalla niin, että olen pian laitokselta palattua antanut silloin tällöin lypsettyä maitoa pullosta, ihan vain opettaakseni lapsen imemään myös pullosta. Siihen tarkoitukseen on olemassa sopivia pullotuttejakin, jotka tukevat imetystä ja joista maitoa ei tule liian helposti. Näin isä on voinut hoitaa lasta, jos olen itse halunnut käydä vaikka elokuvissa tai jos olen joskus harvoin käynyt viihteellä tms. Lisäksi pakkasmaito on ihan kiva hätävara, jos lähtee käymään kaupassa tms. ja vauva hermostuukin sillä aikaa. Ei ole heti hoitajalla (tai itsellä) paniikki päällä, että missä se tissi nyt on. Ei se vauva mene rikki, jos sitä hoitaa välillä joku muu kuin äiti... Isän ja vauvan suhde voi sen sijaan kärsiä, jos isällä on koko ajan sellainen fiilis, että ainoa oikea hoitaja on äiti.
Samaa periaatetta meillä on käytetty kiinteiden kanssa. Vaikka olen tehnyt pääosin ruoat itse, niin olemme antaneet tarkoituksella myös purkkiruokaa, ettei käy niin, että vain jompikumpi kelpaa. Hyvin on toiminut. Olisi pitänyt tehdä niin myös ulko/sisänukuttamisten kanssa, sillä kun vauva tottui nukkumaan vain ulkona, niin sisällä oli tosi vaikeaa saada kunnon unia.
Teksti kuulostaa aikalaille samalle mitä olen käynyt läpi imettäessäni esikoistani. Meillä 8,5 kk imetysaikaan on mahtanut mukaan muutamat imulakot ja rintaraivarit ja kaikista ollaan selvitty.
Imulakkojen aikaan poika alkoi huutamaan heti kun näki, että tissiä olis tarjolla. Tällöin koitin imetystä pojan nukahdettua. Eli odotin pojan nukahtavan, annoin hetken aikaa nukkua kunnes nostin sängylle ja laittelin tissiä suuhun. Toinen tapa mitä tein niin annoin ensin rauhassa nukkua kunnes sitten hissuksiin aloin herätellä ja tarjosin tissiä. Unissaan/unenpöpperössä söi ihan hyvin, mutta ei valveilla ollessaan.
Itselläkin on ollut uskoa koetuksella, mutta olen luottanut siihen, että kyllä tuo poika ottaa tarvitsemansa. Pulloon olen turvautunut iltasella vain jos tuntuu ettei ole päivän aikana juonut oikein mitään. Ohessa linkki, josta toivon sinulle olevan hyötyä. Ainakin itselle oli ☺
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category§ionid=9&id=63&Itemid=117
käsi toimii nopeammin kuin pää...
Ei lasta kannata nälissään ja väsyneenä huudattaa. Mä olen joka syötöllä ensin imettänyt ja sen jälkeen antanut lisämaitoa just sen verran että rauhoittuu, päivä- ja yöunille mennessä maha täyteen. Näin on menty 6kk ja molemmat ollaan tyytyväisiä. Älä kuitenkaan luovu imetyksestä kokonaan tai imetä väkisin. Löydät kyllä teille sopivan kompromissin kunhan annat itsellesi luvan siihen. Jos oikein masentaa anna vauva ja pullo isälle ja istuudu nauttimaan siitä että myös isä voi hoitaa vauvan täysipainoisesta hoitamisesta. Mä ainakin voisin katsella sitä tilannetta vaikka kuinka kauan.
Lainattu tekstistäsi "Haluan imettää. Pidän sitä henkilökohtaisesti tärkeänä"
Olisiko se oikeasti niin kamalaa jos lapsi söisi pelkkää korviketta?
Itse en ole pystynyt imettämään ollenkaan (itsestäni johtuvasta lääketieteellisistä syistä), mutta koen silti olevani erittäin hyvä äiti. Siis hyvä äiti, enkä ainoastaan yhtä hyvä kuin muut/imettävät äidit. Jokainen äiti on yksilö, ihan niin kuin on lapsikin, se mikä oli helppoa ensimmäisen kanssa ei ole selviö toisen kanssa.
Ja sanottakoon että lapseni on täysin terve ja normaalisti kasvanut ja kehittynyt, vaikka onkin raukka-parka kasvanut pelkällä korvikkeella!!! Hei oikeesti ei millään pahalla mutta ihmisillä on pahempiakin ongelmia kuin se ettei lapsi reilu kolmekuisena halua tissiä, anna sille lapselle korviketta...
Tuntuu tosiaan olevan ikuinen "hyvän äitiyden mittari" lapsensa imettäminen. Itsekin oli selvää että imetän lastani vähintään 6kk kunhan vain onnistuu mutta toisin kävi. Syitä en ala luettelemaan koska tulee kysymyksiä joihin luonnollisesti ei ole 7 kk ikäisen vauvan äidillä aikaa vastailla ja eikä mielenkiintoakaan alkaa "väittelemään". Koen kuitenkin olleeni/olevan hyvä äiti, huolehtiva ja 120% lapsensa kanssa oleva. Niin kuin äidit on yksilöitä myös vauvat on..aineenvaihdunnaltaan, temperamentiltaan jne. Kun vauvani ei tullut kylläiseksi omasta maidostani niin vähitellen siirryin korvikkeeseen neuvolan ohjeistuksen mukaan. Ja kiinteät tuli mukaan varovaisesti 4kk iässä, eikä vauva ensilusikallistakaan syljeksinyt. Sanotaan että korvikevauvat kasvaa nopeasti, mutta parempihan että kasvaa ja aikaa jää nälkäitkun sijasta unelle ja kehittymiselle. Hienoa jos imetys onnistuu mutta yhtä hienoa on nähdä hymyilevä ja tyytyväinen korvikkeella kasvava pienokainen. ELä masennu ettei imetys onnistu sillä on paljon muita asioita joihin tarvitset energiaa ja asioita jotka varmasti tulee onnistumaan.
Meilläkin imetys tahtoo tökkiä.. Vauvamme on nyt 4kk ja viimeiset 2kk:tta on ollut yhtä taistelua. Meillä on ollut vaativa vauva joka on kärsinyt mahavaivoista ja ollut ja on yhä tosi huono nukkumaan. Ilmeisesti sitten olen väsähtänyt kun maidon tulo on selkeästi vähentynyt ja maito ei tahdo lähteä millään herumaan. Lapsi on huutanut ja raivonnut kun havaitsee että yritän imettää. Pulloa ei kuitenkaan tahdo huolia ja olisin tähän jo viime aikoina mieluusti turvautunut. Meillä imetys onnistuu vain kun lapsi on nukahtamaisillaan tai kun on juuri herännyt. Tämä alkaa olla melko stressaavaa kun pitää olla aina skarppina että osaa tarjota rintaa "oikealla" hetkellä. Neuvolasta ohjeistettiin, että kiinteitä voi alkaa antaa jos sillä saataisiin helpotusta asiaan. Itse en henk.koht. voi ymmärtää, että miksi tuosta imetyksestä on tehty kunniakysymys ja hyvän äidin mittari. Imetyksen onnistuminenhan riippuu niin monesta seikasta. Itselläni ainakin väsymys ja yöllä valvominen on saanut aikaan sen, että maito ei tahdo lähteä herumaan. Onko sekään sitten oikein huudattaa lastansa vain sen takia, että haluaa itsepintaisesti imettää.. No, jokainen ratkaiskoon asian omalta kohdaltaan.
Ensinnäkin, en pidä imetystä minään hyvän äitiyden mittarina. Minä vain HALUAN imettää. Pidän imettämisestä (siis jos huutoa ei ole) ja siitä läheisyydestä minkä lapsen kanssa siinä voi jakaa. Maailmassa on varmasti pahempiakin ongelmia, mutta minulle tämä on pahin ongelma tällä hetkellä. Tai ei enää, nyt teen vain niin että imetän niin paljon kuin lapsi suostuu imemään. Lisänä sitten niin paljon korviketta kuin tarvitsee. En luule että lapseni kehittyisi huonosti korvikkeella tms. Minä vain toivoin että voisin imettää pienokaistani, minulle oli siis henkilökohtaisesti tärkeää saada/voida imettää. Tiedän kaksi lasta jotka ovat täysin korvikelapsia, enkä ajattele heistä mitään raukkaparkajuttuja. Mutta tietysti jonkun pitää ymmärtää pointtini väärin.
Epäonnistuminen imetyksessä. Eipä se nyt minulle ole mikään no se siitä-juttu. Et varmasti voi ymmärtää sitä kun et kävele saappaissani.
"Minä vain HALUAN imettää. Pidän imettämisestä "
Aivan kuten minäkin. Minulla on useita lapsia. Muita olen imettänyt hyvällä menestyksellä pitkään. Kuopustani imetin kaikenkaikkiaan alle kuukauden. Olen erittäin iloinen että on olemassa tuttipullot ja korvikkeet. Ilman niitä lapseni olisi kuollut näklkään. On minulla ollut välillä kovastikin ikävä imetystä, ja olen tissiä vauvalleni tarjonnut, mutta kun hän meinaa jo ensimmäisen imaisun jälkeen tukehtua siihen, vaikka sieltä ei enää mitään tulekaan, niin enpä kiusaa pientä tissillä.
Vauvani kasvaa ja voi hyvin korvikkeella, ja ennen kaikkea HÄN ELÄÄ. Joten oma ikäväni imetystä kohtaan on siihen verrattuna mitätön haitta.