Olen parikymppinen opiskelija ja suunnittelen alan vaihtoa. Olen kovasti miettinyt lääkärikoulutusta. Minua mietityttää että totunko kaikkeen eritteisiin ja kuoleman näkemiseen. Olen myös suht. ujo, joten oppiiko tarpeellisen sosiaalisuuden koulussa? Minua kiinnostaa erityisesti luonnontieteet ja hyvä työllisyystilanne, mutta en ole varma miten hyvin käytännössä työ sopisi minulle.
Lääkäriksi?
luntasataa
7314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole lääkäri enkä lääketieteen opiskelija, mutta luulisi, että esim. terveyskeskuslääkärinä olisi vähemmän kuolemantapauksia nähtävänä kuin esim. geriatrian osastolla.
Vuorovaikutustaidot ovat tärkeä osa ammattitaitoa kaikilla palvelualoilla. Asiakkaana olen kiinnittänyt huomiota kokemieni lääkäreiden vuorovaikutustaitoihin (myös kuuntelutaito). Toisaalta arkuus on eduksi paremman kuuntelutaidon ansiosta.
Sisäänpääsykirjan Galenoksen oppimäärässä painottuvat biologia, fysiikka, kemia ja matematiikka. Luulisi näiden oppimäärän lisääntyvän perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa.
lääkäri, kuolemantapauksia, no joo, vanhustyössä kotipalvelussa on lääkärin työtä, joutuu kohtaamaan myös läheisensä menettäneita, ihmissuhdetyötä totta tosiaan, tilannetajua pitää olla. No, eritteistä, terveyskeskuslääkäri joutuu näkemään kaikenlaista, mätää tursuavia paiseita, puristelemaan niitä, kaivelemaan onkaloita puhtaaksi, erittäviä haavoja, syyliä, paiseita, tutkimaan peräsuolta, tunnustelemaan prostataa, tutkimaan sukupuolielimiä, katsomaan kurkkuun ja korviin.
No, mä luulen persoonallisuuskuvaukseesi perustaen, että et sovi alalle. Vaikka jotain voi oppia ja itseään kasvattaa, perusluonne säilyy.
Jotenkin tuli myös mieleen että kysymys on provo :)
Lisäksi, se että sinä harkitset vaihtavasi, ei tarkoita että myös pääse tälle alalle, vai pääseekö alanvaihtaja tuosta vain ilman pääsykokeita. Eikö niissä nykyään ole myös joku henkilökohtainen haastattelu - vai onko? Saisi olla, ja etenkin sellainen, jossa testataan henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Tässä ketju aiheesta.
Ennen oli niin toisin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8782312
Vastauksia tullut kiitettävästi, kiitos niistä. Sisäänpääsyssä tosiaan painottuu luonnontieteet, ja myös itse opinnoissa, joten uskoisin viihtyväni hyvin itse koulutuksessa. Koulutus on kuitenkin se 6 vuotta, niin ajattelin että eiköhän siellä ehdi oppia tarpeeksi käytännön asioita ja kanssakäymistä.
Nimimerkille "mitä vaan": Alalle on kirjallinen pääsykoe joka perustuu asioihin jotka ensimmäinen vastaaja mainitsikin jo, se pitää toki läpäistä, mutta aihealue minulle mieleinen niin en näe sitä esteenä. Eikö sinusta hieman ujot sovi alalle ollenkaa? Eikö tuosta pääse yli kuitenkin, vanhempanikin olivat todella ujoja nuorena ja nykyään sitä ei kyllä uskoisi. Luulisi että erikoistumisvaihtoehdoilla voi myös vaikuttaa siihen millaiseen työkuvaan lopulta päättyy, tuskin kaikkien tarvitsee omata täydellisiä sosiaalisia taitoja? Noista eritteistä, en nyt tarkoittanut pieniä haavoja tai paiseita, vaan sitä että esim. ulosteet ja oksennus saavat minut äkkiä voimaan pahoin.
Tutkinto on kuitenkin sen verran varma kortti työelämään, ja itse aihe todella mielenkiintoinen, niin aion kyllä ainakin kokeilla soveltuvuutta opiskelemalla alaa, sillähän se sitten selviää. Ainahan löytyy kysyntää myös tutkijoista, jos muunlaiset työt eivät nappaa.
öö. mahdatko tietää ettei siinä pääsykokeessa ole itse lääketieteestä juuri mitään, vaan lähinnä kemian laskutehtäviä. Mietitytti vaan,kun kommentoit pääsykokeesta että "aihealue on minulle mieleen". Kannattais ihan huvikseen vilkaista vähän galenosta, ja jos et tajua niistä laskuista mitään niin aika turha edes yrittää.
Nimimerkille "mmmkl": Olen jo aloittanut pääsykokeisiin lukemisen, joten tiedän mitä siihen kuuluu.. ja lääketiedehän on juuri kemian, fysiikan ja biologian soveltamista. Sanoin jo aikasemmin että tykkään luonnotieteistä yleisesti, johon nämä äsken luetellut kuuluu, joten uskoisin pitäväni myös lääketieteestä, vaikka siihen en vielä ole päässyt uppoutumaan. Sisäänpääsy ei ole ongelma, kun päättää että pääsee sisään ja tekee töitä sen eteen niin kyllä sinne ennemmin tai myöhemmin pääsee.
Jos jollain on hyvä käsitys lääkärin työkuvasta, niin kuulisin mielelläni lisää. Täällä on tullut aika yllättävän epäkannustavia viestejä, mutta hyvähän se on realiteetit olla myös hallussa mihin ryhtyy. Olisi toki mukava kuulla vähän perusteellisemmin mikä itse työkuvassa tekisi minusta sopivan/sopimattoman, jos nyt oletetaan että sisäänpääsy ei ole este (vaikka voikin olla hidaste). Sairaanhoitajia/lähihoitajia täällä vissiin enimmäkseen käy, jotka tietävät jotain lääkärin arjesta, niin olisi kiva kuulla teiltäkin mielipiteitä ja kertomuksia.
Kiitoksia tähän asti vastanneille.
Kyllä tämä nuori asiaa on pohtinut, kunhan saa sen esitettyä. Ujous on semmoinen asia, että se paranee, ylpeys ja ylimielisyys on jo ikävämpi luonteenpiirre, siitä on hankalampi päästä eroon... Nyt jo eläkkeellä olevana sairaanhoitajana voin sanoa, että kyllä vilpittömän, ujon nuoren lääkärin kanssa aina pärjäsi. Hän yleensä kuunteli, sekä potilasta että hoitajaa, otti vastaan neuvoja, myöskin jos päädyttiin konsultoimaan kokeneempaa lääkäriä. Ylimielinen halusi ehdottomasti päättää itse, nopeasti, tiesi asiat kuuntelematta potilasta, hymähdellen hoitajallekin. - Ihmiskehon tuotosten haistelussa kehittyy, pääasia, ettei näytä potilaalle, jos vähän heikottaa, siinä karaistuu! Ja sanavalintojaan voi miettiä ja siinäkin kokeneempi opastaa. Tärkeintä on asenne! Onnea pääsykokeisiin!