Tuolla rinnan puolessa on ollut vähän outoja tuntemuksia, joten tässä ollaan hieman ymmällään.
Ensimmäiset "oireet" rinnan puolelta tuli syksyllä -96. Silloin aloittelin lenkkeilyä ja hengityksen kanssa oli pieni ongelma. Aina lenkin aluksi "pisti" rintaan, mutta vähän aikaa juostuani hengitys alkoi toimia normaalisti. Juokseminen jäi siihen syksyyn ja samalla myös hengitykseen liittyvät vaivat.
Vuosi sitten työterveys tarkastuksessa hemoglopiini oli ylhäällä, rasva-arvot myös pyllyllään ja kaiken lisäksi verenpaine oli hieman koholla. Silloin lääkäri määräsi minulle primaspania ja rasvalääkityksen. Myös verenpaineen kontrolliin neuvottiin menemään, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Kotona minulla on kuitenkin Omronin verenpainemittari, jolla aina välillä mittailin painetta. Yleensä paine pyöri siinä 140/92 tasossa.
Viime joulukuussa meikäläisen korvaa leikeltiin, jolloin piti lopettaa tuo primaspanin käyttö viikkoa ennen leikkausta. Samalla jätin pois tuon rasvalääkityksen. Korva oireili kuitenkin kauan leikauksen jälkeen, eli yksi haavoista oli tulehtunut ja se meinasi hieman vuotaa. Tästä syystä en aloittanut lääkeiden syömistä vasta kuin 3kk leikkauksen jälkeen. Kun ensimmäisenä aamuna otin primaspanin ennen töihin lähtemistä tyhjään mahaan, niin reilun puolen tunnin päästä tuntui kuin olisi piikillä lyöty rintaan. Sen verran se tärskäytti, että minun piti tarrata rinnasta kiinni. Sen kauempaa kipua ei tuntunut, vaikka muuten olo tuntuikin aika heikolta. Jatkoin kuitenkin töissä ihan "normaalisti", vaikkakin vähän kevennetyllä tahdilla.
Vajaan viikon päästä alkoi rinnassani kuitenkin tuntua vähän oudolle. Hippuilin lääkärin menoa useamman päivän, ennen kuin menin sinne. Veren paine oli hieman koholla niin kuin tavallisestikkin. Sitten puhuin eräälle tutulleni tuntemuksistani, jolla oli nitroja. Otin häneltä yhden kokeillakseni sen vaikutusta minuun. Sen auttamisesta en osaa sen tarkemmin sanoa, mutta yläpaine kuitenkin kohosi sen jälkeen 140:stä 163:een. Seuraavana päivänä lääkäri mittasi verenpaineekseni 135/115.
Verikokeessa ei havaittu merkkejä sydänkohtauksesta, sydänkäyrässä ei ollut mitään kovin kummallista, röngtenkuvissa ei myöskään nähty mitään hälyttävää. Tulehdusarvoista tehtiin pikakoe, mutta sen kokeen tuloksia en tiedä. Verenpaine oli pyllyllään, leposyke oli likemmäs sataa ja rinnassa edelleen välillä tuo outo tunne. Lääkäri määräsi minulle "betasalpaajaa", tai mitä se nyt virallisesti nyt olikaan. Tämän kuitenkin pitäisi tiputtaa verenpainetta ja sykettä. Lisäksi annettiin ohje tulla viikon päästä uudestaan, jos "kipu" ei hellitä. Tuo kipu on vasemmalla puolella rintaa, vieläpä aika ylhäällä siellä. Välillä kipu saattaa tuntua myös vähän eri kohdassa. "kipua" on ollut myös molemmissa käsivarsissa, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekoa tämän kanssa. Kipu ei ole mitään hirveän kovaa, ennemminkin se on vähän sellaista "korventavaa".
Onko jollain ollut samanlaisia kokemuksia? Mikähän voisi olla vikana ja mitä kannattaisi tehdä tulevaisuudessa? Vähän meinaa hirvittää, sillä ikää on sellaiset 36-vee, eikä kyllä tekisi vielä mieli joutua suorasääristen pataljoonaan...
kaikki kommetit ja neuvot otetaan kiitollisuudella vastaan.
Ensimmäiset "oireet" rinnan puolelta tuli syksyllä -96. Silloin aloittelin lenkkeilyä ja hengityksen kanssa oli pieni ongelma. Aina lenkin aluksi "pisti" rintaan, mutta vähän aikaa juostuani hengitys alkoi toimia normaalisti. Juokseminen jäi siihen syksyyn ja samalla myös hengitykseen liittyvät vaivat.
Vuosi sitten työterveys tarkastuksessa hemoglopiini oli ylhäällä, rasva-arvot myös pyllyllään ja kaiken lisäksi verenpaine oli hieman koholla. Silloin lääkäri määräsi minulle primaspania ja rasvalääkityksen. Myös verenpaineen kontrolliin neuvottiin menemään, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Kotona minulla on kuitenkin Omronin verenpainemittari, jolla aina välillä mittailin painetta. Yleensä paine pyöri siinä 140/92 tasossa.
Viime joulukuussa meikäläisen korvaa leikeltiin, jolloin piti lopettaa tuo primaspanin käyttö viikkoa ennen leikkausta. Samalla jätin pois tuon rasvalääkityksen. Korva oireili kuitenkin kauan leikauksen jälkeen, eli yksi haavoista oli tulehtunut ja se meinasi hieman vuotaa. Tästä syystä en aloittanut lääkeiden syömistä vasta kuin 3kk leikkauksen jälkeen. Kun ensimmäisenä aamuna otin primaspanin ennen töihin lähtemistä tyhjään mahaan, niin reilun puolen tunnin päästä tuntui kuin olisi piikillä lyöty rintaan. Sen verran se tärskäytti, että minun piti tarrata rinnasta kiinni. Sen kauempaa kipua ei tuntunut, vaikka muuten olo tuntuikin aika heikolta. Jatkoin kuitenkin töissä ihan "normaalisti", vaikkakin vähän kevennetyllä tahdilla.
Vajaan viikon päästä alkoi rinnassani kuitenkin tuntua vähän oudolle. Hippuilin lääkärin menoa useamman päivän, ennen kuin menin sinne. Veren paine oli hieman koholla niin kuin tavallisestikkin. Sitten puhuin eräälle tutulleni tuntemuksistani, jolla oli nitroja. Otin häneltä yhden kokeillakseni sen vaikutusta minuun. Sen auttamisesta en osaa sen tarkemmin sanoa, mutta yläpaine kuitenkin kohosi sen jälkeen 140:stä 163:een. Seuraavana päivänä lääkäri mittasi verenpaineekseni 135/115.
Verikokeessa ei havaittu merkkejä sydänkohtauksesta, sydänkäyrässä ei ollut mitään kovin kummallista, röngtenkuvissa ei myöskään nähty mitään hälyttävää. Tulehdusarvoista tehtiin pikakoe, mutta sen kokeen tuloksia en tiedä. Verenpaine oli pyllyllään, leposyke oli likemmäs sataa ja rinnassa edelleen välillä tuo outo tunne. Lääkäri määräsi minulle "betasalpaajaa", tai mitä se nyt virallisesti nyt olikaan. Tämän kuitenkin pitäisi tiputtaa verenpainetta ja sykettä. Lisäksi annettiin ohje tulla viikon päästä uudestaan, jos "kipu" ei hellitä. Tuo kipu on vasemmalla puolella rintaa, vieläpä aika ylhäällä siellä. Välillä kipu saattaa tuntua myös vähän eri kohdassa. "kipua" on ollut myös molemmissa käsivarsissa, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekoa tämän kanssa. Kipu ei ole mitään hirveän kovaa, ennemminkin se on vähän sellaista "korventavaa".
Onko jollain ollut samanlaisia kokemuksia? Mikähän voisi olla vikana ja mitä kannattaisi tehdä tulevaisuudessa? Vähän meinaa hirvittää, sillä ikää on sellaiset 36-vee, eikä kyllä tekisi vielä mieli joutua suorasääristen pataljoonaan...
kaikki kommetit ja neuvot otetaan kiitollisuudella vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Järkyttävää.