Mulla on ollu lievä syömishäiriö jo 13 vuotiaasta, nyt oon 19.
Harrastin balettia monta vuotta jolloin mun syömishäiriö todella alko ja vietinkin paljon aikaa yksin, sitten jäi harrastus vähän ja lihoin. Olin "lihava" vuoden verran, enkä enää voinu sietää itseäni.. Aloin urheilla taas ja yrittää ja yrittää laihduttaa tuloksetta.
Viime kesänä aloin olla erittäin yksinäinen ja selvisi että poikaystäväni käyttää minua vain hyväksi. Kavereita en nähnyt ikinä, kaikenlisäksi olen työtön. Aloin olla erittäin masentunut, enkä tiennyt enää mitä teen.
Olin kuitenkin väleissä tämän "poikaystäväni" kanssa,joka toi lohtua yksinäisyyteeni. Hän asui kauempana kuin minä. Hänen luona oli helppo olla syömättä.. Yleensä olin viikon syömättä ja juomatta, sen jälkeen ahmin ahmin... lihoin...laihduin... ikinä en onnistunut pitämään painoa.
Nyt kuitenkin olen ollut viikon paastolla jossa oon saanut juoda mehua, mikä tuntuu helpolle. Vielä viikon aion paastota, ja sen jälkeen yrittää alkaa syödä pikku hiljaa. Pelottaa vaan etten vain pysty, sillä itsekuri on kasvanut valtavasti. Tiedän etten saisi enää laihtua, mutta tuntuu että ei ole muuta ja haluan satuttaa itseäni.
Tuntuu että elämässäni ei ole mitään, kaikki jumittaa paikallaan. Minä en voi harrastaa enää rakasta harrastustani ja sielläkin olisi kiusaajia, ei ole oikeastaan perhettä. En tiedä mitä teen nykyisen poikaystävän kanssa, hän aikoo jättää minut jos en muutu, tarkoittaen sitä koska en osaa ilmaista tunteitani. Tuntuu että en voi löytää ikinä ketään. Tein myös tällä sivulla sen tunnelukko testin, kaikista tuli vahvoja ja oli erittäin vahvoja.. pitäisikö minun mennä siis jonneki terapiaan??
Minulla ei ole kavereita.. en osaa tutustua ihmisiin, ja tuntuu että kukaan ei edes halua tutusta sillä kaikki pitää minua hiljaisena jne, kukaan ei näe sisälleni.
Päivästä toiseen ajatuksissa pyörii vaan mitä teen, älä syö... kaikki on vaan niin sekavasti ja tuntuu että ei ole syytä elämiseen. En tiedä mitä teen..
Pakko oli purkaa, vaikkei kukaa lukiskaa
Koittakaa pärjäillä
Harrastin balettia monta vuotta jolloin mun syömishäiriö todella alko ja vietinkin paljon aikaa yksin, sitten jäi harrastus vähän ja lihoin. Olin "lihava" vuoden verran, enkä enää voinu sietää itseäni.. Aloin urheilla taas ja yrittää ja yrittää laihduttaa tuloksetta.
Viime kesänä aloin olla erittäin yksinäinen ja selvisi että poikaystäväni käyttää minua vain hyväksi. Kavereita en nähnyt ikinä, kaikenlisäksi olen työtön. Aloin olla erittäin masentunut, enkä tiennyt enää mitä teen.
Olin kuitenkin väleissä tämän "poikaystäväni" kanssa,joka toi lohtua yksinäisyyteeni. Hän asui kauempana kuin minä. Hänen luona oli helppo olla syömättä.. Yleensä olin viikon syömättä ja juomatta, sen jälkeen ahmin ahmin... lihoin...laihduin... ikinä en onnistunut pitämään painoa.
Nyt kuitenkin olen ollut viikon paastolla jossa oon saanut juoda mehua, mikä tuntuu helpolle. Vielä viikon aion paastota, ja sen jälkeen yrittää alkaa syödä pikku hiljaa. Pelottaa vaan etten vain pysty, sillä itsekuri on kasvanut valtavasti. Tiedän etten saisi enää laihtua, mutta tuntuu että ei ole muuta ja haluan satuttaa itseäni.
Tuntuu että elämässäni ei ole mitään, kaikki jumittaa paikallaan. Minä en voi harrastaa enää rakasta harrastustani ja sielläkin olisi kiusaajia, ei ole oikeastaan perhettä. En tiedä mitä teen nykyisen poikaystävän kanssa, hän aikoo jättää minut jos en muutu, tarkoittaen sitä koska en osaa ilmaista tunteitani. Tuntuu että en voi löytää ikinä ketään. Tein myös tällä sivulla sen tunnelukko testin, kaikista tuli vahvoja ja oli erittäin vahvoja.. pitäisikö minun mennä siis jonneki terapiaan??
Minulla ei ole kavereita.. en osaa tutustua ihmisiin, ja tuntuu että kukaan ei edes halua tutusta sillä kaikki pitää minua hiljaisena jne, kukaan ei näe sisälleni.
Päivästä toiseen ajatuksissa pyörii vaan mitä teen, älä syö... kaikki on vaan niin sekavasti ja tuntuu että ei ole syytä elämiseen. En tiedä mitä teen..
Pakko oli purkaa, vaikkei kukaa lukiskaa
Koittakaa pärjäillä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ei..:/ aika paskasti sullakin asiat,mulla on tavallaan sama tilanne mut vaan eri syistä, mäkään en oikeen oo väleissä porukoidenkaa,kavereita on jokunen mut viimeaikoina nekin on etääntyny,enkä vaan tiä mitä teen?tai miten jatkan täst eteenpäin..
Mut sun kannattais kyll jättää se jätkä jos se ei välitä susta,ja varata aika psykolle et saat masennuslääkkeet ja terapiaa ja kannattaa ruveta käymään työttömille nuorille tarkotetussa nuortentalossa,sun terapeuttis varmaan neuvoo sut sinne siell ollaan n3pv viikossa muiden nuorienkaa ja harrastetaan ja jutellaan kaikkea.
Ite kävin sellasseessa jonkin aikaa,mut se tosin jäi kun olin aika depiksissä.. Tai sitten jossain työharjotteluissa ees.
Mistäpäin muuten oot?,meinaan ite oon Tampereelta ja kaipaisin jotain samoista jutuista tietävää kaveria, aika rankkaa pitää kaikki sisällä omanatietona,ei vaan jaksa jatkaa eteenpäin tällein..
Mulla alko sh joskus 8vuotiaana Anoreksiasta,sitä kipuilin jotain 6vuotta ja sit masennus paheni kai 15vuotiaana lihosin vuodessa jotain10kg Dediä..en jaksanu ruumistani ja alko Bulimia, sit taistelin itteni siitä ja Anoreksia palas noin 3vuodeks ja koitin päästä aivan terveeks ja lihotin 20kg !(kamala määrä kun miettii mut painoin38kg kun alotin lihotuksen ja mä siis oon 175cm pitkä karua..)alku suju hyvin mut sit alko taas Bulimia.. Nyt sit oon tässä pari vuotta taistellu itteni kanssa päivittäin et lopettaisin,mut en vaan pysty,ei oo tarpeeks hyviä syitä..,tai on,mut ei..
Voi sinua :( koita syödä ja hakea pikaisesti apua kun se on vielä mahdollista! Olisi myös tärkeää että voisit jutella jollekin. Voit jäädä koukkuun tuommoiseen syömättömyyteen vaikka yrittäisitkin paaston jälkeen alkaa syödä, niin epäilen ettet onnistu kun sinulla on aikasempaakin sh taustaa:( ja itsekin sanoit että kurisi on kasvanut.
Koita hakea apua, jookos :( ?