Tuli muutama viikko sitten kuultua otsikon mukainen kysymys paikallisessa kapakassa. Jälkeenpäin jäi mieltä kaivertamaan, että mistä syystä tuollaista joku kysyy kun keskustelumme lomassa kerroin eräästä hauskasta reissusta kavereiden kanssa.
No totuushan on se että nämäkin kaverit ovat todellisuudessa vain kavereita yhden pitkäaikaisen kaverin kautta ja en muutoin kun tämän kaverin kautta ole heihin yhteydessä. Tosin juttu kyllä luistaa heidänkin kanssaan ja hallitsen sosiaaliset taidot keskimääräistä suomalaista paremmin. En tiedä mikä siinä on että kavereita ei ole lapsuuden jälkeen ollut tämän lisäksi kuin vain yksi tarha-ajoista asti kaverina ollut, jonka kanssa meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Tuntuu aina että hän ottaa yhteyttä vain paremman puutteessa ja nykyään hänkin naisen löydettyään, ottaa yhteyttä todella harvoin. Tällöinkin yleensä vain säätämään konetta ja sen ohjelmistoja. Elokuvaillat hän viettää nykyään avokkinsa kanssa.
Koulussa olin hiljaisten hikipinkopoikien kaveri välitunneilla. Eli eipä kouluaikoinakaan tullut todellisia ystävyyssuhteita solmittua. Ensimmäisessä työpaikassani minulla kuitenkin oli kavereita enemmän kuin koskaan, sain jopa naisiakin. Oltiin melko usein työkavereiden kesken liikenteessä ja seksisuhde ( ystävyyttä) erään kanssa. Armeijassa olin ja en ollut hyvää pataa kaikkien kanssa. Viimeisimmässä työpaikassa huomasin ja sain yhdeltä työkaverilta kuulla että meikäläistä ilmeisesti pidettiin ekoina päivinä hieman yksinkertaisena aluksi, mutta tämä käsitys varmasti muuttui jokaiselta muutaman viikon kuluessa ja vapaa-aikanakin tuli muutaman kerran kaveerattua muiden kuin niiden nuorimpien ja pinnallisten kanssa.
Ja takaisin asiaan, eli sosiaaliset taidot kuitenkin omaavana henkilönä ihmetyttää jonkun oletus kaverittomuudesta. Kun ei tullut silloin kysyttyä miksi kysyi mitä kysyi niin osaisiko joku teistä heittää arvelun?
En omasta mielestäni vaikuta anteeks et oon olemassa-tyypiltä.
No totuushan on se että nämäkin kaverit ovat todellisuudessa vain kavereita yhden pitkäaikaisen kaverin kautta ja en muutoin kun tämän kaverin kautta ole heihin yhteydessä. Tosin juttu kyllä luistaa heidänkin kanssaan ja hallitsen sosiaaliset taidot keskimääräistä suomalaista paremmin. En tiedä mikä siinä on että kavereita ei ole lapsuuden jälkeen ollut tämän lisäksi kuin vain yksi tarha-ajoista asti kaverina ollut, jonka kanssa meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Tuntuu aina että hän ottaa yhteyttä vain paremman puutteessa ja nykyään hänkin naisen löydettyään, ottaa yhteyttä todella harvoin. Tällöinkin yleensä vain säätämään konetta ja sen ohjelmistoja. Elokuvaillat hän viettää nykyään avokkinsa kanssa.
Koulussa olin hiljaisten hikipinkopoikien kaveri välitunneilla. Eli eipä kouluaikoinakaan tullut todellisia ystävyyssuhteita solmittua. Ensimmäisessä työpaikassani minulla kuitenkin oli kavereita enemmän kuin koskaan, sain jopa naisiakin. Oltiin melko usein työkavereiden kesken liikenteessä ja seksisuhde ( ystävyyttä) erään kanssa. Armeijassa olin ja en ollut hyvää pataa kaikkien kanssa. Viimeisimmässä työpaikassa huomasin ja sain yhdeltä työkaverilta kuulla että meikäläistä ilmeisesti pidettiin ekoina päivinä hieman yksinkertaisena aluksi, mutta tämä käsitys varmasti muuttui jokaiselta muutaman viikon kuluessa ja vapaa-aikanakin tuli muutaman kerran kaveerattua muiden kuin niiden nuorimpien ja pinnallisten kanssa.
Ja takaisin asiaan, eli sosiaaliset taidot kuitenkin omaavana henkilönä ihmetyttää jonkun oletus kaverittomuudesta. Kun ei tullut silloin kysyttyä miksi kysyi mitä kysyi niin osaisiko joku teistä heittää arvelun?
En omasta mielestäni vaikuta anteeks et oon olemassa-tyypiltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei minussakaan mitään vikaa ole, en vain ole laumasielu.
Olen myös ollut aina se varalla olija jos ei muita kavereita ole saatavilla. En ole sen kummemmin ajatellut asiaa koska en hlua mitään takertujia riesakseni.
Onneksi viihdyn yksinäni, en kärsi kaverittomuudesta.
Minulla on yksi rakas ystävä ja rakastettu, hän asuu kauempana mutta käy luonani usein, se tuntuukin riittävän minulle.
"Ja takaisin asiaan, eli sosiaaliset taidot kuitenkin omaavana henkilönä ihmetyttää jonkun oletus kaverittomuudesta. Kun ei tullut silloin kysyttyä miksi kysyi mitä kysyi niin osaisiko joku teistä heittää arvelun?"
Ehkä kysyjä tuntee sinut sen verran hyvin, että tietää ettei sinulla tosiaan ole paljon kavereita?
Itselläni on muuten hieman samanlainen tilanne; koulussa, armeijassa ja töissä olen/olin aina hyvää pataa lähes kaikkien kanssa, mutta uusia ystävyyssuhteita en ole onnistunut solmimaan sitten ala-asteen, joten yksinäiseksihän tässä uhkaa jäädä.
pikemminkin tällä huomauttelijalla yksinäisyysasiat pinnalla. Mitäpä häntä toisten kaverit tai kaverittomuudet kiinnostaa tai hänelle kuuluu. Ehkä hän oli vain kateellinen.