Viime syksynä olimme lapsettomuusklinikalla yrittämässä alulle neljättä lastamme. Neljäs kerta tärppäsi silloin syksyllä. Rutiini ultra tehtiin 7. viikolla. Sikiöpussia ei näkynyt oikeassa paikkaa, eikä siitä oikein saatu selvää miten se oli. Epäiltiin kohdun ulkopuolista raskautta ja käskettiin heti lähteä lääkäriin, jos tulee kipuja vasemmalle puolelle. Seuraava ultra oli viikon päähän. Siellähän se sitten jo näkyi, elävä sikiö ja sydänsykkeet. Sikiö oli kiinnittynyt kohdun vasempaan sarveen eli kornuun. Paikassa, jossa munanjohdin aukeaa kohtuun. Sentistä tai kahdesta oli kiinni, että kaikki olisi ollut hyvin. Saman tien yliopistolliseen sairaalaan ja tapauksen harvinaisuudesta johtuen lääkärit palaverin pidettyään päätyivät sytostaattiruiskutukseen. Siinä solumyrkky ruiskutettiin suoraan vatsanpeitteiden läpi sikiöpussiin ja toivottiin, että sikiö surkastuu ja kuihtuu pois. Leikkausta ei haluttu tehdä suuren vuotoriskin takia. Toimenpide oli kivulias ja henkisesti hyvin hyvin raskas. Kotiin laitettiin ootteleen seuraavan viikon kontrollia, mutta sinne asti ei päästy kun tulin niin kipeäksi parin päivän päästä. Lähin yliopistolliseen päivystykseen. Elävä sikiö oli vielä hyvin elinvoimainen. Osastolle suoraan ja oottelemaan sitä leikkausta seuraavalle päivälle. Koko ajan seurattiin, että joudutaanko leikkaamaan jo yöllä kun kohdun repeytymisriski oli aika suuri. Niin, menetin vasemman munatorven ja palan kohtua vasemmalta. Professori sanoi nähneensä yhden vastaavan tapauksen urallaan. Näinkö tämä on harvinainen? Onko kellään tiedossa ketään, jolla samanlainen tapaus ollut? Jos on, niin ovatko uskaltaneet yrittää vielä lasta? Meillä alkaisi olla puoli vuotta leikkauksesta, joka piti odottaa tervehtymisen kannalta (vähintään). Olen pelokas, että kestääkö kohtu raskautta. Lääkärit sanoivat, että sen pitäisi kestää (pieni riskihän siinä on, mutta harvinaista olisi... niinpä! Harvinaista on kornuraskauskin!). Jos raskaus onnistuisi olisi synnytystapa sektio. No, se ei olis ongelma kun molemmat synnytystavat olen kokenut. Olisin kiitollinen kuulemaan, jos joku tietää kohtalotovereita.
Kornuraskaus
Onko kohtalotovereita?
12218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sillä tavalla, että istukka oli osittain kohdunkaulakanavassa.Sentistä parista oli mneilläkin kiinni, että kaikki olisi hyvin. Väärää kiinnittymistä oli ilmeisimmin edesauttanut aiempi sektioarpi.
Menin myös viimetipassa vuotojen ja kuumeilujen vuoksi sairaalaan.
Kaavintaa seurasi massiiviverenvuoto josta täpärästi selvisin. Menetin myös osan kohtua, joten meilla raskaudet ei enää mahdollisia.
Suru on suuri ja onneksi on kolme elävää tervettä lasta lohduttamassa (menetin samalla myös neljännen lapseni).
Sanoisin että kannattaa mahd.hyvin selvittää kohdun kestävyyden ja ettei ulkopuolisuus toistuisi. Kohdunulkoisuudet kun useimmiten toistuvat. Helposti on muuten tilanteessa, että oma henkikulta on jo vaarassa.
Kohdunseutu on raskaudessa niin verevää ja isojen valtimoiden yms.. ympäröimää aluetta, että nämä verenvuodot ovat aina hengenvaarallisia. Kohdunulkoisessa ja sen aiheuttamamista repeämisistä tms. seuranneissa verenvuodoissahan tämä verenvuoto on aina hengenvaarallinen.
Minunkin tapaukseni oli kuulemma harvinainen.
Henkisesti on ollut kova paikka selvitä jmyös ..ei mene päivääkään ettenkö miettisi ja jossittelisi.
Aika parantaa ja auttaa hyväksymään, näin vain kävi.
Ymmärrän pelkosi ja kahdenvaiheilla olemisesi, noin varmaan itsekin miettisin jos raskaus teoriassa olisi vielä kuitenkin mahdollinen.Ei ole naisena aivan helppo hyväksyä, että yksi epäonnekas raskaus vei mahdolliset uudet raskaudet lopullisesti pois.
Elämä on epäoikeudenmukainen sekin vaan pitää hyväksyä, niin olen itselle yrittänyt vääntää.
Toki olen onnekas että on lapsia, mutta silti...
Toivon sinulle siunausta mihin tahansa ratkaisuun raskauden suhteen päädytkään.