Niitten elukoitten kans. Kovin kävi eräälle isännälle kun oma sonni tappoi. Ikinä ei saa luottaa, vaikka miten ois omin käsin pikkuvasikasta kasvatettu.Minullekki on käynny kerran läheltä piti-tilanne.Oltiin eläinlääkärin kanssa kahden ja sonni oli tulla päälle,ketassa. Aina pitää olla kättäpitempää-kavereita ja pakoreitti,kun alkaa esin.siirtää elukoita,joitten elopaino siinä 900 ja ylikin.Olkaa varovaisia!
OLKAA VAROVAISIA!
Henna s,joki
291180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä se on parempi kun pysyy kaukana näistä hirviöistä.
On se vain käsittämätöntä, että eläintensuojelijat pitävät näitä petoja ihmisen kaltaisina olentoina. Suututtaa niin pirusti.... Menisivät itse samaan karsinaan näitten lemmikkiensä kanssa.
Juu, minä aina kans joskus tossa morjestin muutamaa sonnia aika usein. Olen ihan aito kaupunkilaistollo ja niitä siinä rapsuttelin ja annoin ruokaa.
Kyllä niistä pari sonnia ihan kilteiltä vaikutti, mutta en uskaltanut rapsutella ja ruokkia kuin turvavälin kanssa.
Ne saattaa vaikka keskenään yhtäkkiä kääntyä toisiaan puskemaan ja siinä oot helposti ihan tulilinjalla.
Jos on liian lähellä, niin se sonni voi nostaa päätään ja sarvi on mahassa. Jäät vaatteesta kiinni, niin kohta oot mukana karsinassa sonnipoikien kanssa..
Kerran siirrettiin yhtä pahapäistä sonnia yksityiskarsinaan, kun se terrorisoi muita.
Navetanpitäjä oli aika rennosti siinä, mutta kyllä minä itse aukaisin pari ovea valmiiksi ja sanoin, etten tule mukaan muuten, ellei ole poitumistietä.
Jos se raivopää puhisija olisi irti päässyt, niin en minä -kaupunkilaistollo- olisi mitään osannut tehdä kuin juosta pakoon minkä kintuista pääsee ja vetää oven äkkiä kiinni... ja toivoa, että ovi kestää.
Ja puhelin oli koko ajan taskussa, jos jotain sattuu.
Hevosten kanssakin saa olla tarkkana, mutta hevonen painaa yleensä vain 300-500kg ja sillä on edes jotakin tolkkua touhuissaan..
Mulla on parikymmentä sonnia ulkona, ei ne ole ollenkaan vihasia.
Johtuu varmaan rodusta ...
Nuo mun tutut sonnit ovat kirjavaa sakkia ja vähän eri rotuja, mutta kyllä ne kamalasti riehuu karsinoissa. jokaikinen.
Vai riehuukohan ne sitten sen takia, kun ovat karsinassa? Koko ajan ne kolistelee sarvilla seiniä ja kaltereita ja nylkyttää toisiaan.
Yksi sonni kerran rakastui minuun. Aina kun se näki mut, se alkoi törrötellä huuliaan mulle kaula pitkällä ja yritti päästä mun luokse silmät seisoen... en mä kauhean imarreltu kyllä osannut olla...
parsikasvatti? Nehän on aivan hulluja jos irti pääsevät. Laukkovat vailla päätä ja häntää ja puskevat mitä eteen tulee.
Oli vuosia sitten meilläkin sonneja, kesällä olivat parressa navetassa kun lehmät laitumelta vain lypsyllä kävivät. Oli lapsia pihalla leikkimässä, omia ja sukulaisten. Yhtä parivuotiasta siinä ehdittiin just katastaa, että "missäs se Antti..." kun poika käveli ulos navetan ovesta ja selitti tomeraan että "vasikka oli irti...!". Sitä "vasikkaa" mentiin sitten katsomaan navettaan, niin lähes teuraskypsä sonni siinä seisoi oven takana vastassa irrallaan. Oli onneksi rauhallinen yksilö, saatiin parteen ihan helposti, mutta kyllä jälkeenpäin hirvitti miten lastenkin olisi käynyt, jos olisi pihalle osautunut. Muutama vuosi aiemmin yhtenä juhannusyönä sonni karkasi, oli juoksennellut pitkin pihoja, kolhinut autoja ja viimein pari metriä alaspäin pudonnut tyhjään AIV-siiloon, josta aamulla otettiin kiinni ja traktoriin sidottuna komhoijattiin takaisin kotiparteensa.
Kyllä saa olla varovainen. On totta, et niihin elukoihin tottuu,kun on vasusta asti sitä hoitanut.Meillä kasvatetaan sonnit itse,ei panna välitykseen,niin, kerran menin navetalle iltatilluulle,avasin oven ja panin äkkiä takasin kiinni.Kaikki 5 sonnia,isoja,irti navetassa. Mikä siivo!! Soitin apuvoimia ja saatiin porukalla ajettua takasin karsinaansa ne.Alumiinisia kettapalkkeja käytettiin apuna,niitä ne totteli,luulivat kai ketanseiniksi. Mutta se sotku,minä itkin ja siivosin myöhään meni. Kannattaa välillä tarkistaa ruuvit ja mutterit,että on ehjiä,säästyisi pahemmilta. No toisen kerran meillä oli vieraita,kun joku pihalla lapsista tuli sanomaan,että jonku lehmät on kylällä....ne jonkulehmät oli meidän sonnit,pitkin kyliä...saatiin nekin ruualla houkutelluksi navettaan,silloinkin oli pultit pettäneet ketan saranaseinässä. Huh,nyt kun muistelin näitä,pitääpä lähteä tarkistamaan...
oikeen itkit? eikatsole ku vaikka lapiolla paskat mitä on niin looriin, ja sotkeutuneet rehut vaihtoon. suotta siinä itkemään jollaki kait se on tehtävä. ja kuulostaa nuo parsi elukat aika vauhkoilta irti päästessään. meilä kait ovat koko ajan irti, ja pitää käsitellä. homman ydin on se että se eläin tietää että kumpi on isäntä.
pelekään eniten just sarvia. Niillä kun huitasee,tulee pahaa jälkeä.Ja ei sekään ole kivaa kun opettaa hiehoa(ensikkoa) konelypsyyn.Siinä saa pelätä kans ja on käsikin jäänny sorkan alle.Onneksi vaan ruhje.Kerran tottumaton lomittaja jäi nuoren lypsävän alle,kun lehmä potkuraudasta huolimatta hötkyili ja meni nurin. Maajussin ja -justiinoitten elämä ja ammatti on vaarallisimpia ja onnettomuus alttiimpia suomessa ja muuallakin.
Sarvista on helppo päästä eroon. Turhan suuri tapaturmariski sarvissa suhteessa vaivaan, joka nupouttamisesta tulee. Koko uramme ajan nupoutettu lehmävasikat ( noin 300 kpl) ja ostoeläimiltä sahattu sarvet ennen poikimista. Ternikasvattamotkinhan monet nupouttavat tulevat vasikat ryhmissä nykyään, mutta silloin kun vielä nupoutuslisää maksettiin poltettiin sonnipoikienkin sarvet ennen välitystä. Nykyään sonnit lähtevät sarvipäinä, kun kasvattaja nupouttaa sitten rauhoitettuina, itse poltetaan sekä ilman rauhoitusta että eläinlääkärin sopivasti käydessä rauhoitettuina. Lekurin käyttö vie ehkä 10 min hänen työaikaansa, maksaa muutaman euron vasikkaa kohti, mutta kyllä on helppo nupouttaa ja jälkihoitaa polttopaikat kun on rauhoitettu ja kipulääkitty vasikka käsiteltävänä. Ei tarvitse sarvia pelätä navetassa, kun kaikki eläimet on sarvettomia.
ennen kuin, böndeksi rupesin, reilun vuoden teurastamolla ostomiehenä, joten aika monista erilaisista paikoista on eläimiä autoon rassattu. Pahemmin ei sentään koskaan käynyt, kerran sarvesta tuli kylkeen, että muutaman tikin joutui käydä ompeluttamassa. Sonnit ysein helpompia lastattavia, mutta vanhat jo yli kymmenen kertaa poikineet lehmät olivat pahimpia, ellei saanut autoa aivan ovelle, niin pihajumppaa oli tiedossa. Kerran menin tosin yhden sonninkin kanssa aika lenkin keväisellä kynnöspellolla - onneksi sitä sonniakin upotti, ehkä vähän reilumminkin kuin minua.
Nyt on mun pakko kysyä,missä teurastamossa olit? Tai jos et uskalla avautua,kerro missäpäin suomea? Kas ku meillä kävi tämmönen tapaus,että lehmä,hieho paremminki pääsi karkuun teur.auton matalan laidan yli. Jumppaa oli kahella äijällä kyllä tiedossa. Ja meni se nuorempi äijä nurinki,ko elukka hyppäsi sen yli vaan,onneks sillä oli semmonen levy mukanaan,millä ohjaavat elukoita autoon. Tuo on totta, että on vaarallinen ammatti, teuraskuljettajan työ.Eräs jo eläkkeellä oleva kuljettaja sanoi,että vaarallisin tilanne hälle oli yhen tilan koira,mikä iski hampaat hänen reiteen kiinni.Läpi meni,vaikka oli kahet housut ja haalarit.
.. ja jotkut sonnit oppii senkin, että ne nostelee toisia sarvellaan ilmaan mahasta ja sitten pudottaa kaverin alas.
Yksikin terroristi-sonni ei antanut kavereilleen yhtään edes ruokarauhaa, eikä ehtinyt itse syödä. Aina joku seisoi etujaloillaan, kun se nosteli muita ilmaan.. Se on -kaupunkilaistollosta- hurjaa katsoa, kun iso elikko mätkähtää lattialle ja toiset tömistelee siinä vieressä.. Ja reikiäkin tulee...
Siirrettiin se yksiöön ja vielä kostoksi syötiin sen takajalka.
Kun olen -vähän kokeneena- arka isojen eläinten kanssa, niin kyllä nupopäätä on mukavampi mennä ruokkimaan. Ei tarvi niin tarkasti varoa sarvia, ainakin jos on kapea käytäväkin..
Just tätä meijänki sonnit toisilleen tekee,minä ku luulin että vain meillä on niin pöljiä sonneja.Nytki on yksi parressa,parantamassa jalkaansa,ku loukkas just noin,että toinen tökki takapäähän päällään ja kaato nurin.Sarvia ei meijän pojilla ole. Nyt keksittiin,että aina kun alkaa tuo ohjelmanumero,annetaan paimenpojalla virtaa.Nyt ne rauhottuu jo kun näkevät että otan kyseisen aparaatin esiin. Eikä se virta nyt niin kauhiaa ole,olen saanut itekki tällejä välillä. Konstit on monet.Haluaisin kyllä kuulla( lukea) mitä muut on keksineet, sonnien rauhoittamiseksi.
Olen todellakin vain vierailijana ollut tuolla navetassa ja joskus auttelemassa.
Kai siellä navetassa pitäisi olla koko ajan paikalla -sormi pystyssä- ja huutaa vähän väliä "SEIS!!".
Sinne navettaanhan voisi siirtää telkkarin, sohvan ja jääkaapin. Voisi aina erotuomaroida, kun se aika koittaa. Heittää vaikka omenanraadolla tai vähän huonommalla kahvikupilla rettelöitsijää..
Se on niin hassua, kun ne on niin kamalan arkoja eläimiä toisaalta.. kun sormi pystyssä huutaa "HYI!!!" tai tökkää harjanvarrella niin ovat hetken kiltisti ja taas kun kääntää selkänsä alkaa painiminen ja puskeminen...
En tiedä olisiko ne rauhallisia, jos saisivat mellastaa vaikka ulkona. Mutta tuon yhden navetan luona on ainakin ihan lähellä todella vilkas autotie ja se olisi ihan kamala riski, että ne pöljät menisivät aidasta läpi ja juoksisivat tielle.
Se pitäisi se aita olla jotain ratakiskoa ja miehen korkuinen...
Näin on marjat,justiina. Mutta ompa sulla paljon tietoa navetan asukeista,vaikka oot vaanvierailija,kuten kirjoitit. Samaa on mietitty, mitä jos olis paikka mihin laittaa ne ulos. No onhan meillä laitumet,mutta hankalaa saattaa ne vilkkaan tien yli.Pikkuvasikat meillä on kesäisin aina ulkona,eläinten hyvinvointitukiki velvoittaa. Mutta olleet jo ennen eu:ta. Vaikia on uskoa niistä pikku turrikoista,et niistä kasvaa joskus jonku tappaja ; ( mutta ei niille kai voi mitään, niille vahingoille. Joka alalla on omat ongelmansa, esim. raksalla.Kauhea tapaus oli seki,kun mies meni hakekuiluun ja kuoli heti.
veron rahanne menee sionisteille ja koko suomi firmat ja metsät on muutyy tanskan sionisteille ja hollantilaisille .
ei uskoisi että sormea lussuttavasta vassusta tulee semmoinen möyryäjä, joka mylvii ja riehuu.
Ja sekin on totta, että joka alalla on vaaransa. Olen itse ollut nuorempana raksalla ja pari kertaa on ollut hengen lähtö todella lähellä. Kerran raanakuski oli sitonut (laittomat) jatkoketjut nosturiin ja ne lähtivät kovalla tuulella heijaamaan, kun hän käänsi puomia. Onneksi käännyin katsomaan ja ehdin nähdä vaan ketjut, jotka tulee kovalla vauhdilla kohti. Hyppäsin maihin ja juuri pään päältä ketjut viuhahtivat ja osuivat vajan seinään kamalalla kolinalla.. Jos olisi raskas metallikoukku osunut päähän, niin se olisi ollut minun loppuni.
On pudonnut ikkunalasi päähän, oon pudonnut liukkaalta putkitelineeltä ja kaikkea...
Kyllä joskus vähän säälittää nykyajan (konttori) ihmiset, kun ne valittavat ihan pienistä asioista. Aina on kylmä tai kuuma tai jotain.
Ja suurin vaara elämässä on suunnilleen se että lusikka tökkää kahvimukista silmään tai tulee "hiirikäsi"..
olin kolmisen vuotta, noin kolmekymmentäviis vuotta sitten. Eri tavoin kasvatetut eläimet tietenkin erilaisa, eräässä paikassa kasvattivat sonnit 2 vuotiaiksi, olivat 2 kesää laitumella, kyllä olivat sitten helppoja lastata, kun sai auton ihan ovelle, ei muuta kuin paresta irti. Karsinapaikoista taas oli vaikeampaa ottaa, jos piti ottaa vain muutama parinkymmenen laumasta. Kerran yks agnus, siitossonni oli liiskata minut auton laitaa vasten, kun alkoi kääntyä autossa, ei siinä pelkin käsin mitään tehnyt.
Nyt ei ymmärrä, varmaan moni muukaan?
ymmärrä minäkään. Siinä taas yksi huurupää. Ja niitähän riittää....
olla noita virolaisia
Angnus on pahin, se on vaarallisin näistä suomessa kasvavista sonneista, maitorodut on kaikki vähän reikäpäitä.
Hereford on lepponen ja Hihgland ehkä lepposin,voi vaikka pihalla irti pitää ...
Ja maistuvaa, ei ollenkaan pahaa. Mutta minä en sekaantuisi uskon asioihin maatalous palstalla.
Samanlaisia rahanahneita ketkuja ne ovat kaikki ääri-hihhulit oli sitten lestadiolainen, jehovlainen, sionisti, muslimi tai mikä vaan. Ei se ole uutinen.
Ehkä niiden pitäis päästä ulos välillä, siellä heikompikin pystyy väistämään.
ne ne vasta kettuja on.erosin kirkosta ku tajusin, etten kannata heidän oppejaan.Ehkä tuo sekoviesti tarkoitti niitä halai teurastuksia,ootteko nähneet? se on raakaa katottavaa,sonni kävelee,hoipertelee ja kurkusta tursuaa verta,mikä jumala vaatii noin kauheaa tapaa kuolla????
...varmaan sulle tuli huti. Vai onks ne halai-teurastukset semmoisia, että sitä sonnia ensin halaillaan, annetaan pusu poskelle ja sitten lutku auki :D
Halal tarkoittaa sallittua ja haram kiellettyä.
Mä oon opiskellut vähän arabiaa joskus iltakoulussa.
Se halal-teurastus ei perustu mihinkään sen kummempaan, kuin siihen, että siellä etelämmässä ei liha olisi säilynyt, kuin veret laskemalla.
Koraani, Raamattu ja Toora ovat täynnänsä terveysoppia. Ne on vaan naamioitu uskonnoksi, kun kansa ei muuten tottelisi.
Siellä kaikki naudan kurkun viiltelyt ja nenän pesemiset on ihan vaan pakon sanelemia juttuja kuumassa ja pölyisessä ilmastossa... Onhan niillä tietty jotain ihan outojakin juttuja niin kuin se ettei sikaa saa syödä. Mutta siinäkin saattoi olla semmoinen että sika pilaantuu nopeammin kuin nauta kuumassa ilmastossa.. En oo varma tuosta.
Lehmä on muuten arabiaksi bakara.. mua aina nauratti kun tuli mieleen ihmisen kinkku...
Juu, onhan se kamalaa katsoa ja oon siinä kyllä samaa mieltä että maassa maan tavalla ja ajassa ajan tavalla.
Sillon 1300 ja risat kun koraani raapustettiin ei ollu kylmäkoneita ja ihmiset piti opettaa värssyjen avulla. Se on järkyttävää että ne jäi ihan takapajuiseen tilaan ja oikeastaan taantuivat.
Arabiassa tehtiin 1000vuotta sitten kaihileikkauksia, oli yliopistot ja kaikki.
Sitten tuli Islam ja otettiin takapakkia...
Minua on sonnit ja lehmät puolustaneet ku olin pieni ne potkivat ja puskivat muita mutta ei minua meidän kotona yks sonni puski minun pikkusiskoa mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä