Musta tuntuu, että oon varmaan masentunu ja mun äiti on sanonu samaa. Oon nyt siis lukion ekalla.
En jaksa enää tätä tilannetta nii mistä kannattas lähtee hakemaan apua? Vanhempien kanssa en oo niin hyvissä väleissä, että pystyisin asiasta puhumaan... Tuntuu vähän hölmölle vaan marssia jonnekin lääkäriin ja täräyttää et oon varmaan masentunu, mutta meneekö se niin? Tuleeko mulle jotain testejä vai määrätäänkö suoraan jotain terapiaa tms?
En jaksa enää tätä tilannetta nii mistä kannattas lähtee hakemaan apua? Vanhempien kanssa en oo niin hyvissä väleissä, että pystyisin asiasta puhumaan... Tuntuu vähän hölmölle vaan marssia jonnekin lääkäriin ja täräyttää et oon varmaan masentunu, mutta meneekö se niin? Tuleeko mulle jotain testejä vai määrätäänkö suoraan jotain terapiaa tms?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lukion terveydenhoitajan kautta pääsee psykologin juttusille. Sinne vain rohkeasti! Kerrot, että oikeasti tarvitset apua. Oireiden vähättely tai syyllisyys omasta pahasta olosta johtaa siihen, että terveydenhoitaja ei ota tosissaan tai toteaa vain, että tilanteesi on normaalia arjen stressiä opiskelijalla ja blaablaablaa. Niin minulle kävi ja nyt en enää pääse terveydenhoitajan tai minkään auttajan juttusille tuosta vain. Selität siis juurta jaksain kaiken ja painotat, ettet selviä josset saa apua.
Mua vaan just se pelottaa, että se terkkari ei ota mua todesta ja nolaan itteni sitten siinä. Sitten aina ku on jotain tarkastuksia niin se on sillee "taas tuo huomionhakunen teini täällä" tai vastaavaa. Muutenki mua pelottaa mennä sinne, koska varmasti itkeä tursaisin koko ajan.
Minä luulen kanssa, että kouluterveydenhoitajan kautta asian pitäisi lähteä etenemään. Mutta kun kirjoitit, että tuntuu vähän hölmölle vaan marssia lääkäriin ja täräyttää, että on varmaan masentunut, niin minä tein juuri niin. ;) Varasin ajan oman alueen terveyskeskukseen, omalle lääkärille, marssin huoneeseen ja sanoin lääkärille "Nyt pistää päästä pahasti...".
Minua lääkäri "haastatteli", kyseli vähän taustoja (onko sattunut jotain traagista, mullistuksia elämässä, kauanko on tuntunut tältä jne.) - tai oikeastaan kerroin ihan omasta halusta, ei se lääkäri paljon ehtinyt kysellä. Sitten se tulosti sen BDI-testin (vai mikä se liekään, no se - onko se nyt "Beckin masennustesti"), täytätti se minulla, pisteytti ja katsoi jostain opuksestaan tuloksen. Lääkäri sanoi kyllä mulle, että tuo testi on vain suuntaa antava. Lisäksi laittoi lähetteen laboratorioon verikokeisiin (kilpirauhaskoe ja kaksi jotain muuta verikoetta, kävin niissä tänään) ja määräsi Sepram-reseptin.
Lisäksi lääkäri laittoi tiedon depressiohoitajalle, jonka yhteydenottoa odotan. Lääkäri kyllä varoitteli, että hoitajalle voi olla aika pitkät jonot. Antoi vielä soittoajan, meillä täällä lääkäri soittaa potilaalle päin. Kunhan reilun viikon päästä soittaa, keskustellaan lääkkeiden sopivuudesta/vaikutuksesta ja varmaan muutenkin olostani.
Näin se mulla meni ja olen tosi tyytyväinen, että menikin näin. Siis tarkoitan, että olen tosi tyytyväinen, että normaalissa terveyskeskuksessa, normaali tk-lääkäri otti asian näin hyvin hoitaakseen. Ja siis lääkärihän diagnosoi minulla keskivaikean masennuksen viikko sitten.
Kiitos tosi rohkaisevasta vastauksesta
Kuule se, mitä vanhemmat, kaverit, serkut, kummit tahi kaimat kaikista muista puhumattakaan, ajattelevat "jos tyttö alkaa popsia 'jotain mömmöjä'", ei saa missään tapauksessa olla esteenä avun hakemiselle, jos siltä tuntuu, että apua tarvitsee!! Järkevät ihmiset kyllä ymmärtävät ja ne jotka eivät ymmärrä, niiden ei sitten varmaan tarvitsekaan ymmärtää. ;)
Minä olen kertonut töissä muutamalle (parhaalle) työkaverille, luonnollisesti miehelleni, työnantajalleni, parille muulle kaverille työn ulkopuolelta sekä sisaruksilleni isoveljeä lukuunottamatta. Kaikki ovat ottaneet asian tosi hienosti ja luvanneet tukea kaikin keinoin. Vanhemmillenikin kerron, kunhan "aika on kypsä", mutta heillä on nyt paljon muuta ajateltavaa enkä halua heitä enää tällä asialla rasittaa.
Tsemppiä sulle kovasti!! Kerrohan täällä, miten asiat etenee. =)
Mutta jos siis tosiaan minulla todetaan joku masennus ja saan lääkkeitä/alan käydä terapiassa tmv. niin aika hankalaa se on loppupeleissä pitää salassa vanhemmilta eikä kyllä varmaan ole aiheellistakaan.
Mutta kuitenkin :) Ajattelin että ootan terveystarkastuksiin asti tai sit jos tuntuu ja uskallan niin meen jo aikasemmin sinne terkkarille :)
Kiitti kaikille tsempistä