Hei!
Olen kärsinyt masennuksesta jo vuosia ja saanut siihen hyvän ja toimivan lääkkeen. Joitain vuosia sitten sain esimmäisen paniikkikohtauksen ja siitä lähtien syönyt bentsoja. Aluksi aika miedoin annoksin kunnes vuosien mittaan annostusta on lisätty ja taas paremman vaiheen olessa kyseessä niin vähennetty.
No monta vuotta meni tosi hyvin. Paniikkikohtaukset tuntuivat olevan taakse jäänyttä elämää. Kunnes menin sellaiseen työpaikkaan, jossa oli erittäin huono työilmapiiri ja todella törkeää suoranaista kiusaamista. Moni itseni lisäksi sanoi itsensä irti ko. paikasta.
Aloin saamaan työpaikalla todella pahoja paniikkikohtauksia. Ajoin vielä firman autoa ja kyydissä asiakkaita. Moottoritiellä se pahin sitten sitten tapahtui. Jalat alkoi täristä, kädet hikoilla ja halusin ulos.
Selvisin siitä sen verran, että huoltoaseman vessaan pääsin vetämään rauhottavia.
Annosta lisättiin. Nyt menee 4x30mg/pvä opamoxia. Eikä riitä edes.
Jäin töistä pois kuten kerroin, mutta lääkeriippuvuuteni senkun kasvaa. Jopa oman auton ratissa on vaikeaa joskus olla esim liikennevaloissa. Joten otan ennen autolla ajoa kunnon annoksen, että selviän kaupunkiajosta.
Käyn noin kerran kuussa terapiassa. Ja kohdallani se ei oikein toimi. Terapeutin ja psykiatrini mielestä olen vahva ihminen, jonka pitäisi alaa tuntevana ottaa niskasta kiinni ja alkaa vähentämään rauhottavia. Tai muuten mennään viikkosäännöstelyyn, että apteekki antaa vain seitsemän päivän välein ja sen olen parikin kertaa käynyt läpi ja rajoitaa todella elämistä.
Tiedän, että jotain pitäsi tehdä. Vaan en tiedä mitä.
Kysynki teiltä, että onko teidän paniikkihäiriö ollut noin paha, että liikenteessäkin selviytyminen tuottaa vaikeuksia ja ne kaupassakäynnit tietty oma lukunsa? Miten selviätte? Vuosia meni todella hyvin enkä uskonut oireiden enään palaavan.
Kun ajattelen nyt mennyttä työtä, tosiasia on, että tuon määrän kun vetää kerralla niin kai sitä jossain huumeissa ajo. Se oli ehkä ainoa todellinen syy miksi irtisanoin itseni. Toleranssi oli kasvanut vuosien myötä, että kaippa se ajaminen suju. Nyt ajan omaani samoissa määrissä..
En halua myydä autoani ja antaa sairaudelle periksi.
Mikä neuvoksi ja onko teillä noita liikennepaniikkeja?
Olen kärsinyt masennuksesta jo vuosia ja saanut siihen hyvän ja toimivan lääkkeen. Joitain vuosia sitten sain esimmäisen paniikkikohtauksen ja siitä lähtien syönyt bentsoja. Aluksi aika miedoin annoksin kunnes vuosien mittaan annostusta on lisätty ja taas paremman vaiheen olessa kyseessä niin vähennetty.
No monta vuotta meni tosi hyvin. Paniikkikohtaukset tuntuivat olevan taakse jäänyttä elämää. Kunnes menin sellaiseen työpaikkaan, jossa oli erittäin huono työilmapiiri ja todella törkeää suoranaista kiusaamista. Moni itseni lisäksi sanoi itsensä irti ko. paikasta.
Aloin saamaan työpaikalla todella pahoja paniikkikohtauksia. Ajoin vielä firman autoa ja kyydissä asiakkaita. Moottoritiellä se pahin sitten sitten tapahtui. Jalat alkoi täristä, kädet hikoilla ja halusin ulos.
Selvisin siitä sen verran, että huoltoaseman vessaan pääsin vetämään rauhottavia.
Annosta lisättiin. Nyt menee 4x30mg/pvä opamoxia. Eikä riitä edes.
Jäin töistä pois kuten kerroin, mutta lääkeriippuvuuteni senkun kasvaa. Jopa oman auton ratissa on vaikeaa joskus olla esim liikennevaloissa. Joten otan ennen autolla ajoa kunnon annoksen, että selviän kaupunkiajosta.
Käyn noin kerran kuussa terapiassa. Ja kohdallani se ei oikein toimi. Terapeutin ja psykiatrini mielestä olen vahva ihminen, jonka pitäisi alaa tuntevana ottaa niskasta kiinni ja alkaa vähentämään rauhottavia. Tai muuten mennään viikkosäännöstelyyn, että apteekki antaa vain seitsemän päivän välein ja sen olen parikin kertaa käynyt läpi ja rajoitaa todella elämistä.
Tiedän, että jotain pitäsi tehdä. Vaan en tiedä mitä.
Kysynki teiltä, että onko teidän paniikkihäiriö ollut noin paha, että liikenteessäkin selviytyminen tuottaa vaikeuksia ja ne kaupassakäynnit tietty oma lukunsa? Miten selviätte? Vuosia meni todella hyvin enkä uskonut oireiden enään palaavan.
Kun ajattelen nyt mennyttä työtä, tosiasia on, että tuon määrän kun vetää kerralla niin kai sitä jossain huumeissa ajo. Se oli ehkä ainoa todellinen syy miksi irtisanoin itseni. Toleranssi oli kasvanut vuosien myötä, että kaippa se ajaminen suju. Nyt ajan omaani samoissa määrissä..
En halua myydä autoani ja antaa sairaudelle periksi.
Mikä neuvoksi ja onko teillä noita liikennepaniikkeja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinulla on paniikkihäiriöösi? Bentzohan sitä ei ole. Noin kerran kuussa ei kuulosta terapialta vaan pikemminkin keskusteluavulta, eli ihan eri asia kuin terapia. Minkä alan koulutus terapeutillasi on?
Sinuna pysyisin poissa ratista jos otat vuorokaudessa tuollaisia määriä bentzoja.
Ja kyllä, on omaa kokemusta, ph. liki 20 v. Peruslääkityksenä tällä hetkellä Efexor, tarpeen mukaan Xanor tai Diapam. Bentzoja olen käyttänyt koko tämä ajan, mutten koskaan esim. Xanoria vuorokaudessa yli 1,5 mg:a. Tai vastaavasti diatsepamia yli 20 mg:a.
Tsemppiä! 120 mg Opamoxia on _korkea_määrä
valitettavasti.
Masennukseen on Mirtazapiini 30mg ennen nukkumaanmenoa.
Terapeuttini on terapeutin koulutuksen saanut ja pätevä. Hänelle saa aikoja jonottaa ja hänellä noin viisi vuotta olen ollut asiakkaana. Pyynnöstäni huolimatta ei aikoja tiheämpään ole löytynyt. Mikä todella harmi.
En kaipaa moraalisaarnoja. Tiedän, että joillakuilla on omia jippoja joilla selvitä esim nyt siitä kaupan kassajonosta.
Itse kehittelin, että alan laskea kolikoita tai näpertää jotain kännykällä. Mutta toi liikenne. Ymmärrän hyvin, että olen huumautuneena kun nykyisin autolla ajan. Mutta kuten sanoin, autosta en luovu. Jotain pitäsi tehdä. Myös se lisää ahdistusta kun laskee pillereitään..riittääkö eikö riitä.
Itseään ruokkiva kehä josta totta hemmetissä haluan ulos.