Urheilunarsismi

Näin olympialaisten aikaan, mitä se on?

Urheilija luo itselleen tavanomaisia rutiineja esim. loukkaantumisten välttämiseksi ja saavuttaakseen tulosta. Rutiinit eivät aina tule kysymykseen esim. puolustusvoimien takia. Tästä on vedetty johtopäätös, jossa urheilija on jotenkin tyyytymätön elämäänsä. Mun mielestä sitä tuki ihmeellinen motto: Armeija tekee pojista miehiä. Tämä tyytymättömyys olisi urheilunarsismia, vaikka se ei liity mitenkään urheiluun. Aika väsynyt aihe kieltäytä liikkumasta ja liikuttamasta.

Urheilu sisältää pettymyksiä. Monet urheilulajit ovat esteettisiä ja luovat näin penkkiurheiljalle trauman itsestään ja ympäristöstään. Joillekin urheilu luo jopa yhteiskuntatasoisen trauman, koska kovin huono kuntoisena voi olla vaikea käsittää a. minuuden eri tasoja b. urheilun vaatimaa välinehallintaa c. aikaa jonka urheiluun viettää. Urheilun raikkaus on usein rakkauden kohde, harrastitpa sitä penkkiurheilijana, kuntoilijana tai kilpailijana. Useimpien mielissä urheilu mediassa luo mahdollisuuden penkkinurheilijan innostumiselle kuntoilusta ja ulkonäöstään huolehtimiselle, joskus taas näihin on vaikea tarttua, joka itsessään on pettymys. Urheilu on kuitenkin paljon muutakin esim. mainontaa. Urheilu on saavuttanut pääpainopisteen, kun se luo mielen kovuutta ja karpaaseja. Mikä siinä on vikana? Onko vika hyttysessä vai sumopainijassa?
4168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Harjoittelu kohottaa endorfiinin erittymistä, mikä tuottaa mielihyvää ja kun tulokset paranevat ja huomaakin olevansa parempi jossain kuin muut, sekin lisää mielihyvää ja yllättäen tuo tekeminen osoittautuukin ennakko-odotuksia paremmaksi lähteeksi. Vähän kuin onnistunut maalaus tai piirros, johon on tyytyväinen ja jota muutkin ihailevat. Omanarvontunnehan siinä kasvaa ja kehittyy. Ja voi niitä, jotka lähtevät suurin odotuksin kilpailuihin ja tuottavat pettymyksen sisäiselle yleisölleen, joka on ollut jokaisessa yksinäisessä verenmakuisessa harjoituksessa mukana? Joko sisuuntuvat ja ruoskivat itseään lisää, luovuttavat ja käyttävät dopingia tai lopettavat kilpaurheilun.

Erittäin ihailtavaa itsensä peliin laittamista. Etten sanoisi suorastaan narsistisen itsekästä itsensä eteen toimimista.

Äänestä

Vika saattaa olla molemmissa, jos hyttys-urheilija on suuruudenhullu ja urheiluyhteiskuntajärjestelmä-sumopainija likinäköinen.

Äänestä
  • nyt sanoisi? Urheilija loukkaa ympäristöään ja näin on usein vakavissa terveydellisissä ongelmissa leuanvetonsa kanssa, ihan joka puolella maailmaa. Clock around the bend on ihan maankuulu käsite tällä hetkellä. Ovatko nuo kisat nyt sitten lainkaan eettisiä ja kuka on keksinyt maailman, jossa tällainen toistuu kuin kello? Onhan niitä muitakin harrastuksia esim. seksi? On eri asia millainen urheilija on kotona ja urheilun parissa, urheiluhan ei ole hänestä itsestään johtuvaa.

    Äänestä

  • nää ikään maailmaa kirjoitti:

    nyt sanoisi? Urheilija loukkaa ympäristöään ja näin on usein vakavissa terveydellisissä ongelmissa leuanvetonsa kanssa, ihan joka puolella maailmaa. Clock around the bend on ihan maankuulu käsite tällä hetkellä. Ovatko nuo kisat nyt sitten lainkaan eettisiä ja kuka on keksinyt maailman, jossa tällainen toistuu kuin kello? Onhan niitä muitakin harrastuksia esim. seksi? On eri asia millainen urheilija on kotona ja urheilun parissa, urheiluhan ei ole hänestä itsestään johtuvaa.

    Urheilukisat on sodan siistitty versio. Seksi vasta urheilua onkin, miehen ja naisen sylipainiottelu, missä energiaa palaa.. :-P

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Minervä kirjoitti:

Näin olympialaisten aikaan, mitä se on?

Urheilija luo itselleen tavanomaisia rutiineja esim. loukkaantumisten välttämiseksi ja saavuttaakseen tulosta. Rutiinit eivät aina tule kysymykseen esim. puolustusvoimien takia. Tästä on vedetty johtopäätös, jossa urheilija on jotenkin tyyytymätön elämäänsä. Mun mielestä sitä tuki ihmeellinen motto: Armeija tekee pojista miehiä. Tämä tyytymättömyys olisi urheilunarsismia, vaikka se ei liity mitenkään urheiluun. Aika väsynyt aihe kieltäytä liikkumasta ja liikuttamasta.

Urheilu sisältää pettymyksiä. Monet urheilulajit ovat esteettisiä ja luovat näin penkkiurheiljalle trauman itsestään ja ympäristöstään. Joillekin urheilu luo jopa yhteiskuntatasoisen trauman, koska kovin huono kuntoisena voi olla vaikea käsittää a. minuuden eri tasoja b. urheilun vaatimaa välinehallintaa c. aikaa jonka urheiluun viettää. Urheilun raikkaus on usein rakkauden kohde, harrastitpa sitä penkkiurheilijana, kuntoilijana tai kilpailijana. Useimpien mielissä urheilu mediassa luo mahdollisuuden penkkinurheilijan innostumiselle kuntoilusta ja ulkonäöstään huolehtimiselle, joskus taas näihin on vaikea tarttua, joka itsessään on pettymys. Urheilu on kuitenkin paljon muutakin esim. mainontaa. Urheilu on saavuttanut pääpainopisteen, kun se luo mielen kovuutta ja karpaaseja. Mikä siinä on vikana? Onko vika hyttysessä vai sumopainijassa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu