olen nyt jo 70 vuotias naishenkilö ja olen murros iästä asti potenut paniikkihäiriötä nuoruudessani ei tunnettu kunnon lääkitystä joten minä olin joko hullu tai luulosairas haluan kertoa miten sen ajan lääkäri suhtautui sairauteeni kun valitin että pelkään mennä kadulle koska tulee hirveä ahdistus ja olen pyörtymäisilläni hän tokaisi siihen että kyllä sieltä raadot pois korjataan näillä sanoilla sitä en unohda koskaan lisäksi sairastin hänen mielestään luulotautia jolla on hyvin ikävä maine.Myöhemmin kun lääkitys kehittyi pääsin kuntoon että pystyin työelämään jossa sitten olin eläkkeelle asti. Mutta nuoruus meni aivan kuin hukkaan.Terv näin ennen.
näin ennen
näin ennen
1216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Olen tosi pahoillani, koska minulla on pientä tajua siitä, mitä se oli. Olen jo keski-ikäinen ja oma äitini menee varmaan hautaan ahdistuksensa ja paniikkihäiriöiden kanssa. Myös ihan nuoresta saakka ollut oireita. Koska hänen nuoruudessaan ei myöskään tajuttu mikä on kyseessä, niin joko pidettiin jotain fyysistä tautia todellisena tai juuri luulotautina. Hän ei nykypäivänäkään suostu ymmärtämään ettei kyse ole fyysisestä sairaudesta. Hän ei kuulemma ole "hullu". Olemme yrittäneet asiaa selittää jne mutta tuloksetta. harmittaa, että hänellä on myös koko nuoruus ja aikusuuskin mennyt kurjasti kun tämä häiriö on hoitamattomana invalidisoinut häntä.
Olen iloinen, kun kuitenkin sinulla saatiin myöhemmin lääkitys ja pystyit tekemään töitä. Onneksi edes näin! Mutta niin kurjaa, kun leimattiin milloin miksikin ja varmasti loukkasi lääkäreiden kommentit ja suhtautuminen.
Toivon sinulle hyviä eläkepäiviä ja terveyttä!