Hei. Minulla on ongelma: ihastun ihmisiin joskus hyvinkin voimakkaasti, mutta heti jos ihastukseni kohde osoittaa todellista kiinnostusta minua kohtaan, oma kiinnostukseni lopahtaa siihen paikkaan.
Mitä minussa on vialla? Heti kun minulla olisi ihan oikea mahdollisuus seurustella ihastukseni kanssa, josta olen saattanut haaveilla kuukausikaupalla, yhtäkkiä hän onkin silmissäni kuin kuka tahansa, tylsä ja merkityksetön. Heti jos ihastukseni ilmoittaa minulle kiinnostumisestaan, yleensä vetäydyn syrjään ja torjun koko ihmisen.
Onko kenelläkään muulla tällaista outoa käytöstä?
Mistä tämä voisi johtua?
Mitä minussa on vialla? Heti kun minulla olisi ihan oikea mahdollisuus seurustella ihastukseni kanssa, josta olen saattanut haaveilla kuukausikaupalla, yhtäkkiä hän onkin silmissäni kuin kuka tahansa, tylsä ja merkityksetön. Heti jos ihastukseni ilmoittaa minulle kiinnostumisestaan, yleensä vetäydyn syrjään ja torjun koko ihmisen.
Onko kenelläkään muulla tällaista outoa käytöstä?
Mistä tämä voisi johtua?
Vastaukset 14
Vanhimmat
minulla, mutta kuitenkin eri... saatan samaan aikaan haaveilla ihastuksestani, mutta sitten jos hän on lähettyvillä, välttelen häntä... liekö jokin "puolustautumiskeino" tms.
coping keino
ei kun defenssi :)
podet jonkinlaista sitoutumiskammoa. Tai sitten sua vain jollain tavalla pelottaa, ettei sun omat haavekuvat vastaisikaan todellisuutta. Näin mä olen tämän omalla kohdallani selittänyt itselleni...
Saalistusta.kun se on satu uusi kehiin.
taustalla ns. sitoutumisen pelko, ja kenties menneisyydessä sellainen suhde, - tai useampia suhteita joissa olet tullut pahemmankerran petetyksi / muutoin pettynyt ?
Itse olen kokenut myös usein pelkoa , voiko uudesta suhteessa tulla mitään , onko toinen tosissaan, mutta sitten kun olen itselleni antanut tuneille vallan ja ne ovat roihahtaneet liekkeihin niin , valitettavasti olenkin huomannut ettei toinen ollutkaan tosissaan vaan olikin leikkinyt tunteillani, tai sitten hänelläkin on ollut samanlainen pelko ettei tää onnistu taaskaan... mene ja tiedä ?
Mutta eräs tuttavani sanoi minulle että ellei ole valmis kokeilemaan onneaan , näyttäen ja kertoen tunteistaan ihastukselleen ,pelin menettää aivan varmana ennekuin se edes kunnolla alkaakaan.
Näin se on ,jos ei näytä tunteitaan eikä kerro ei voi myöskään saada vastakaikua ...suhteeseen kun tarvitaan kahdenihmisen vaivannäkö jotta siitä tulisi hyvinvoiva ja onnistunut parisuhde.
Toki jos on tuota rohkeutta löytyisi ja aikaa jolloin voisi kunnolla päästä juttleeman aiheesta, olisi ehkä voinut kertoa myö omista "peloistaan ja epävärmuudestaan" toiselle , että annettais kunnolla yhteista aikaa tutustua oikeen kunnolla... saattaisi jopa toinenkin osapuoli uskaltautua suhteeseen paremmin... nain ajattelen minä.
Pyysikö se tuttavasi kertomaan nimen omaan täällä s24:ssa tunteistaan? oliko hänellä muita hyviä neuvoja?
En tiedä miksi toimin noin mutta niin teen. Ihastus voi alkaa jopa ihan yököttää. Vaikka hetki sitten se oli maailman ihanin ja seksikkäin ja vaikka mitä!
Teen myös niin että välttelen sitä ihastustani. Aivan käsittämätöntä käytöstä. Sitoutumiskykyinen olen.
Kertokaas nyt viisaammat kotipsykologit mikä vaivan nimi on?
Minulla oli myös aiemmin tavallaan tuota yökötyksen tunnetta. Ja se alkaa aina juuri sillä hetkellä kun saan tietää että ihastuksellani on mahdollisia tunteita minua kohtaan. En tarkoita tällä yökötyksellä sitten ihastumiseen liittyvää positiivista "pahoinvointia", tyyliin että vatsassa tuntuu hassulta kun näkee ihastuksensa tms, vaan sellaista äkillistä torjumisen tunnetta.
Tuntuu jotenkin naurettavalta että yhtäkkiä kiinnostus vain lakkaa täysin, kuin napista painamalla.
Pelosta ei myöskään ole kyse. Tai epävarmuudesta. En ainakaan tietoisesti ajattele mitään hylätyksi tulemista, tai etten saa tunteille vastakaikua tai muuta sellaista.
Myöskään sitoutumiskammo ei jotenkin tunnu sopivan kuvaan.
Olen 22v, joten tuskinpa tämä mitään teinihaihatteluakaan on. Varsinkaan kun tämä tilanne on toistunut monta kertaa samanlaisena.
Itselläni kävi juuri noin kun sinulla. Olen järkeillyt asian: Kun on ihastunut, niin yksi ollessaan haaveilee kohteesta. Kun kohtaa ihastuksen kasvotusten ja alkaa jutella, se on sitä arkea ja todellisuutta. Tarvii kuulostella, iskeekö kipinä.
Kipinääkin löytyy, silti toimin hölmösti.
Hylkäämispelko. Hylkäät ennen kuin tulet itse hyljätyksi. Suojautumiskeino siis.
"Etenkin teini-iässä on tavallista etärakastuminen. Nuori voi rakastua henkilöön, joka edustaa jotakin sellaista, mitä itsessä ei ole ja jota voi rakastaa turvallisesti "kaukaa". Etärakkauden kohde on tavallisesti saavuttamaton, vanhempi henkilö, kuten opettaja, bussikuski tai julkisuuden henkilö. Etärakkaus ei kuitenkaan rajaudu vain nuoruuteen, vaan aikuinenkin saattaa ihastua henkilöön, joka on tavoittamattomissa. Etärakkauden kohde saattaa olla suurien päiväunelmien ja seksuaalisten fantasioiden kohde. Etärakkaus on tavallisesti ohimenevä tunne, jonka ei ole koskaan ajateltukaan johtavan todelliseen suhteeseen.
Etärakastamisen avulla henkilön voi ajatella opettelevan ja kokeilevan omia tunteitaan, niiden hallintaa ja ilmaisemista. Silloin kun etärakastaminen on kohteen kannalta kiusallista tai aiheuttaa jopa ongelmia, siihen on puututtava. Asian käsittelemisen voi aloittaa keskustelemalla. "
just..