tere..
uutena tulokkaana sivuille, tervehdys kaikille..
lueskelin noita kirjoituksia ja monenlaista juttua täältä näemmä löytyykin..
ajankohtaiseksi tämänsorttinen palsta tulee noiden omien kole muu arvojen vuoksi..
sepelvaltimotaudista löytyy montakin ketjua..aloitetaan silti taas yksi..
omalla kohdalla suuri pelko ja huoli sepeleistä..lisätutkimuksiin siksi jo menossakin..
tiedä sitten onko huoli turhaa..mutta ajatuksia se on herättänyt..
kolet hieman kohonneet..noin 7, alle 1 ja yli 5..
verenpaineet talven mittaan kohonneet..yli 140/yli 90..
hengästyminen/hikoilu suurin riesa..vasemmassa kädessä puristusvoiman katoaminen..(ei pysy enää meisselit tumpussa :) ))
niin..ja sukurasite melkoinen..
tutkitaan ensin..ja syytetään vasta sitten..
lähinnä miksi tänne "sydäntäni puran" on herättää pientä keskustelua ja sitä kautta purkaa omia tuntoja..ja ehkä pelkojakin aihetta kohtaan..huoli on suuri ja hankala on mennä kylillä asiasta puhumaan..ja tuntoja purkamaan..
millaisia huolia ajatuksia epätietoisuus on muissa herätellyt..sitä lähinnä olisi mielenkiintoista purkaa..
niin..ja lisähuolena aiheessa on se, ettei ikää viel hirveen tolkuttomasti ja melko tuore isäkin kaikenlisäksi..
nimim. sepelit kuuluisi pihamaalle...
uutena tulokkaana sivuille, tervehdys kaikille..
lueskelin noita kirjoituksia ja monenlaista juttua täältä näemmä löytyykin..
ajankohtaiseksi tämänsorttinen palsta tulee noiden omien kole muu arvojen vuoksi..
sepelvaltimotaudista löytyy montakin ketjua..aloitetaan silti taas yksi..
omalla kohdalla suuri pelko ja huoli sepeleistä..lisätutkimuksiin siksi jo menossakin..
tiedä sitten onko huoli turhaa..mutta ajatuksia se on herättänyt..
kolet hieman kohonneet..noin 7, alle 1 ja yli 5..
verenpaineet talven mittaan kohonneet..yli 140/yli 90..
hengästyminen/hikoilu suurin riesa..vasemmassa kädessä puristusvoiman katoaminen..(ei pysy enää meisselit tumpussa :) ))
niin..ja sukurasite melkoinen..
tutkitaan ensin..ja syytetään vasta sitten..
lähinnä miksi tänne "sydäntäni puran" on herättää pientä keskustelua ja sitä kautta purkaa omia tuntoja..ja ehkä pelkojakin aihetta kohtaan..huoli on suuri ja hankala on mennä kylillä asiasta puhumaan..ja tuntoja purkamaan..
millaisia huolia ajatuksia epätietoisuus on muissa herätellyt..sitä lähinnä olisi mielenkiintoista purkaa..
niin..ja lisähuolena aiheessa on se, ettei ikää viel hirveen tolkuttomasti ja melko tuore isäkin kaikenlisäksi..
nimim. sepelit kuuluisi pihamaalle...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykyään sydän- ja verisuonisairauksiin on hyviä hoitokeinoja.
Lääkehoito, seuranta ja tietysti kirurgisia toimenpiteitä. Kyllä sepelitaudin kanssakin tulee toimeen. Olen ollut sepelvaltimon ohitusleikkauksessa reilut 10 vuotta sitten, mutta olen toipunut siitä työkuntoiseksi, eikä toimenpiteitä ole tarvinnut myöhemmin uusia. Olen ollut koko ajan työelämässä mukana.
Ei tämän sairauden hoito ole ollut kovin vaikeaa, tärkeimpänä pidän säännöllistä seurantaa ja tarvittavaa lääkehoitoa. Itsekin pystyy vaikuttamaan tarvittavien lääkkeiden määrään.
Tottahan itseään pitää kuunnella ja välttää enimpiä riskitekijöitä, eikä pidä olla aina kokeilemassa rajojaan. Ei se silti rajoita elämää juurikaan. Sairaus ei tarvitse olla stressin aihe.
noihin kokemuksiin ja näkemyksiin. Minulle tehtiin kolmen suonen ohitus 59-vuotiaana ja leikkauksesta tulee hutikuussa kuluneeksi 13 vuotta. Toivuin myös työkykyiseksi ja nyt ollut eläkkeellä jo 10 vuotta.
Seitsemän kahdeksan vuotta leikkauksesta meni vailla mitään oireita, mutta nykyään liikkeelle lähtiessä ensimmäisten parin kolmen kilometrin aikana tuntuu lieviä rintatuntemuksia, mutta ne häviävät matkan jatkuessa.
Remontoitu ruokavalio ja tunnin parin päivittäinen lenkki, pyörällä, suksilla tai jalkaisin pitää vaarin pirteänä. Lisäksi tietenkin muutama tohtorin määräämä pilleri päivässä.
kiitoksia kommenteista..ei liene syytä suurempaan huoleen..
tosin kyllähän se mielessä pyörii..kun vaikea edes ajatella, että kyseinen vaiva mahdollinen nuoremmalla iällä..
..tai ei kait se ikää katso..olen siis alle 40v. ja ruokailutottumukset olleet melko normit ja säännöllinen liikuntakin kuulunut kuvioihin..
mutta kuten totesin..ei liene vielä syytä huoleen/syyttelyyn..ennenkuin asiat selvinnee..
Minäkin olin alle 40-vuotias ensimmäisen sydänkohtauksen saadessani. Sitä ei edes tunnistettu sydänkohtaukseksi, vaan se oli muuta rintarangan "rasituskipua". Vasta seuraavalla kerralla sydänkohtaus tunnistettiin ja aloin saamaan hoitoa. Nyt on mennyt tapahtumista vähän yli 20 vuotta ja välissä oli ohitusleikkaus. Ihan hyvin elämä vielä menee.
Ei kannata jäädä murehtimaan ja surkuttelemaan sairastumista. Kyllä elämässä pärjää näinkin ihan hyvin. Itseeän pitää kuulostella ja seurata terveydentilaa lääkärin opastuksella säännöllisesti.
Kaiken maailman murheita ei kannata pitää mukanaan. Vaikeat asiat ratkeavat aikanaan, eikä niistä tarvitse stressaantua.
Sen verran huolissaan pitää'' olla. ettet vetkuttele, jos lisätutkimuksiinkin olet menossa. Toisekseen jälkikasvun vuoksi kannattaa olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, sitä ainokaista elämäänsä ei pidä pilata turhilla riskeillä. Turhat huolet tieysti voivat kasaantua stressiksi, eikä sekään ole sydämelle terveellistä. Hyvää ja onnellista elämää sinulle.
Minä sain 22.12.2009 sydänkohtauksen aivan yllättäen vain 35 vuotiaana. Onneksi olin kotona, heräsin yöllä ja tajusin pian tilanteen ja vaimi vei sairaalaan. Onneksi asumme keskussairaalan vieressä. Liuotushoidolla selvisin ja pari päivää tarkkailivat ja pääsin kotiin jouluaatoksi. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin olo on ihan hyvä ja olen tehnyt jo kuukauden noormaaleja asioita. Lopetin tupakoinnin(poltin 20 vuotta), syön lääkkeet ja mietin mitä suuhuni laitan. Riskitekijöitä mulla oli: vähän sukurasitetta(eno), tupakointi, lievästi korkea verenpaine(145/90), lievä ylipaino ja lapsettomuushormooni Klomifein. Minulla oil hyvät kolestroliarvot, hyvä peruskunto, suht hyvä ruokavalio ja perus iloinen luonne. Se oli kova kolaus, mutta elämä jatkuu ja olen sisäistänyt sen että elämän pituus on edellee pitkälti "omissa käsissä". Toki, mistään ei voi olla varma.
tapauksesta, jolla kolesteroliarvot eivät vaikuttaneet sairauden syntymiseen.